ehkä parempi etten sinua enää halaja.Rakastaisin sinua niin että menettämisesi silloin tuhoaisi maailmani.
Ehkä parempi näin...
:(
17320
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Aiivvaann.
Miltä ajattelet toisesta tuntuvan jos luovutat tuollaisen syyn takia? Onko sitten tyhjyys ja se ettei uskalla kokea mitään kaunista parempi vaihtoehto? Tuolla asenteella menetät hänet jokatapauksessa. Ja mitä jos onnistuisittekin. Et saa sitä ikinä tietää.
Parempi elää kuin katua. Elämä voi olla joko yllättävän pitkä tai yllättävän lyhyt.
Onpas sulla aloittaja ajattelutapa. Elämähän on luopumista enemmän tai vähemmän kuitenkin, ainakin ihan lopulta ja vähitellen koko ajan ennen sitäkin, eli onko sitten parempi luovuttaa jo ennen kuinsitä jotakin oikeasti haluamaansa on yrittänyt edes saadakaan?
muita vaihtoehtoja koskaan ollutkaan, tyrmäsit minut heti kättelyssä, siksi on parempi että pidät siitä kiinni mikä sinulle on tuttua ja turvallista ja elät samalla tavalla tästä eteenpäinkin. Meidän tiet eivät kohdanneet sinun valintasi vuoksi ja ehkä hyvä niin, sillä uskon että tämä on paras ratkaisu meille kummallekin.
Heh, eipä oo mulle, varmaan nyt niin luulisinkaan, mutta siis "meidän" tiet tavallaan kohtailevat. Toivon. Kai. En vaan tiedä miten kaksi kenties (??) aika mutkikasta kylätietä voisi mennä muuta kuin solmuun heti kättelyssä. Mutta vakavammin; mistä sä tiedät tunteeko toinen tehneensä oikeat ratkaisut?? Vai ihanko päättelit ilman puhetta asioita toisenkin puolesta, ja unohdat näppärästi sellaiset mahdolliset tekijät kuten hämmennys, jopa pelokkuus... :/
Yrittänyt välttää tuolla tiellä kulkemista...kurjaa se on yksin tallustaa, kun ei kukaan siellä näytä kaipaavan.
http://www.youtube.com/watch?v=WsEt7NEF0Dw
jostain, niin silloin valitsee sen minkä katsoo oikeaksi ja mitä haluaa. Uskon, että valinta oli tietoinen ja harkittu muussa tapauksessa ei niin lopullista ratkaisua voisi ihminen tehdä. Hämmennys ja pelokkuus eivät vaikuta valintaan vaan antavat vain aikaa miettimiseen, jotta sen jälkeen voidaan tehdä oikea päätös ja olla varmoja oikeasta ratkaisusta.
Mutta jos ei olla päästy edes siihen tilanteeseen saakka, missä on tarpeen valita???
valinta on aina valinta oli se sitten valinta yhdestä tai useammasta tai ei kenestäkään. Ellei ole tarpeen valita, niin silloinhan asiat ovat mallillaan ja ihminen yleensä tyytyväinen tilanteeseensa.
Taidan päätyä samaan, ja kadota mieleni metsään turvaan. .Voi meitä,särkyneitä.
Yksin onnettomien unelmien kanssa on liian raskasta koittaa pidellä kiinni tähdistä. Palaan puutarhaani, ja aina kun näen valkean perhosen ajattelen häntä surullisesti hymyten. Voimia samoin tunteville.
http://www.youtube.com/watch?v=0dPS-EHl-FE
Kun särkyneenä uskaltaa rakastaa toista se eheyttää. Luottamus ihmisiin voi palautua vain päästämällä toinen lähelle.
Jos jo tossa vaiheessa elää menettämistä niin kaikki ois kyllä helvettiä sille toiselle.
Pelkuri ei uskalla elää eikä rakastaa koska pelkää etukäteen kaikkea.
Säälittävää.
Todella ne on niitä ocd-oireita ja tourettea. Siis minulla.
Mitäpä sille voi jos on pelkuri. Ei oo kivaa.
Jos vaan haluaa. Se on itestä kiinni.