Tuli eilen kirjoitettua vika palstalle,ja kuulema samaa asiaa ei ole syytä toistaa. Viimeaikaiset joukkosurmat, viimeksi tänä aamuna, johtuu varmasti siitä,jos apua yrittää hakea, kukaan ei ota tosissaan. Itellä todettiin v:nna 1990 vakava masennus, ja ahdihtuneisuushäiriö. Mitkään lääkkeet ei auta, eikä psykoterapiaan pääse. Ei silti ole tarkoitus ketään ulkopuolista vahingoittaa, vaikka muualle siihen suuntaan kirjoitin. Mutta täydellistä helvettiä on, nytkin olen valvonut 2 viikkoa. Eikä asiaan auta neurologinen sairaus,joka ollut yli 50 vuotta. Se tarkoittaa jatkuvia kovia särkyjä, eikä niihinkään ole lääkitystä löytynyt. Tokihan täällä pyörii vaikka minkälaista porukkaa,mutta joitakin poikkeuksia lukuunottamatta, minun vaikeuksille on naureskeltu, pahin oli joka laittoi oikein linkin mistä saa lukea jutuistani. Olisi mukava tavata tuollainen, joka saa tyydytystä toisten sairauksista ja ongelmista, ei ehkä ole itelläänkään kaikki ihan kohdallaan.
Vaikeaa masennusta 22 vuotta
Mitä syytä elää?
1115
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Koen murhetta puolestasi: Pahalta tuntuu jos noin tapahtuu vaikk anonyymina kirjoitaa. Ei menetetä sinunkaan kohdalla vielä toivoa: s ei sinua ole luotu tänne turhaan niin kuin ei meitä muitakaan. Kärsimystä monen elämä ajoittain täällä on. Kannattaa samojakin asioita työstää ja prosessoida. Tuo oje jos oelt sellaiosen saanut, ei ole kyllä oikea.
Sinäkin olet jo iäkkäämpi. Niin olen minäkin. Ei tätmä ajallinen monella edes sataa vuotta kestä. Eiköhän sinnitellä elää ne päivät ja vuodet jotka Luojamme on meille laskenut. Jokin tarkotus kärsimiselläkin on.