En oikein tiedä miten tän kirjottaisin, mutta olen siis nuori nainen ja en oo ikinä ihastunu "oikeaan" ihmiseen... En vaan osaa. Ihastun aina vaan omiin mielikuvitushenkilöihini tai mielikuviin joistain henkilöistä. En oo ikinä ollu ihastunu kehenkään jonka tunnen.
Näillä mielikuvilla tarkotan siis että jotenkin vaan ihastun johonkin ihan tavalliseen poikaan/mieheen, ku alan miettiin siitä kaikkia juttuja että millanen se olis luonteeltaan ja mitä kaikkee meille vois tapahtua. Sitten mulla on pitkän aikaa mieleesäni se ihana mielikuva ja päivittäin ajattelen tätä ihastusta ja semmosta. Mutta sitten kun tutustun oikeasti siihen niin kiinnostus lopahtaa heti.
Sitten välillä keksin täysin päästäni jonkun miekkosen ulkomuodon ja luonteen ja ajattelen millasta meillä olis yhdessä... outoa?
Oon seurustellukki joskus 12-14 vuotiaana kaks kertaa, mutta en edes sillon tykänny niistä pojista ja mitä nyt ton ikästen suhteet muutenkaan kestää, jonkun viikon.
Mulla on paljon tällasia ihastuksia, kokoajan on joku meneillään. Jotkut kestää tasan sen yhden päivän, mutta nytkin mulla on yks ihastus joka on kestäny varmaan kaks vuotta, näin sitä henkilöö niiden vuosien ajan joka päivä mutta en koskaan edes jutellu sille. Ja nyt oon ihan tuskissani ku en nää sitä enää ku ehkä jossain vaan pari kertaa enää ollenkaan.
En oikein tiiä miten kukaan tai miten itse osaisin auttaa itteeni pois tämmösestä... Huolestuttaa vaan ku muut ikätoverit seurustelee ja on kihloissa ja harkitsee jo perhettä ku ite en osaa edes ihastua. Seurustelen sit kai vaan loppuelämäni näiden mun mielikuvituspoikaystävien kanssa... Onko kellään ollu samanlaisia tunteita?
Näillä mielikuvilla tarkotan siis että jotenkin vaan ihastun johonkin ihan tavalliseen poikaan/mieheen, ku alan miettiin siitä kaikkia juttuja että millanen se olis luonteeltaan ja mitä kaikkee meille vois tapahtua. Sitten mulla on pitkän aikaa mieleesäni se ihana mielikuva ja päivittäin ajattelen tätä ihastusta ja semmosta. Mutta sitten kun tutustun oikeasti siihen niin kiinnostus lopahtaa heti.
Sitten välillä keksin täysin päästäni jonkun miekkosen ulkomuodon ja luonteen ja ajattelen millasta meillä olis yhdessä... outoa?
Oon seurustellukki joskus 12-14 vuotiaana kaks kertaa, mutta en edes sillon tykänny niistä pojista ja mitä nyt ton ikästen suhteet muutenkaan kestää, jonkun viikon.
Mulla on paljon tällasia ihastuksia, kokoajan on joku meneillään. Jotkut kestää tasan sen yhden päivän, mutta nytkin mulla on yks ihastus joka on kestäny varmaan kaks vuotta, näin sitä henkilöö niiden vuosien ajan joka päivä mutta en koskaan edes jutellu sille. Ja nyt oon ihan tuskissani ku en nää sitä enää ku ehkä jossain vaan pari kertaa enää ollenkaan.
En oikein tiiä miten kukaan tai miten itse osaisin auttaa itteeni pois tämmösestä... Huolestuttaa vaan ku muut ikätoverit seurustelee ja on kihloissa ja harkitsee jo perhettä ku ite en osaa edes ihastua. Seurustelen sit kai vaan loppuelämäni näiden mun mielikuvituspoikaystävien kanssa... Onko kellään ollu samanlaisia tunteita?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minäkin luulin, etten osaa enää ihastua. Minulla meni noin 8 vuotta etten ihastunut kehenkään. Mutta nyt olen ihastunut yhteen naiseen todella pahasti, ja mikäpä sen raastavampaa olisikaan. Toivon todella, etten olisi ihastunut. Hän on minulle todella hyvä ja tärkeä kaveri, joten en voi ystävyyttämme pilata tunnustumalla ihastumistani. Ihastuminen minullekkin iski vasta kun olin tutustunut henkilöön pidemmän ajan kuluessa.
Rakastunut en ole ollut koskaan, enkä usko, että tulen koskaan rakastumaan. Rakastuminen vaatii molemminpuolista ihastumista pidemmältä ajalta.
Kyllä sinäkin tulet vielä ihastumaan johonkin henkilöön, jonka tunnet. Toivottavasti vain silloin on mahdollisuuksia viedä tilanne eteenpäin.