Masennus kasvattaa!

herraasiallinen

Itse olen huomannut että masennuskaudet on kasvattanut itseäni suvaitsevammaksi ja epäitsekkäämmäksi. Sekä vastuunkanto ja pienestä nauttiminen on uutta minussa.

Olen vasta 19v, mutta tunnen itseni kypsäksi ja sitä olen kuullut muiltakin, mutta kyllä pojankolttosiakin on ;).
Tiedän että henkinen kasvu ei TODELLAKAAN pääty 18 vuotiaana (päinvastoin kasvu alkaa), mutta en ikätovereissani samaa ole niin paljon huomannut. Kyllähänä masennus jättää pysyvän jaljen ihmiseen enkä sitä kenellekkään "suosittele".

*Kirjotin tämän nyt kun "menee hyvin" ja voi katsoa tätä postausta huonoina aikoina että ei se huono olo ole ikuista!

Onko muut huomannut samaa?

15

312

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • väärässä olet

      Tuskin tiedät mikä on masennus, eikä se ketään kasvata.

    • olet kyllä oikeassa

      että tiettyyn rajaan asti masennus kasvattaa, etenkin sellainen nuoruuden kasvuun aika monella liittyvä "eksistenssikriisi" : Olen hukassa...kuka olenkaan? Mitä tahdon elämältäni, koska se ei nyt tunnu hyvältä? Toisinaan masennus siis onkin terve merkki siitä, että nyt elämään on saatava muutosta.

      Kuvailemaani masennusta vähätttelemättä (fiilikset voivat helposti siinäkin mennä elämän ja kuoleman rajoille) pitää silti sanoa, että eivät mielenterveysongelmat vakavina ja pitkään jatkuvina ole kasvattavia, vaan syöpä, joka syövyttää hitaasti vuosi vuodelta ihmisen, kadottaa sen minän, joka joidenkin kohdalla ei koskaan ole päässyt edes kunnolla kehittymään. Lisäksi aiheutuu ihan konkreettisia haittoja aivojen toiminnassa, esimerkiksi keskittymiskyky ja muisti huononevat monilla kenties pysyvästi.

      Itse edustan valitettavasti sitä ihmisryhmää, joka on ollut lapsuudesta asti enemmän tai vähemmän sairas. Itsemurhaa harkitsin vakavasti ensimmäistä kertaa jo ala-asteella, nyt olen 23 ja ensimmäistä kertaa pääsemässä terapiaan. En tiedä, tuleeko apu liian myöhään, koska toimintakykyni on tasaisesti laskenut vuosien saatossa. Monesti tunnen olevani aivan liian vanha, liian väsynyt, jo monen elämän elänyt, vaikka pitäisi olla nuoruuden voimissaan ja valmistautua työelämään opiskelun ohessa. On masennus toki kasvattanut esimerkiksi suvaitsevaisemmaksi, mutta on tässä sekin surullinen puoli, että jo kasvuiässä ajatukset (ja aivot, niissä kulkevat yhteydet jne.) ovat muokkautuneet kenties peruuttamattomasti.

      Anteeksi jos vaikutin kovasti negatiiviselta, olet hyvin onnekas, jos tämä, jonka olet jo selättänyt, jää (toivottavasti) myös viimeiseksi masennusjaksoksi. Valoisaa tulevaisuutta!

      • herraasiallinen

        Kiitoksia. Siis onko oikeasti mahollista että muistiongelmani johtuu masennuksesta? Koska muistini on tooodella huono. Huonoimmat kauteni on täyttä usvaa ja päivittäin muistin kanssa ongelmia (neurolepteillä vaikutusta, olen kyllä ollut jo ilman 6kk).

        Kirjoituksistani saattaa ilmetä että olin vain mariseva teini ja nyt kypsempänä jne... Mutta oli itsetuhoista ajattelua/kuolemalla leikittelyä, aivoissa liikkui ajatuksia tappamisesta, mutta onneksi en mennyt ajatuksista tekoihin, klinikkahoitoa tarjottiin, paniikkihäiriöitä, lääkkeitä voimakkailla annoksilla, aivot antoi käskyjä esim heittää lasi seinään vaikken ollut vihainen (ja kerran näin puoliksi tapahtuikin).

