irroittautua. Unohtaa ne kauniit hetket, lämpimät muistot. Haudata syvälle. Olla tyyni kohdatessamme, hymyillä ja iloita muiden mukana - neutraalisti, tiedäthän? Mutta miksi se on aina vain yhtä vaikeaa, yhä tuskaista? Jok´ikinen kerta kohdatessamme sydän hyppää kurkkuun ja mahassa kiertää, vieläkin. Pahalle tuntuu, mutta sitä sinä et näe. Taioin hymyn kasvoilleni seuraavallakin kerralla kun tapaamme ja vakuutan kaiken sujuvan hyvin.
Yritän tosissani
piste
3197
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Miksi? Vai onko teidän juttunne päättynyt?
Meidän ei ole vielä alkua pidemmälle päässyt.. jos edes alkanutkaan.
Ehkä se sulle onnistuu loman aikana.
Surullista.