ihastuvat, vuodesta toiseen jatkuva ihastuminen jatkuu. Muusta ei puhuta. Ei "ole" tunteita vaan jotain muuta. Puhutaan meidän välisestä yhteydestä, kemiasta. Ei uskalleta puhua mistään muusta kuin tykkäämisestä, silti kaikki teot kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Haluja on molemmilla, mutta voiko, voiko tosiaan vuosia kestää pelkkä intohimo, pelkkä kemia? Voiko se kantaa näin pitkään? Ei ole uskallusta lähteä selvittämään tietä pimeää, mitä tulee vastaan? Se vain jatkuu..tavataan toki ystävinä ja yhteys säilyy, edelleen. Kun toinen haluaa lopettaa, toinen loukkaantuu. Miksi.
Kun kaksi varattua
n.
422198
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Mitä pirua tämä piti miinustaa? Jos jossakin viestissä kerrotaan, että kirjoittaja on varattu, niin onko hän heti pelkästään sen perusteella täyskakka, maan matonen? Öh, öh, en halua sen enempää inistä, mutta on pirun kipeää ja raskasta ihastua/ rakastua toiseen, kun on varattu. Voi tapahtua joskus itse kullekin, tällainen "virhe", ja sen mukana joutuu ruotimaan aika perusteellisesti koko pään sisäisen rapakon, ja samalla satuttaa, raivostuttaa, itkettää, loukata, saattaa kylmäksi ja välinpitämättömäksi nykyinen puoliso. Tällaista tunnetilaa ei toivoisi kellekään. Tsemppiä ap:lle
Tuttu asia , raastaa sielua ja vie elämältä pohjan, tunne on niin kipee, mutta ei sitä halua poiskaan kun sitten ei jää mitään.
Kiitos. Niin, enhän ole näitä tunteitani valinnut, en ole edes antanut lupaa. Väitän ettei tämä ole valinta kysymys.
Joku puhui keskustelusta...Jos vain toinen osapuoli olisi halukas keskustelemaan, ei tarvitisi todellakaan ryvetä epätiedon vallassa. Mutta tässä nimenomaisessa tapauksessa toinen osapuoli on tahallaan eristäytynyt sopivalla tavalla minusta, on lähellä mutta kuitenkin niin kaukana, ei anna sopivaa tilaisuutta keskusteluun. Ehkä hän ajattelee ettei mitään keskusteltavaa ole, ei ehkä hänen puoleltaan siten kuin minulla olisi. Ehkä MIes toimii siten?
En tiedä miksi on kaivanut niin taitavalla tavalla välillemme eräänlaisen kuilun, on siellä toisella puolella kuin ennenkin, läsnä ja tuntien mutta ... raastavaa, ehkä hän tietää minun tarpeeni saada puhuttua tämä vaikka sitten loppuun, ehkä hän on kädenmitan päässä siksi. Ehkä hän ei tunne kuten minä tai hänen tunteensa ovat jo lakastuneet ja siksi toivoo tunteeni lakastuvan iäksi, tällä tavalla.
Mutta miksi en sitten oikeasti usko niin käyneen? Miksi näen hänen hiljaa muuttuneen jotenkin erilaiseksi, vuoden päivien ajan. Miksi hän edelleen katsoo siten kun katsoo minua? Miksi hän haluaa seuraani jos ei oikeasti haluaisi?
Viimeinen kunnon keskustelu piti sisällään yhteisen sopimuksen, otamme etäisyyttä joksikin aikaa, koitetaan hillitä tätä, itseämme. Ja se toteutuikin, se etäisyys. Mutta kun sitten taas lumen sataessa maahan, tavatessamme se kaikki oli siinä kuten ennenkin, sama kemia, kaikki alkaa aina alusta. Miksei tähän ole loppua? Miksei aikakaan auta?
Sielunkumppanuudesta se kai johtuu!.
Plus hänen silmistään joihin hukun kerta toisensa jälkeen. Ne vie tämän äijän aina mennessään.
Niinpä! Jokaisella ihmisellä on omat kipupisteensä tällä kipeellä matkalla kehdosta hautaan. Ei kai kukaan ehdoin tahdoin itselleen hallaa tee, joten mielestäni muiden tuomitseminen on alempaa oman ajattelun puutetta edustavien keino päteä tai sitten elämän kkokemuksen puutetta.
