Juhannuksena olisi tarkoitus lähteä kaveriporukalla mökkeilemään ja tällä hetkellä syön tuota opamoxia. Alkoholia tuon lääkkeen kanssahan ei saisi ottaa, mutta miten selitellä juomattomuutta muille kun yleensä olen aina ainakin muutaman siiderin ottanut kun ollaan oltu juhlimassa. Ilman tuota lääkettä en selviä päivääkään, joten lääkkeen ottamatta jättäminen tuskin on vaihtoehto.
Kaverit eivät tiedä paniikkihäiriöstäni ja pelkään että saan hullun leiman otsaan jos sellainen kohtaus tulee/asiasta kerron. Pelkään saavani kohtauksen muiden nähden ja ajatus mökille lähtemisestä tuntuu sen vuoksi ahdistavalta. Nykyisen lääkityksen kanssakin kohtauksia tulee useamman kerran viikossa ja päivittäin on kroonista paniikkia aina kun joutuu paikkaan missä on ihmisiä. En kuitenkaan haluaisi jättää reissua väliinkään kun oln viimeiset puoli vuotta menetellyt näin :(
Lääkärit tuskin osaa auttaa kun psykiatrikin lähinnä arpoo aina uusia lääkkeitä kun mikään ei tunnu sopivan (ei ssri, eikä snri) ja rauhoittavat on ainoita mistä olen saanut edes jonkinlaista apua, tosin niitäkin joutuu yksityiseltä puolelta kerjäämään kun terveyskeskus lääkäri/psykiatri ei niitä kirjoita. Psykologilla en pysty paniikin takia käymään kun saan kohtauksia sieläkin. Ensi viikolla olen nyt menossa työterveyteen siinä toivossa että viimein saisin lääkityksen joka auttaa eikä vaan todettaisi että "koita pärjäillä". Myönnän että olen todella huono hakemaan apua koska olen vaan niin tuskastunut kymmeniin lääkekokeiluihin joista kaikista olen saanut kamalat sivuoireet. Lääkäriin menokin tuntuu miltei ylitsepääsemättömältä kun en itsekään ole tätä ongelmaa hyväksnyt ja tuntuu ettei lääkärit ota todesta näitä oireita tai sitä kuinka paljon ne haittaa koulunkäyntiä ja työntekoa.
Kaverit eivät tiedä paniikkihäiriöstäni ja pelkään että saan hullun leiman otsaan jos sellainen kohtaus tulee/asiasta kerron. Pelkään saavani kohtauksen muiden nähden ja ajatus mökille lähtemisestä tuntuu sen vuoksi ahdistavalta. Nykyisen lääkityksen kanssakin kohtauksia tulee useamman kerran viikossa ja päivittäin on kroonista paniikkia aina kun joutuu paikkaan missä on ihmisiä. En kuitenkaan haluaisi jättää reissua väliinkään kun oln viimeiset puoli vuotta menetellyt näin :(
Lääkärit tuskin osaa auttaa kun psykiatrikin lähinnä arpoo aina uusia lääkkeitä kun mikään ei tunnu sopivan (ei ssri, eikä snri) ja rauhoittavat on ainoita mistä olen saanut edes jonkinlaista apua, tosin niitäkin joutuu yksityiseltä puolelta kerjäämään kun terveyskeskus lääkäri/psykiatri ei niitä kirjoita. Psykologilla en pysty paniikin takia käymään kun saan kohtauksia sieläkin. Ensi viikolla olen nyt menossa työterveyteen siinä toivossa että viimein saisin lääkityksen joka auttaa eikä vaan todettaisi että "koita pärjäillä". Myönnän että olen todella huono hakemaan apua koska olen vaan niin tuskastunut kymmeniin lääkekokeiluihin joista kaikista olen saanut kamalat sivuoireet. Lääkäriin menokin tuntuu miltei ylitsepääsemättömältä kun en itsekään ole tätä ongelmaa hyväksnyt ja tuntuu ettei lääkärit ota todesta näitä oireita tai sitä kuinka paljon ne haittaa koulunkäyntiä ja työntekoa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kyllähän ystävien tulisi ymmärtää sinua, mutta jos ajatus kertomisesta tällä hetkellä tuntuu pahalta niin tuskin valkoinen valhe olisi pahasta. En tiedä oletko mies vai nainen, mutta naisten hiivatulehdukseen voidaan käyttää antibiootteja joiden kanssa ei missään nimessä saa käyttää alkoholia. Eli voithan valehdella olevasi sellaisella lääkekuurilla... Tässä linkki jossa vähän tietoa lääkkeistä ja alkoholista: http://www.poliklinikka.fi/?page=3221510&id=4439387