Onnea, kohta taas on nimipäiväsi!

Monet teksit ovat käyneet kohti; Et enää pilaa kesääni, se, että kun olet valmis, odotan siihen saakka ja meillä oli jotain erikoista. Eihän ne mulle olleet, mutta olen kirjoittanut tänne monia viestejä, yksinäisyyttäni, mutta kaikki on ollut varmaan kuvitelmaa, kuka niihin oikeasti vastaisi!? Tottakai toivoin, että olisimme ne mieltäpainaneet kysymykset käyneet, mutta ehkä Sinä et niin ajatellutkaan, se oli vain mun toiveunta. Jotenkin vain tuntuu siltä, että jos jotain halusit, syytät kaikesta minua. Se toistaa pelottavasti ed. suhdettani. Minulla on korjaamista elämässäni ja tarvitsen henk. joka jaksaa auttaa minua siinä. Stressi-ihmisinä emme jaksaisi pitkään toisiamme ja minulla on toive, että kerran pystyn pääsemään nousuun tästä rotkosta. Kuten huomaat, miten väärässä minä olen suhteesi, olen kadottanut Sinut, kun me ei onnistuttu koskaan tutustumaan. Olen käynyt tyhmiä pitkiä keskusteluja ja tunnen onnellisuutta ensikertaa. Pitää mennä.