Tuo on kyllä totta joka on käynyt mielessä helevetin monta kertaa ja niinhän ei saisi käydä eihän?
mut mulle se on ihan samantekevää ;D
Tarkoittanet sitä "r-sanaa"... Sen sanominen on vain niin pelottavaa. Ja meidät on kasvatettu siihen, ettei sitä saa liikoja viljellä - ei etenkään tuollaisissa "epäsopivissa" yhteyksissä kuin kahden varatun välillä. Ei niin, etteikö sitä voisi olla ja olisikin, kun puhutaan vuosista... Joskus jopa vuosikymmenistä.
R-sanan lausuminen ääneen pelottaa, koska siinä tapahtuu jotain peruuttamatonta: tunne on sanottu ääneen... Vaikka tilanne epäsopiva onkin. R on kuitenkin vakavaa ja totista tunnetta. Siihen voi kainosti viittailla kertoessaan ihastuksen, tykkäämisen sun muun tunteista, mutta kuitenkin se on tabu, koska tilanne lähtee oletuksesta, etteivät olosuhteet tule muuttumaan, vaan ihmiset pysyvät varattuina tahoillaan.
R-sanan lausuja ottaa mielettömän riskin - toinen voi pelästyä ja lähteä pakoon. Voi olla, että hän tuntee samoin, mutta pelästyy silti, koska kenties on ollut sanaton sopimus, että vaikka paljon puhutaan, r-sana jätetään rauhaan. Tiedetään, että sellaista on ilmassa, mutta siitä ei sovi puhua. Tai... Voi olla, ettei toinen halua myöntää r:n olemassa oloa, koska pelkää tilanteen lähtevän jotenkin käsistä sen myötä.
Ei. Sä et uskalla edes todellisuudessa lähestyä häntä, päästää lähelleen. Ei susta ole siihen kuitenkaan loppujen lopuksi, joten alitajunnassasi tiedät ettei kannata.
Et ole tarpeeksi, olet jäljessä, olette erilaisia. Anna hänen mennä. Älä syytä itseäsi. Alitajunnassa tiedät ettet pystyisi tarjoamaaan hänelle mitään bonusta, etkä sitä rakkauttakaan. Vai pystytkö? Niinpä niin...
tilannehan lähtee käsistä jossain olosuhteissa SE ON IHAN SELVÄ !!
puhu asiasta, edes yhden kerran. Muuten se kalvaa ja syö, totuudettomuus. Puhuminen ei ole pettämistä, se on enemmänkin, että on jatkuvasti epärehellinen tunteissaan, läsnäolossaan, kuun hiljaisuudessaan pystyyn kuollut.
Itsekin haluaisin, jos uskaltaisin, jos toinen aluaisi ja uskaltaisi. Avata salaisuuden, joka meinaa viedä järjen ja joskus myös elämänhalun. Tiedän, se on mahdotonta, mutta...
Olen astumassa samaan huoneeseen ...
Ovi on auki, järjen ääni huutaa kääntymään takaisin anellen minua juoksemaan pois taakseni katsomatta.
Olen jo eteisessä ja huoneesta loistava valo on jumalaisen kirkas ja kutsuva.
Sisuksia raastaa tietoisuus että sisään astuminen olisi peruuttamatonta ja johtaisi tämän nyt uskomattomasti roihuavan liekin hiipuessa syvään pimeyteen.
Olen tuntenut Hänet vasta kolme päivää ja olen lähellä rikkoa loppuiäksi ehjän perheidyllin, ja mikä kauheinta, aiheuttaen samalla kärsimystä maailman arvokkaimmille ihmisille - lapsilleni.
Kyseessä aikuinen, (tähän asti) tasapainoinen mies.
P.S. Tiedän kyllä:
"hetken huuma"
"ei sen arvoista"
"pettäjäsika"
Kolmen päivän vuoksi, riskeeraatko liittosi, lastesi elämän? Toisaalta aivan sama onko kyseessä kolemn päivän tuttavuus vai vuosien. Lopussa seisoo sama kiitos.
