Mitä tehdä kun elämä vain jatkuvasti menee eteenpäin aina yhtä tyhjänä, merkityksettömänä ja mitäänsanomattana? Sama tunne on ollut jo pitkään.
Tuntuu, että periaattessa munhan asiat on muuttunut paremmiksi mutta silti mieliala ei vaan nouse yhtään. Mulla on kavereita, harrastuksia ja perhe. Mutta jotenki vaan aina oottaa jotain ja sitte se vaan vilahtaa ohi ja sama tyhjyys palaa kuitenkin lopulta takas. Tuntuu vaan että minä ja mun pää on vaan yhtä tyhjyyttä. Välillä on vaan niin turta olo, että hassua kuvitella että on joskus oikeesti tuntenuki jotain. Mutta pahinta on se tyhjyys. Se, että päässä ei ole mitään. On vaan minä ja nää kuoret ja päällimäinen ajatus on vaan se hirvee ahistus, että mää en kestä tätä hetkee. Pelko siitä että pää on sekoamassa ja muut huomaa sen. Häpeän tunne siitä ettei pysty enää peittämään sitä. Ei oo mitään ajateltavaa eikä uskalla enää oottaa tai unelmoida mistään ku tuntuu vaan että kaikki kuitenki kaatuu. En ikinä aio luovuttaa elämässä, koska oon tottunu selviin yksin mutta välillä on vaan semmonen olo, että mää nukun kymmenen vuotta ja herään sitte ja mulla on parempi olo. Ois ihana ku vois aina aamulla aatella, että jes uus päivä ja kuvitella että syntyi juuri sinä päivänä. Nauttia siitä kaikesta, mitä se tuo. Mutta ei mielialoja vaan pysty unohtaan. Se pysyy kokoajan siellä taustalla tulipa elämässä, mitä hyvää tahansa vastaan. Saisinpa mää kiinni tästä elämästa ja löytäisin lopulta sen miten olla onnellinen.
Tuntuu, että periaattessa munhan asiat on muuttunut paremmiksi mutta silti mieliala ei vaan nouse yhtään. Mulla on kavereita, harrastuksia ja perhe. Mutta jotenki vaan aina oottaa jotain ja sitte se vaan vilahtaa ohi ja sama tyhjyys palaa kuitenkin lopulta takas. Tuntuu vaan että minä ja mun pää on vaan yhtä tyhjyyttä. Välillä on vaan niin turta olo, että hassua kuvitella että on joskus oikeesti tuntenuki jotain. Mutta pahinta on se tyhjyys. Se, että päässä ei ole mitään. On vaan minä ja nää kuoret ja päällimäinen ajatus on vaan se hirvee ahistus, että mää en kestä tätä hetkee. Pelko siitä että pää on sekoamassa ja muut huomaa sen. Häpeän tunne siitä ettei pysty enää peittämään sitä. Ei oo mitään ajateltavaa eikä uskalla enää oottaa tai unelmoida mistään ku tuntuu vaan että kaikki kuitenki kaatuu. En ikinä aio luovuttaa elämässä, koska oon tottunu selviin yksin mutta välillä on vaan semmonen olo, että mää nukun kymmenen vuotta ja herään sitte ja mulla on parempi olo. Ois ihana ku vois aina aamulla aatella, että jes uus päivä ja kuvitella että syntyi juuri sinä päivänä. Nauttia siitä kaikesta, mitä se tuo. Mutta ei mielialoja vaan pysty unohtaan. Se pysyy kokoajan siellä taustalla tulipa elämässä, mitä hyvää tahansa vastaan. Saisinpa mää kiinni tästä elämästa ja löytäisin lopulta sen miten olla onnellinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
oMistä tuo johtuu? Sitä itsekkin mieti? Tuollainen tuhjyyden tunne voi johtua että sinulla on menneisyydessä jotkain painolastia, alitajunnassa, joka jarruttaa kokea iloa elämstä. Koetko että sinun elämäsi on turhaa tai olemallaolollasi ei ole tarkoitusta?. Jos on näin, niin syy voi olla myös hengellinen. Monet kun tulevat uskoon, niin löytävät tarkoituksen kun Jumalalle kuuluva aukko sisimmssä täyttyy? Tyhjyys ei ainakaan voi johtua syystä, että ulkonaisesti olisi puutteita, kun sinulla on perhe, harrastuksia ja kavereita?
Tässä muutamia vinekkejä etsiä syitä.
Tyhjyyden tunne on kamala kun kaikki tuntuu ja näyttää tyhjältä ja merkityksettömältä. Ei oikein tiedä miten päin olla.
Minkä vuoksi tuntuu merkityksettömältä; oletko tiedostanut seikkoja tyhjyyden tunteeseen?
Kimppa tai kommuuniasuminen voisi olla hyvä ratkaisu monelle todella yksinäisyyydestä kärsivälle. Olen mies, isosta perheestä maaseudulla lähtenyt.
Aina oli jotain pöhinää. Etenkin keväät ja kesät olivat mieleen vahvasti jääneitä. En kuitenkaan sopeudu helposti vieraiden ihmisten kanssa elämiseen.
Rakkaus Jumalaan ja lahimmaisiin on tarkeaa. Mielen tilaa voi kokeilla kohentaa meditoimalla ja joissain tapauksissa hyvana apuna voi toimia erinlaiset luonnontuotteet kuten suomessa syksyisin kasvavat suippumadonlakit. Suosittelen kuitenkin tekemaan huolellisen tutkimuksen ensin koska vaarinkaytettyna vaarallista. Jos synteettisia apuja rohkenee harkita niin ketamiini poistaa masennuksen hetkellisesti ja empatogeenit kuten mdma auttaa avautumaan keskustelemaan esim parisuhdeterapiassa. Luonnolisesti synteettiset aineet sisaltaa suurempia riskeja ja esim mdma voi masennuslaakkeiden tai muiden psyykelaakkeiden kanssa olla hengenvaarallista.
Kuinkahan kauan AP on vetänyt niitä pään tyhjentäviä psykiatrisia aineita...
Oikeansuuntainen aavistus sinulla, koska ihminen on fyysisestikin lähes tyhjä, atomitasolla. Neutroniprotonimöykky on aika kaukana sitä kiertävästä elektroniparvesta. Näin ollen valtaosa atomista on pelkkää tyhjyyttä