        Mutta nyt kun elämään alkaa edes pieniä tunteita ilmenemään (vuosien turran elämän jälkeen) niin se tuntuu hyvältä ja olenkin sen ansainnut.

        En ole itkenyt vuosiin, en vain pysty. Kuolema on vieläkin "hyvä kaveri", eikä tunneskaalani ole vieläkään kovinkaan laaja. Lisäksi paniikit ja huono itsetunto vaivaa vielä, mutta muutoin on viimeiset 1,5kk ollut mukiin menevää. Ulkopuolisesti katsottuna varmaan hirveää, mutta en vaadi liikoja :)

        Tiedän että kirjoitukseni voi ärsyttää joitakin, mutta pitäähän sitä aurinkoa saada tänne risukasaankin.

        Frasierin sanoin "hyvää mielenterveyttä, Seattle...eiku Suomi24" ;)


    • RJSJP

      ei ärsytä..painin koko ajan pääni kanssa,ekaa kertaa 30 vuotiaana hoidossa..nyt puoli vuotta jälkeenpäin asiat näyttää paremmalta mutta oman minäni tunteminen enemmän huolestuttaa..eli voin sanoa että en ole terve ainakaan omasta mielestäni..kaikkea on perhettä,yritystä yms.mutta se että kaikki eivät pääse pääni siään eikä ymmärrä..hyvää vointia ja parempaa huomista!kanssa ihmisiä löytyy,älä pelkää jakaa tuntemuksiasi muitten kanssa.t.rjs

    • Kyllä!

      Olen samaa mieltä siitä, että masennus kasvattaa. Olisin itserakas ja materialistinen ääliö, jos en olisi saanut ristikseni vuosia kestävää masennusta, joka pitää minut nöyränä ja epäitsekkäänä ja muita huomioonottavana ja ymmärtävänä.

    • wd

      47 v enkä ole kasvanut mihinkään vakavan masennukseni aikana. Ainoastaan masennukseni on kasvanut keskivaikeasta vaikeaksi.

    • siksak män

      Oirelistaani kuuluu myös lievä bibolaarinen häiriö. On hyvin kuluttavaa elää elämänsä vuoristorata malliin.
      Maanisessa vaiheessa halaan maailmaa ja sen ihmisiä laskuvaiheessa tunnen; taas lähettiin alamäkeen. Kukaan ei koske kepilläkään.

      Depisvaihen on mitä mainioin maan pinnalle ja metrin maankamaran sisäänkin junttaamisessa. Äsken ylimielinen despootti, pian kapinen ja nälkäinen rakkikoira.

      Maanisessa vaiheessa ostan tavaroita, joita en ikinä käytä, depisvaiheessa pihtaan tarpeellisessakin.
      Molemmilla vaiheilla on paikkansa, maanisessa vaiheessa uskoo taas elämään, laskukausi laskee keltaisen nesteen aivoista taas horsmien lannoitteeksi.

    • Räkänokka..

      "mutta tunnen itseni kypsäksi"

      Huhhuh mikä ylimielinen pikku pentu. Kasva ensin edes sen verran että sinulla on ikää nimeksikään.

      Ja sinä et ole masennusta nähnytkään, noiden juttujesi perusteella.

    • tarkkajätkä1

      Paskaa jauhava pikkuneiti, tuo herraasiallinen.

      • herraasiallinen

        Miksi viestejäni joko vihataan tai jopa yksityisviesteillä kiitellään. Kait se on hyvä asia?!


    • Terapiatapaus

      En ole kyllä nähnyt psyykkisessä tuskassa mitään jalostavaa. Pieni luovuuskausi oli kyllä...

      Oliskos nyt niin, että muut ovat sinua syyllistäneet jo aikaisemmin ja itsekin syyllistät itseäsi ja nyt yrität olla "kiltisti" muiden mieliksi?

