Yksinäinen juhannus Helsingissä - havaintoja

HH907097

Sain itseni lähtemään ihmisten ilmoille. Aamulla olin pari tuntia uimarannalla. Siellä oli suht paljon porukkaa. Keski-ikäisiä ihmisiä oli muutamia paikalla yksinkin, mutta ikäiseni parikymppiset olivat poikkeuksetta suuremmassa porukassa.

Illalla menin Pihlajasaareen. Siellä oli tosi paljon jengiä. Käytännössä kaikki olivat porukalla, olin varmaan ainut yksin liikkeellä oleva koko saarella. Paluumatkalla vielä joku nuori pariskunta tuli viereen istumaan ja kikattelemaan. Kuin jostain elokuvakohtauksesta he ottivat kännykällä yhteiskuvia ja nauroivat niille ja rakkauden olisi pystynyt havaitsemaan sokeakin ulkopuolinen.

Kävin vielä kaupungissa muutamassa baarissa juomassa limun. Paikat olivat aika tyhjiä ja paikalla oli vain muutamia keski-ikäisiä porukoita, joten lähdin himaan. Yöbussissa tajusin, että jotain minun on tehtävä. Ei elämä voi jatkua näin. Ei tämä ole elämää. Minulla ei ole mitään muuta elämässä kuin paska työni ja koulu, jota vihaan. Tänään todistin kuin elokuvaa sitä elämää, josta olen jäänyt (jään) paitsi. Monet ovat kirjoittaneet, että eivät kehtaa lähteä ihmisten ilmoille, koska "yksinäisiä katsotaan kuin hulluja". Olen huomannut, että ihmiset eivät oikeastaan kiinnitä sinuun minkäänlaista huomioita. Tänään esimerkiksi kävelin Pihlajasaaressa kuin aave ihmisten keskellä.

Jatkoa varten seuraavat pointit:

- Pelkkä ihmisten ilmoille meneminen ei riitä. Olen nyt käynyt aika usein kaupungilla ja kaiken maailman tapahtumissa. Yksikään ihminen ei ole vielä tullut puhumaan minulle. Toisin sanoen ujous on pysyttävä voittamaan, jos haluaa päästä yksinäisyydestä.

- Naisseuran saaminen ei ole ulkonäöstä kiinni. Tänäänkin näin useita pyöreitä ja ei-mitenkään-erikoisennäköisiä äijiä ihan ok muija kainalossa.

47

850

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • 1 9 9 6

      TRUE STORY.

      On se vaikeaa hommata kavereita. :/ Varsinkin kun kaikki ovat ulkosalla aina porukassa eikä sitä kehtaa siihen mennä tunkemaan. Pitävät tyhmänä

      • HH907097

        Joo-o. Pitäisi jotenkin päästä siihen "don't give a fuck" -mentaliteettiin. Tarkoitan, että pystyisi vain kävellä ja istua vaikka jonkun porukan viereen ja vaikka sanoa "mistäs täällä jutellaan?". Sitten, jos ne ihmiset olisivat nihkeitä, niin lähtisi vain pois ilman mitään häpeää tai muuta nolostumista. Helpommin vain sanottu kuin tehty. Uutena vuotena join poikkeuksellisesti aika paljon alkoholia, minkä ansiosta pääsin tuohon tilaan yksin baarissa. Juttelin monien ihmisten kanssa ja ihmiset suhtautuivat ihan positiivisesti. Olisi kiva oppia pääsemään samanlaiseen tilaan ilman alkoholia JA lisäksi vielä oppia kuinka niistä keskusteluista päästään kaverisuhteisiin.


      • seestynyt wanhapiika
        HH907097 kirjoitti:

        Joo-o. Pitäisi jotenkin päästä siihen "don't give a fuck" -mentaliteettiin. Tarkoitan, että pystyisi vain kävellä ja istua vaikka jonkun porukan viereen ja vaikka sanoa "mistäs täällä jutellaan?". Sitten, jos ne ihmiset olisivat nihkeitä, niin lähtisi vain pois ilman mitään häpeää tai muuta nolostumista. Helpommin vain sanottu kuin tehty. Uutena vuotena join poikkeuksellisesti aika paljon alkoholia, minkä ansiosta pääsin tuohon tilaan yksin baarissa. Juttelin monien ihmisten kanssa ja ihmiset suhtautuivat ihan positiivisesti. Olisi kiva oppia pääsemään samanlaiseen tilaan ilman alkoholia JA lisäksi vielä oppia kuinka niistä keskusteluista päästään kaverisuhteisiin.

