Novelli karuselli-topista ja Razzle-Puzzlen muistokonsertista

1. "Enhän minä sellaista käytäkään, ei ymmärrän hyvin, jos en saa tehdä tätä painostavasti, ahdistavasti ja ahdistelevasti, pakottavasti."
- Mutta sä et nyt sitä näytäkään itse ymmärtävän. Ei aina voi olla liian kunnossa, että muistaisi, liian myöhään.
- Ei sä et saa pakottaa osallistumaan sun pakottavaan ja ahdistavaan seksiterapiaan, painostamalla.
- Jaa, olenko yrittänyt sellaistakin tehdä, kenties sosiaalisella vaikutuksella. Ja mikä siihen on vastauksena.
- Kun se ele on niin harva.... Eikö se on ihan kokonaisuutena väärinkäsitys, ja painostava kurkunpää, vain pelkkä tunne ja alistuminen, sadismista.
- No, painostaminen on sadismia. Ei sitä erikseen tarvitse mun mielestä esittää. Käy pian joku todellinen vahinko.
- "Entä haittaako sua, että sä olet syntynyt musta?"
Mikä juttu tää on?
- Että sä et ole ehkä niin syntyperäinen muista... Men at work, Down under
- Kun ei sua isäs osannut tehdä ikinä omakseen. Tää on ihan sairas juttu sadismista ja sen kestämisestä, tunteesta jota kukaan ei kehtaa kieltää.
-Niin, jos mä selitän sitä sulle, että miten sä olet syntynyt, ja mistä tullut.... Ethän sä sitten suutu, tai syyllisty tällaiseen?
- Mun pitää sitten kahto huolehtia susta täältä ryhmänohjauksesta, erikseen. Ja nämä on sitten meidän omia asioita, joista voidaan kahdestaan keskustella, eikö?
- Jos siihen on vain tarvetta....
- Ei siihen tarvitse aina sosiaaliviranomaisia sotkea, tai ketään muutakaan tutkia. Joo kun se haluaa painostaa ympäristöään ajattelemaan sen kanssa, ja ettei ole muita lapsia, ettei tule muille lapsia, muille ihmisille lapsellista lasta. :D
lässyn lässyn. En yritä pakottaa myöntään, että on syntynyt muista.
- Ei jätän itsekkin tilaa yksityisyydelle.

Ei haittaa....
- Ei muakaan haittaa, ei sitten mikään ei haittaa. Mutta sä et ilmeisesti halua nähdä meidän porukoita. Et oikein siedä mun vanhempia, kun ei nekään kai aikanaan sietäneet teitä.