Masentunut veli, mitä tehdä?

Unohdin kertoa että hän on todella masentunut, sen näkee sokeakin, mutta hänellä ei ole mitään diagnoosia sillä hän ei ole koskaan käynyt lääkärissä tai psykiatrin juttusilla ja hän ei puhu asioistaan ollenkaan.

"en usko että hänellä on edes kavereita kun ei ole edes facebookissa"
Hahhaha.

Kun veljelläsi on ikää jo 19 vuotta niin hän on kai sitten oluut kotona jo muutaman vuoden. Ihmettelen että eikö äiti ole mitenkään ollut aikaisemmin huolestunut pojan voinnista ja elämästä. Onko ollut aikaisemmin puhetta? Ilmeisesti perheenne on kohtalaisesti toimeentuleva, jos nuoen ei ole ollut pakko menneä tyvövoimatoimistoon, hakea Kelan etuísuuksia lääkärin kautta tai hakea opiskelupaikkaa.
Kärsiikö äiti hiljaarinnalla ja on voimaton aktivoimaan poikaa irrottautumaan ja itsenäistymään.
Nyt olisi tärkeä, että veli itse ymmärtäisi tilanteen ja lähtisi hakeutumaan lääkäriin ja hoitmaan masennustaan.
Sinun pitää keskusella äidin kanssa, koska hän on lähin omainen. Kun on noin kauan ollut kotona niin ei ole rohekutta noin vian yksin lähteä. Joko äidin tai sinun pitää olla tukena ensimmä'sisillä reissuilla lääkärsissä.
Itselläni on ystävä jolla on samanlainen ongelma aikaisen pojan kassa. Äiti on ottanut yhteyttä mielentervystoimistoon ja ovat saaneet lopulta pojan yhteistyöhön ja käyvät yhdessä ainakin nyt alussa lääkärin juttusilla ym.

Sanot : " Hyvä veli, nyt on aika laittaa terveydentilasi hoitoon jotta olosi tulisi paremmaksi. "
Hyvä Veli-järjestelmää mukaellen.

Olisipa jokaisella masentuneella tms. tuollainen sisarus. Jos et häntä yksin saa liikkeelle, voisit koota suuremman läheisten porukan, jonka voimin voisitte jonkinlaisen intervention pitää. Miksei äiti muuten puutu asiaan?

Tuo facebook-ilmaisu oli kyllä vähän surkea. Huolestuttavaa, jos jonkun facebookittomuus on muka peruste mielenterveysdiagnoosille. Moni masentunut osaa hyvin salata sairautensa niin, että nimenomaan esittää siellä fb:ssä tervettä ja elämäniloista.

Veljesi saa todellakin olla onnellinen sinunlaisesta siskosta. Itse masentuneena olen kokenut isoimmaksi tuekseni siskoni, joka on jaksanut olla minusta huolissaan. Jos veljeen on jonkinlainen keskusteluyhteys niin miten olis jos häneltä kysyis tarvitseeko hän omasta mielestään jotain apua/tukea? Tai milainen hänen olotilansa on, kysellä kuulumisia tms.... ehkä se siitä alkaa avautumaan.

Pieni puolustus alottajan fb-puheelle. eräs tutkimus (en enää minkämaalainen) osotti, että masentuneilla on yleisempää se, ettei käytä sosiaalista mediaa (esim. facebookkia) kuin "terveillä". Onpa noita ystäviä minullakin jotka ei facebookissa ole, vaikka eivät mielenterveysongelmaisia ole, mutta kuitenkii...