En moralisoi, itse myös lähes repsahtanut, tiedän tunteen palon. Uskon että vain saman kokenut, tuon taivaallisen ihanan hurmaavan järjettömän vietin kokenut voi asian ymmärtää. Sama se, mikä lopputulos on, tuleeko siitä mitään vai ei. Se tunne on kuin huume, saatava kokea uudestaan ja uudestaan, mahdollisimman pian, sen saman ihmisen kanssa. Kerron tarinan juonen lopen kuitenkin, se tunne laantuu ajan myötä. Jos on todella kokenut niin vahvasti se ei koskaan tosissaan kuole pois, se vaan vain laantuu. Ihmettelen miksi vain tiettyjen ihmisten kanssa sen voi kokea, mikä taika siinä piilee. Kahden erityisen ihmisen välinen kemia, kun se syttyy, sitä ei sammuta koskaan mikään.
aivan, seksuaalinen vetovoima ei helvetti soikoon riitä kuin muutaman vuoden suhteeseen jos siihenkään. siinä pitää olla joku yhteinen muukin sävel tai iso tahto olla hyvä ja toisen lähellä, saada toinen onnelliseksi, edetä jne...
Sen kun otatte selvää ett onko teidän välillä sitä rakkautta vai jotain muuta. Eihän sitä nykyaikana tarvitse niin nuuka olla ettei varattu saa olla välillä jonkun toisen kans jos siltä kerran tuntuu. Antakaa palaa vaan. Nykyään eroaminenkin on tehty helpommaks jos varatut sattuiskin haluta olla jatkossakin yhdessä, ei tarvi venata pitkään niin ero on selvä ja voi ihan luvan kans olla keskenään. Ja voittehan ehdottaa omille puolisoillekin ett rupeavat katselemaan muita jos siltä tuntuu, teette niin ku liitoistanne avoimia eli molemmat puolisot saa kokeilla muitakin jos sattuu joku sopiva kohdalle. Eipähän tarvitse kenenkään kärvistellä turhia, kun kaikki on avointa ja sallittua, eikä kellekään jää paha maku pettämisestä suuhun. Parempi se on tehdä reilusti siitä kielletystä hedelmästä kaikille sallittu, niin säästytte turhalta jälkipyykiltä.
ei se noin helppoa ole, sitten kun jää yksin sen tietää mikä on toiselle vain yksinkertaisesti liikaa
kauheinta olis kärvistellä kulississa jos kerta haluaa olla vapaa!
Se vaan on että ihmiseen on luotu tunnemaailma eikä tunteet kysy lupaa. Tunteet syttyy eikä ne tiedä henkilön siviilisäätyä. Puhuminen, puhuminen. Se auttaa. Muuten seuraa ennen pitkää ahdistus, v*tutus ja loputon energian valuminen hukkaan kun ei voi muuta enää ajatella kuin tunteiden kohdetta. Ja kun kohtaa ei voi enää lopulta jutella normaalisti vaan tulee niin paha ahdistus että on paettava paikalta, aivot lyö tyhjää, puhe ei kulje, kädet tärisee jne ikävää. Kannattaa avautua, se on ainut keino estää tunteiden muuttuminen pakkomielteeksi.
Osasitpa kuvata hyvin niitä tunteita, joita itsekin aikoinani koin. Energiaa ja aikaa meni hukkaan ja ahdisti tosi paljon. En ikävä kyllä pystynyt koskaan puhumaan auki tunteitani, mutta nyt voin sanoa, että se kaikki on jäänyt taakse lopullisesti. Olisi säästynyt paljolta, jos olisin uskaltanut tunnustaa tunteeni ja saanut selvyyden, mitä toinen tunsi minua kohtaan ja yhdessä puhuttua asiasta.
Entäs sitten, kun r-sana on sanottu, mutta ei kuitenkaan halua luopua nykyisestä? Rakastaa kahta, muttei halua avointa suhdetta tai polyamorista, miksi sitä nyt kutsuukaan. Yritän haudata tunteeni tähän toiseen, ei pidetä yhteyttä.... Kunnes taas repsahdan. Oon kuin narkomaani, huume vain olet sä...
edellinen kommentti on kuin mun elämästä!
Eikä mikään auta, ei yhteisesti sovittu etäisyys eikä aika. Toinen on fyysisesti etäällä mutta henkinen yhteys on ja pysyy.
Oletko onnistunut olemaan pitämättä yhteyttä...tää siis huume vai lääke kirjoittajalle...?
ehkä sä vain kuvittelet sen yhteyden koska haluaisit tuntea
Ei jumankauta tää on perseestä! Kuka kaivoi just tän ketjun esiin ja just tänään!!! Voi helvetin perse!!! Mää en kestä.
