Olen asunut yksin jo toistakymmentä vuotta ja nautin valtavasti yksinolosta. Olen ammatissa jossa joutuu olemaan sosiaalinen enemmän kuin tarpeeksi ja yksinolo on minulle aivan ihanaa herkkua tutustua itseeni ja ajatuksiini. Pidän myöskin lomailusta yksin. Olen lapseton nainen ja nautin vapaudestani, mikä ei tarkoita irtosuhteita vaan sitä, että uskallan esim.vieraassakin maassa vaikka mennä ulos iltaisin yksin. Minusta suomalaiset ovat aivan liian perhekeskeisiä, ei ymmärretä, että myös kaveri- ja muut ihmissuhteet ovat tärkeitä. Ihan kuin kaikkien tavoitteena olisi mahdollisimman pian löytää kumppani ja perustaa perhe.
Ihanaa olla yksin
happylonely
111509
1Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Haluatko nauttia minun kanssani yksinolosta?
Minun päässäni on sitten varmaan vikaa, koska en nauti yksinolosta. En todellakaan nauti yksinasumisesta, yksin ruokailusta, yksin matkustelusta, lapsettomuudesta jne. Yksinäisen näennäinen vapaus on oikeasti vankila, josta ei voi irrottautua sosiaaliseen elämään, kuten sosiaalisesta elämästä hetken vapauteen muista.
Tässä maailmassa kaikki on rakennettu ja suunniteltu pareille. Ravintoloissa on pöydissä vähintään kaksi tuolia, autoissa kaksi istuinta edessä ja lapsille takana. Ruoka-aineet ovat vähintään kahdelle ihmiselle. Mies ja nainenkin sopivat paremmin yhteen kuin erikseen, vaikka kuinka yrittäisit uskotella itsellesi että pärjäät yksinkin. Varmasti pärjäät, kun pärjään minäkin, mutta se ei muuta sitä tosi asiaa, että ihminen ei ole erakkolaji luontaisesti.
Miksi hengailet lauantai iltana yksinäisyys palstalla, mikäli asia ei yhtään pyöri mielessäsi, että olet yksinäinen mikä ei ole luonnollista ?
Minä olen asunut yksin kaksikymmentä vuotta enkä usko, että koskaan enää saman katon alle miehen kanssa edes haluaisin. Parisuhteen sen sijaan ottaisin mielelläni ja siksi kirjoitan yksinäisyyspalstalle; kaipaan toista ihmistä.
Mutta muuten yksinoleminen ei ole ongelma. Minullakin on sosiaalisesti vaativa työ, on muita menoja joissa joutuu (sic!) olemaan koko ajan ihmisten kanssa ja hyvin paljon esillä, joten nautin siitä kun saan vain olla koiran kanssa kahden kotona. Eikä yksinäisyys ole koskaan estänyt minua tekemästä jotain; matkustelen, syön ravintoloissa, käyn elokuvissa... Kalliimpaahan se on kuin kaksin mutta elämä on.
Parisuhde jossa molemmat asuu eri asunnossa vai? Mitäs järkee siinä sitten on jos se parisuhde kestää vaikka 10 vuotta. Voi mies kyllästyy jos et halua muuttaa saman katon alle ja sitte oletkin yksin yhtäkkiä taa.
No sitten vaihdetaan kumppani johonkin toiseen, jota aina käytetään kun halutaan seuraa ja/tai seksiä. Tai mitä ikinä.
Tähänhän tää on menossa, muista ihmisistä pyritään ottamaan hyöty irti oman elämän kannalta, ja jos menee hankalaksi niin vaihdetaan.
So wat
Mitä kummaa siinäon, jokainen elää tavallaan joko vapaaehtoisesti tai olosuhteiden pakosta.
Miksi suurin osa keskusteluista on aina omien mielipiteiden julki tuomista ?
SOU???
NO SITÄHÄN KESKUSTELU NIMENOMAAN ON! Vai mitä kuvittelit?
Hieman älykkäämmäksi kuvittelin.
Kiitos sinulle happylonely viestistä. Yksin viihdyn minäkin parhaiten,ja myös siksi, etten ole ketään löytänyt, kun en ole täydellinen. Siitä hyvä esim. kun oon tään illan kirjoitellut samasta aiheesta. Minulle ei kyllä kukaan ole ihmetellyt,miksi ei ole perhettä. Syy, joka ei ole kun osittain oma vikani, jos nää kenenkään vikoja ovat, lukee myös tällä nimimerkillä. Sinulle hyvää elämää, ja vointia.
Monta vuotta kun on yksin niin sitä tuntee jo niin ettei tunne kuuluvan tähän yhteiskuntaan. On todella hylätty ja orpo olo kun ei ole ketään kelle jutella vaikka ihmisiä on ympärillä, mut ei ne näe tai huomioi sua ja eikä halua olla sun kaa tekemisissä. Sokea kanakin löytää toisen ennen pitkään mut itse ei löydä ketään vaikk ahaluaisinkin.