      Masentuneiden perusvika on usein tunnollisuus ja se, että elävät niin kuin muut haluavat. Ja sitten kun ei enää olekaan se palvelualtis toisten mielen mukaan elävä, niin aletaan haukkumaan itsekkääksi. Masentuneiden läheiset on yleensä (sairaita) manipulaattoreita ja sairastuttavat depressiivisen. Ja kukapa ei haluaisi, että joku palvelee ja auttaa koko ajan, niin paskamaisia me ihmiset ollaan.

    • towardthebrightlight

      En voi sanoa että masennus itsessään olisi minua kasvattanut.

      Mutta siitä oli kyllä hyötyä, että näin sairaalassa ihmisiä jotka olivat huomattavasti huonommassa jamassa kuin minä. Esimerkiksi psykoottisia ihmisiä joiden kohdalla mitkään lääkkeet eivät tehonneet. Siinä sitä huomasi että pahemminkin voisivat asiat olla.

    • paskaaaaaaaaaa

      Olen 21 ja koen kyllä että masennuksen takia henkinen kehitys on jäänyt sinne murkkuvuosille jolloin tämä alkoi. Lähes kaikki normaalit nuoruuden kokemukset puuttuvat: en ole serurustellut, en ole valmistunut, en ole käynyt töissä, en ole bailannut, en ole tehnyt yhtään mitään. Masennus tuntuu siltä kuin olisin hyytynyt. Jokainen päivä on samaa harmaata paskaa eikä mitään toivoa muutoksesta. Olen itsekäs, lapsellinen. En edes tule toimeen aikuisten kanssa.

      Todennäköisesti teen itsarin melko pian. Kuka jaksaa lopun elämää tätä helvettiä?

      • herraasiallinen

        Sama täällä. En tunne omaa itseäni, olen kuin lapsi varhaisaikuisen kropassa. En tule normaalisti aikuisten kanssa toimeen. En ole elänyt nuoruuttani. (Kiitos myös mahdollisesti lääkkeiden) muistikuvatkin nuoruudesta ovat yhtä puuroa.

        En tanssi kuitenkaan kenenkään pillin mukaan, vaan teen kuin itse haluan muita kuninoittaen.

        Elämä on perseestä ja itsemurhan tekemistä en ala arvostelemaan. Jos sitä helvettiä vuosi vuoden jälkeen joutuu kokemaan (mahdollisesti vuosikymmeniä) niin omapa on päätös jokaisella.

        Mutta paskaaaaaa nimimerkille lopuksi: haistattele maailmalle vitut ja teet sen mitä ensimmäisenä tulee mieleen, ei kuitenkaan itsaria. Itsellä se oli ajaa jotakin tyhjiä teitä niin lujaa kun autolla pääsi, kourallinen rauhottavia ja nukkua pari päivää putkeen jne... kuoleman kanssa leikkiä (jälkeenpäin ajateltuna idioottimaista), mutta mitä väliä.


    • jk

      ennole huomanutbsammaa

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      134
      2016
    2. Msisa on eronnut

      Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      29
      1065
    3. Missä sinuun mies voisi

      näin pääsiäisenä vahingossa törmätä? Ei ilmeisesti missään?
      Ikävä
      69
      880
    4. Venäläisiä keksintöjä?

      Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?
      Maailman menoa
      261
      768
    5. Tiedän että on aika luovuttaa

      En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r
      Ikävä
      65
      759
    6. Raviskalla tappo?

      Huhuja liikkuu et raviskalla ois joku laitettu kylymäksi?
      Oulainen
      14
      739
    7. Sun mies on mun

      Sinun mies on yksin minun ja sinä et voi sille mitään.
      Ikävä
      83
      689
    8. Katumuksesta

      Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t
      Sinkut
      132
      687
    9. Sisällissota kiihtyy Ruotsissa

      KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.
      Maailman menoa
      213
      676
    10. Et arvaa nainen, miten ikävä mulla on sinua.

      Sinua ei voi unohtaa. Pusu sulle musulle!
      Ikävä
      26
      672
    Aihe