Juu ei pidetä yhteyttä -niinhän sä sanoit. Mulle ei kyl oo kukaan mitään tunteista puhunut missään vaiheessa... eikä kertonut mistään muustakaan. Miten voi tällänen sattua ja just tänään???
no kai viiteen miljoonaan mahtuu samanlaisia päiviä muillekin.
Kuka näitä vanhoja viestejä tänään tänne pistää uudestaan???
Ap:n kirjoitus olisi voinut olla omani. Joka ikinen sana! Montako meitä on tismalleen samassa tilanteessa :O
Siksi että rakastaa. Sanomattakin selvää?
Varatuille kiellettyä puhua sellaista. Silti voi tuntea
Surkuhupaisaa silti jos ajattelee miten kärvistelevät.
Lopettaa mitä jos ei ole mitään muuta kuin silmäpeliä ja leikkiä.
Ottakaa ero nykyisistä ja menkää yhteen kertokaa sitten miten vituttta kun ero tuli.
Jännitys ei oikein riitä suhteeseen asti, loukkaavaa se kyllä on muita kohtaan.
sanoo hän joka ei ole itse kokenut salamarakkautta.
Vai ei ole kokenut..
Aika suuri osa ihmisistä joilla tunteet pelaa normaalisti, on joskus hullaantunut.
Mutta tunteet tukahduttavat järjen äänen, se on myös satavarma totuus.
MOnella on mennyt koko elämä persposkelleen kun on sydämensä ailahteluja lähtenyt seuraamaan.
Älä sitten ketään muuta syytä kuin itseäsi, jos niin käy.
Joskus järjen ääntä ei kuule ja joskus sitä ei halua kuunnella.
Hienoa et jotkut pystyvät elämään vain järkevästi... Se ei ole kaikille yhtä helppoa
Olisi ankeaa elää järkevästi.
Niin varmaan. Pettäjät ei ole koskaan rehellisiä jos tuhoavat sillä toisen avioliiton. Ehkä he tähtäävätkin vain toisen onnen pilaamiseen ja saavat kicksit siitä, että muka voivat hurmata toisen puolison. Luuletteko urpot ettei se oma nainen tai mies hurmaa sitä ihastustanne joka päivä. He sentään asuvat saman katon alla. Te olette vain hetken hupia ja sellaisina pysytte.
ei ne mitään tunteita välttämättä ole vaan jännityksen puutetta ja kipinöinnin leikkimistä, oikeat tunteet tuntee kun on toisen kanssa kahden ja on toiselle yvä ja päästää lähelleen.
tai sitten ei
hupia? kummallinen sana
haha, Scheisse
No -joku vetäs herneen nenään...
Ei sitä varmaan kaikilla varattuun ihastuvilla ole tarkoituksena pilata toisen onnea. Luulen et joskus ihmiset ihastuu ja rakastuu ja olettaisin et oikeissa tunteissa ei ole tarkoitus hakea kicksejä toisen loukkaamisesta, tai hänen avioliittonsa tuhoamisesta. Aviopuolisot tekevät yhdessä päätökset pysyvätkö yhdessä vai eroavatko. Tunteille ei silti voi mitään -toiminta on sit itse päätettävissä.
Ymmärrän kyllä hermostumisesti, jos koet asemasi uhatuksi. Ilmeisesti omakohtaista kokemusta.
Oma kohtaisia kokemuksia on, kun eräs nainen "vei" jalat alta :). Eipä siinä ollut mitään tehtävissä. Itsekin oli aiemmin sitä mieltä, että ei voi tapahtua. Järkeä käyttäen eteenpäin... Vaan mitenkäs kävi, enpä siis ala arvostella ketään. Jokainen tekee ja vastaa.
Jaksamista kaikille:)...
Miten sun tarina meni? Kumpi voitti järki vai tunne?
Kyllä vielä tunne puoli voittaa:). Miksi sitä pidättelemään. Aikaisemmin aina järki vahvempi, joten päätin kokeilla välillä tätä puolta. Toinen osapuoli taitaa kyllä olla nyt enemmän järki linjalla. En valita, jokainen tekee valintansa. Annoin itselleni kuitenkin luvan tuntea. Tämä tunne on sellaista jota en ole ennen kokenut :).
Tässä maassa on liikaa synkkyyttä, joten muistakaa hymyillä se "tarttuu" muihinkin:)).