Tämä on niitä juttuja, jotka eivät yksinomaan kuulu islam-palstalle, vaan hieman sinne sun tänne.
Kun ihmisellä on horjumaton , luja usko tunnustamansa uskonnon opinkappaleisiin, niin kaikkein helpoin tapa selviytyä yksilöön ja koko maailmaan kohdistuvista vastoinkäymisistä on karistaa vastuu omilta hartioiltaan ja hakea syyllistä toisen ihmisen tai kansakunnan tekemisistä.
En osoita sormella mihinkään ilmansuuntaan enkä ihmiseen, mutta kun on huomannut omat vaikutusmahdollisuutensa maailman mullistuksiin pienemmiksi kuin itikan paska, on yksilön kannalta mieluisampaa paketoida kaikki katastrofit ym. yhdeksi klöntiksi - nähdä se suurena kokonaisuutena jumalansa tarkoitusta.
"Se on korkeemmaan kärees!"
Elää rellestetään tätä päivää samalla reseptillä kuin eilen, viime viikolla tai kaksi vuotta sitten. Mikään ei muutu, mutta vähemmällä pääsee.
Olen itsekin älynnyt omat vaikutusmahdollisuuteni maailman tapahtumiin liki olemattomiksi. En voi vaikuttaa muuhun, kuin omaan lähipiiriini ja omaan käyttäytymiseeni. Kuullostaa tutulta, ovathan saman todenneet jo viisaammat ennen minua.
Uskon vankkumatta siihen, että maailman parantaminen alkaa meidän jokaisen arkipäivän valinnoista.
Seuraa esimerkkejä: laitanko muovijätteen sekajätteisiin vai ekopussiin, ostanko lapsityövoimalla tuotetun tavaran, heitänkö roskan maahan vai lootaan, laitanko rahaa keräykseen, jolla hankitaan oppikirjoja Ambomaalle vai ostanko mäyräkoiran... jne... ja kuinka kohtaan ihmisen - muslimin, romanin, sinipilkullisen...
Näistä se alkaa, tulokset tosin näkyvät vasta vuosisatojen kuluttua.
Jätteiden läträäminen eri säkkeihin on tylsää hommaa mutta sitävastoin oman ympäristönsä ihmisiin tutustuminen on antoisaa - mikäli vain itse osaa tai haluaa noudattaa edes kaikkein alkeellisimpia käyttäytymissääntöjä.
Rauhan rakentaminen alkaa oman kotioven kynnykseltä - siitä voikin sitten suunnistaa vaikkapa jenkkeihin: sitä maaparkaa kun näyttävät koettelevan kaikki ihmisjärjellä käsitettävissä olevat vitsaukset. Sotiminen päällimmäisenä, pullistuneen egon omaavat päämiehet sekä ihmisten valheellinen uskomus oman kansakuntansa ylivertaisuudesta muihin nähden... ja muuta pikkusälää.
Mitä, piruko se tuli kykkimään tuohon olkapäälle!
Ei - hyttynenhän se.
Jotta silleen. Huomautan vielä, en loukkaannu jos joku sanoo tätä pateettiseksi paskaksi, minua komukaksi, juoppolalliksi,lääkkeiden väärinkäyttäjäksi, tai vaikkapa siansorkaksi. Mutta, ennen kuin sanotte minua tyhmäksi, niin muistakaa tämä laulu, joka kuuluu näin. Yykaa-yykaakoo-nyt:"vitut minä mikkää viisas oo, minä olen vaan pelekkä ihminen"
Kun ihmisellä on horjumaton , luja usko tunnustamansa uskonnon opinkappaleisiin, niin kaikkein helpoin tapa selviytyä yksilöön ja koko maailmaan kohdistuvista vastoinkäymisistä on karistaa vastuu omilta hartioiltaan ja hakea syyllistä toisen ihmisen tai kansakunnan tekemisistä.
En osoita sormella mihinkään ilmansuuntaan enkä ihmiseen, mutta kun on huomannut omat vaikutusmahdollisuutensa maailman mullistuksiin pienemmiksi kuin itikan paska, on yksilön kannalta mieluisampaa paketoida kaikki katastrofit ym. yhdeksi klöntiksi - nähdä se suurena kokonaisuutena jumalansa tarkoitusta.
"Se on korkeemmaan kärees!"
Elää rellestetään tätä päivää samalla reseptillä kuin eilen, viime viikolla tai kaksi vuotta sitten. Mikään ei muutu, mutta vähemmällä pääsee.
Olen itsekin älynnyt omat vaikutusmahdollisuuteni maailman tapahtumiin liki olemattomiksi. En voi vaikuttaa muuhun, kuin omaan lähipiiriini ja omaan käyttäytymiseeni. Kuullostaa tutulta, ovathan saman todenneet jo viisaammat ennen minua.
Uskon vankkumatta siihen, että maailman parantaminen alkaa meidän jokaisen arkipäivän valinnoista.
Seuraa esimerkkejä: laitanko muovijätteen sekajätteisiin vai ekopussiin, ostanko lapsityövoimalla tuotetun tavaran, heitänkö roskan maahan vai lootaan, laitanko rahaa keräykseen, jolla hankitaan oppikirjoja Ambomaalle vai ostanko mäyräkoiran... jne... ja kuinka kohtaan ihmisen - muslimin, romanin, sinipilkullisen...
Näistä se alkaa, tulokset tosin näkyvät vasta vuosisatojen kuluttua.
Jätteiden läträäminen eri säkkeihin on tylsää hommaa mutta sitävastoin oman ympäristönsä ihmisiin tutustuminen on antoisaa - mikäli vain itse osaa tai haluaa noudattaa edes kaikkein alkeellisimpia käyttäytymissääntöjä.
Rauhan rakentaminen alkaa oman kotioven kynnykseltä - siitä voikin sitten suunnistaa vaikkapa jenkkeihin: sitä maaparkaa kun näyttävät koettelevan kaikki ihmisjärjellä käsitettävissä olevat vitsaukset. Sotiminen päällimmäisenä, pullistuneen egon omaavat päämiehet sekä ihmisten valheellinen uskomus oman kansakuntansa ylivertaisuudesta muihin nähden... ja muuta pikkusälää.
Mitä, piruko se tuli kykkimään tuohon olkapäälle!
Ei - hyttynenhän se.
Jotta silleen. Huomautan vielä, en loukkaannu jos joku sanoo tätä pateettiseksi paskaksi, minua komukaksi, juoppolalliksi,lääkkeiden väärinkäyttäjäksi, tai vaikkapa siansorkaksi. Mutta, ennen kuin sanotte minua tyhmäksi, niin muistakaa tämä laulu, joka kuuluu näin. Yykaa-yykaakoo-nyt:"vitut minä mikkää viisas oo, minä olen vaan pelekkä ihminen"
Vastaukset 2
Vanhimmat
...
>Ambomaalle vai ostanko mäyräkoiran... jne... ja
>kuinka kohtaan ihmisen - muslimin, romanin,
>sinipilkullisen...
Mikä on sinipilkullinen?