yksinpuhelu vs kaksinpuhelu

Jos voisin sanoa sanoja. Kertoisin niitä, kertoisin lisää ja vielä enemmän, yksi kerrallaan. Yhä enemmän kunnes pienet sanat muodostaisivat kokonaisia lauseita jopa suuria ja merkityksellisiä sana yhtymiä ja verbiä konsonanttien perään. Mutta helekatti soikoon yksin niitä on vaikeä möngertää kun vielä sanatkin varmasti meinaavat takertua kurkkuun ja hermosolut väpättävät kahtasataa ja asiaa ei auta se että pitäisi ja haluaisi aivan hirveen sukelasti saada joskus jotakin sanottua sille erityiselle sydämen valitulle. Hän saa hyvällä tavalla hermostuttamaan jopa läsnäolollaan, tosin siitä on ollut aivan liian kauan että olen päässyt edes metrejä lähemmäksikin häntä.
Mut kyl mä uskon et mä joskus tän handlaan vaikka ois mitä, joskus sitä on vaan jotenkin ylittänyt itsensä aivan totaalisesti, miksei tässäkin. :)