        Tähän haluan sanoa omasta kokemuksesta:
        "JA lisäksi vielä oppia kuinka niistä keskusteluista päästään kaverisuhteisiin."
        - Minulla elämässä tilanteet menivät näin: Jompikumpi sanoi toiselle, että olisi kiva jutella enempi... olisi kiva ehkä tavata uudemman kerran... jää nämä asiat vähän kesken, olisi kiva jatkaa juttua joskus. Jompi kumpi pyytää puhelinnumeroa ja sitten numerot vaihdetaan. Sitten soitto ja treffien teko ilman sen suurempia odotuksia, sillei vapaasti; tyyliin 'kun milloin kummallakaan ei ole mitään tekemistä, mitään ohjelmaa, niin sovitaan siihen treffit', näin kumpikin saa sosiaalista ohjelmaa, katkaisua yksinään oloon.

        Upeeta on tässä ketjuss pyrkimys, että alkoholi ei ole mikään ratkaisu. Ei todellakaan!


      • heips111
        HH907097 kirjoitti:

        Joo-o. Pitäisi jotenkin päästä siihen "don't give a fuck" -mentaliteettiin. Tarkoitan, että pystyisi vain kävellä ja istua vaikka jonkun porukan viereen ja vaikka sanoa "mistäs täällä jutellaan?". Sitten, jos ne ihmiset olisivat nihkeitä, niin lähtisi vain pois ilman mitään häpeää tai muuta nolostumista. Helpommin vain sanottu kuin tehty. Uutena vuotena join poikkeuksellisesti aika paljon alkoholia, minkä ansiosta pääsin tuohon tilaan yksin baarissa. Juttelin monien ihmisten kanssa ja ihmiset suhtautuivat ihan positiivisesti. Olisi kiva oppia pääsemään samanlaiseen tilaan ilman alkoholia JA lisäksi vielä oppia kuinka niistä keskusteluista päästään kaverisuhteisiin.

        ite oon päässy just tohon mielentilaan.. mietin eka joitakin viikkoja miten lopettaisin tän kaiken, mutta sit aattelin et hei, eihän tässä oo enää mitään menetettävää! ihan hyvin on toiminu tän kuukauden minkä nyt oon sillä asenteella ollu :)

        aattelen itseäni nykyään eräänlaisena pelihahmona, jolla pelaan peliä :D millään ei oo mitään väliä, koska ei ole mitään menetettävää! siis rohkeesti vaan juttelee ihmisille.


      • HH907097
        heips111 kirjoitti:

        ite oon päässy just tohon mielentilaan.. mietin eka joitakin viikkoja miten lopettaisin tän kaiken, mutta sit aattelin et hei, eihän tässä oo enää mitään menetettävää! ihan hyvin on toiminu tän kuukauden minkä nyt oon sillä asenteella ollu :)

        aattelen itseäni nykyään eräänlaisena pelihahmona, jolla pelaan peliä :D millään ei oo mitään väliä, koska ei ole mitään menetettävää! siis rohkeesti vaan juttelee ihmisille.

        Oon itsekin ajatellut viime aikoina juuri noin: ei ole mitään menetettävää. Mitä sitten, vaikka tekisin jotain "noloa"? Minulla ei ole ystäviä, joten kukaan tuntemani ihminen tuskin tietää asiasta. Ongelmani on lähinnä tällä hetkellä r-vika. En kehtaa sen takia jutella ihmisille. Mutta ei hätää, koska olen nyt korjaamassa vikaani.


      • zewelle
        HH907097 kirjoitti:

        Oon itsekin ajatellut viime aikoina juuri noin: ei ole mitään menetettävää. Mitä sitten, vaikka tekisin jotain "noloa"? Minulla ei ole ystäviä, joten kukaan tuntemani ihminen tuskin tietää asiasta. Ongelmani on lähinnä tällä hetkellä r-vika. En kehtaa sen takia jutella ihmisille. Mutta ei hätää, koska olen nyt korjaamassa vikaani.

        R-vian takia ei kannata häpeillä. Itselläni on dysfasia eli eipä munkaan puhuminen ole parhaimmasta päästä. Eräällä kaverillani on kuulemma r-vika, mutta en ole ikinä huomannut sitä. Kenties omien kieliongelmien vuoksi en huomaa toistenkaan puutteita kovinkaan hyvin. Joka tapauksessa, puhumisvaikeudet eivät ole este saada ystäviä. Kuten itsekin totesit, pitää vain uskaltaa ja jättää turhat häpeilyt pois.


      • koaoiitr4t54
        HH907097 kirjoitti:

        Oon itsekin ajatellut viime aikoina juuri noin: ei ole mitään menetettävää. Mitä sitten, vaikka tekisin jotain "noloa"? Minulla ei ole ystäviä, joten kukaan tuntemani ihminen tuskin tietää asiasta. Ongelmani on lähinnä tällä hetkellä r-vika. En kehtaa sen takia jutella ihmisille. Mutta ei hätää, koska olen nyt korjaamassa vikaani.

