kilpirauhassyöpä

Minulta on leikattu kuusi viikkoa sitten ja leikkaus meni hyvin. Pääsin seuraavana päivänä kotiin, eikä tikit edes meinanneet aueta missään vaiheessa. Hyvin se menee, usko pois! Kirurgit ovat nykyään tosi taitavia. Nukutuskin tapahtui tosi hellävaraisesti, siitä jäi vain hyvä muisto.

Pystyin syömään ja juomaan kipulääkkeiden voimalla ihan hyvin. Mulle lääkäri sanoi, että kilpirauhasleikkauksesta paranee aina! Että hän on leikannut 30 vuotta ja kaikki ovat palanneet takaisin työelämään. Ymmärrän huolesi ja äitisi huolen. Olkaa ihan rauhallisella mielellä. Hyvää kesää teidän koko perheelle!

Mistä kaikki nuo luulot ettei voi syödä, ei juoda, tikit aukeavat ym.? Kuka sellaista on kertonut? Se nimittäin ei pidä paikkaansa, ei laisinkaan.

Lääkärit kertovat tosi hyvin ja tarkasti ennen leikkausta, mitä on odotettavissa. He tietävät, mistä puhuvat, koska tekevät sitä työkseen. Lääkäreillä EI MENE milliäkään väärään suuntaan, oma kirurgini sanoi, että hän työskentelee suurennuslasin kanssa. Ja leikkausta ei kannata epäröidä, koska se on pakko tehdä, että olo alkaa parantua.

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk01002 tuossa on luettavaa sinulle ja äidillesi. Ette ei mitään paniikkia kannata ottaa, vaan selvää asioista.

Hei

Olet huolissasi, se on ymmärrettävää, mietit asioita ja murehdit sairastuneen äitisi kohtaloa. Kaikki eivät sitä pysty tekemään, koska pelkäävät ja reagointi on silloin aivan päinvastainen. Tiedän kokemuksesta, että tie on raskas. Kuitenkin parhaiten selviätte, kun puhutte asioista yhdessä. Se on todella tärkeää. Minulla on isä ja äiti sairastuneet syöpään, myös tätini ja setäni sairastuivat paksusuolisyöpään. Äitini kanssa opimme puhumaan rohkeasti sairastumisesta vasta loppuvaiheessa. Hänellä oli todella vakava munasarjasyöpä. Kilpirauhassyöpä on hyvin hoidettavissa ja usein hoidot tehoavat hyvin. Tutultani leikattiin kilpirauhassyöpä eikä muita hoitoja tarvittu. Siitä on aikaa jo 15 vuotta ja hän voi ihan hyvin eikä ole tarvinnut mitään hoitoja tai leikkauksia eka leikkauksen jälkeen. Sen neuvon kuitenkin annan teille omaisille, että vaikka äitinne ajattelee, ettei halua teidän tulla luokseen "katsomaan tuskaansa", niin sitä ei välttämättä pidä ottaa todesta. Toisen läsnäolo on kuitenkin se kaikista tärkein apu ja tuki kestää sairastuminen. Aluksi on aina kieltämistä ja salaamistakin, mutta se on ymmärrettävää, kun ei asiaa pysty sairastunut itse vielä käsittelemään. Silloin kuitenkin voitte olla läsnä ja jopa ehdottaa yötä olemista, sillä ei leikattua saisi yksin jättää. Vähitellen voi asiasta alkaa puhumaan. Se helpottaa äitiänne. Helpottaa jo siksi, että hän tietää, että te tiedätte ja olette hänen tukenaan. Toiset puhuvat tosi paljon sairaudestaan, mutta se on yksi tapa käsitellä asiaa, toiset eivät puhu mitään. Puhumattomuus ei ole hyvä, äitinikin masentui ja tuli hiljaiseksi. Loppuaikana, kun kävimme läpi asioita, hän selvästi piristyi. Toisaalta minua harmitti, se etten aiemmin ollut ottanut asioita puheeksi. En uskaltanut puhua, koska äitini varoi puhumasta asiasta. Puhua pitää. Läheisille kaikesta tärkeintä on toivon antaminen, kauhukuvat ja kauhukertomukset pitää jättää omaan arvoonsa, mikään tarina ei välttämättä pidä paikkaansa toisen ihmisen kohdalla. Eikä niitä tarinoita pidä edes lukea, lääkärit kertovat kyllä, kun heiltä kysytään. Jos äitinne antaa, niin isäsi voi olla kuuntelemassa leikkauksen tuloksia ja hänen olisi niistä helpompi kertoa teille lapsille. Syövästä parantumisessa tärkeää on luottava asenne hoitoihin, ilo elämästä ja onni läheisistä. Mikään lääke ei näitä korvaa. Tiedän mistä kirjoitan.

Kiva nähdä että tänne on apua kirjoiteltu ja kiitos paljon teille siitä! Yksi asia vaikeuttaa vielä: äidilläni on sydänvaivoja tai miksi niitä ny kutsutaankin niin äidin sydän voi pettää milloin tahansa jos hän stressaa liikaa kuten lääkärikin sanoi. Miten saan äidin stressas määrää pienennettyä kun en ole ikinä ollut hyvä lohduttamaan ihmisiä? Sekä saatiin selville että se syöpä on todella suuri ja se varmasti vaikeuttaa sitä leikkausta?! Pelkoa on myös hiukan siitä että äiti menettää äänensä eikä voi enää puhua jos he leikkaavat väärin! Kuinka suuri todennäköisyys on ettei se leikkaus onnistu?

minulta poistettiin laajentunut kilpirauhanen leikkaus meni hyvin ei mitään erikoisia jälki ongelmia.

Jaa. Minulle kävi niin että leikkaus jotenkin epäonnistui äänihuulien osalta.
Loppuelämäksi jäi äänihuulihalvaus.
Muuten onnistui leikkaus.

Kaikki lääkärit (2) haihtuivat kuin taivaan tuuliin enkä apua saanut mistään.
Puheterapeuttikin kertoi että ääniongelmani ovat vai omaa asenneongelmaa.

Kantelin siitä sitten potilasturvaan ja sain oikein paperilla kotiin kirjoitettuna, huonoa hoitoa olin saanut ja korvaus 5460e.