        R-vika? Kenelle aikuiselle tämmöinen voisi olla mikään este mihinkään? Siis tarkoitan tässä vastapuolta.


      • HH907097
        koaoiitr4t54 kirjoitti:

        R-vika? Kenelle aikuiselle tämmöinen voisi olla mikään este mihinkään? Siis tarkoitan tässä vastapuolta.

        Ei varmaan olisikaan muille. Mutta se on este minulle. En vain kehtaa puhua tuntemattomille muuta kuin muutamia lauseita ennen kuin opin ärrän. Toiseksi, naiset arvostavat itsevarmuutta ja en pysty olemaan itsevarma ennen kuin opin ärrän. Jos ei ole tätä vikaa, ei pysty ymmärtämään mitä se tekee itsetunnolle.

        No, nyt harjoittelen ja toivottavasti saan ärrän opittua ensi kesään mennessä.


      • zewelle
        HH907097 kirjoitti:

        Ei varmaan olisikaan muille. Mutta se on este minulle. En vain kehtaa puhua tuntemattomille muuta kuin muutamia lauseita ennen kuin opin ärrän. Toiseksi, naiset arvostavat itsevarmuutta ja en pysty olemaan itsevarma ennen kuin opin ärrän. Jos ei ole tätä vikaa, ei pysty ymmärtämään mitä se tekee itsetunnolle.

        No, nyt harjoittelen ja toivottavasti saan ärrän opittua ensi kesään mennessä.

        "Toiseksi, naiset arvostavat itsevarmuutta ja en pysty olemaan itsevarma ennen kuin opin ärrän."

        Asetatkohan riman liian korkealle naisten suhteen? Olen itsekin nuori nainen ja en kyllä sanoisi, että itsevarmuus olisi kaikkein tärkeintä varsinkaan tutustumisvaiheessa. Kun tapasin mieheni, oli hänkin melko ujo, mutta mielestäni se oli somaa. Eniten pidin siitä, että hän oli vain oma itsensä. Hän oli mukava ja omasi myönteisen asenteen.

        En ole ikinä syttynyt miesten machoilusta ja turhan suuresta egosta. Liian suurella itsevarmuudella varustettu poitsu saattaakin joskus vaikuttaa yksinkertaiselta ja turhamaiselta. Suorastaan esittämiseltä. Uskon, että useimmat tytöt voivat allekirjoitaa haluavansa mielummin aidon ja lämpimän oloisen kumppanin, kuin hirveän päällepäsmärin.

        Ja se, että sä oppisit sanomaan ärrän ei muuta sua paremmaksi ihmiseksi, joten en näe järkeä, että lykkäät toisiin ihmisiin tutustumista ensi vuoteen.


      • HH907097
        zewelle kirjoitti:

        "Toiseksi, naiset arvostavat itsevarmuutta ja en pysty olemaan itsevarma ennen kuin opin ärrän."

        Asetatkohan riman liian korkealle naisten suhteen? Olen itsekin nuori nainen ja en kyllä sanoisi, että itsevarmuus olisi kaikkein tärkeintä varsinkaan tutustumisvaiheessa. Kun tapasin mieheni, oli hänkin melko ujo, mutta mielestäni se oli somaa. Eniten pidin siitä, että hän oli vain oma itsensä. Hän oli mukava ja omasi myönteisen asenteen.

        En ole ikinä syttynyt miesten machoilusta ja turhan suuresta egosta. Liian suurella itsevarmuudella varustettu poitsu saattaakin joskus vaikuttaa yksinkertaiselta ja turhamaiselta. Suorastaan esittämiseltä. Uskon, että useimmat tytöt voivat allekirjoitaa haluavansa mielummin aidon ja lämpimän oloisen kumppanin, kuin hirveän päällepäsmärin.

        Ja se, että sä oppisit sanomaan ärrän ei muuta sua paremmaksi ihmiseksi, joten en näe järkeä, että lykkäät toisiin ihmisiin tutustumista ensi vuoteen.

        Voi olla, että asetan, mutta jos olet lyhyt ja keskiverto ulkonäöltäsi, niin muiden asioiden on oltava kohdallaan.

        En tarkoite itsevarmuudella mitään machoilua tai muiden yli kävelemistä. Tarkoitan itsevarmuudella sisäistä tunnetta, joka heijastuu henkilön käyttäytymisestä. Itsevarmuuden puute ei sinällään ole se syy, miksi en kehtaa jutella tuntemattomille. Häpeän vaan niin paljon r-vikaani. Eilenkin ruokakaupassa oli todella kaunis ja iloinen kassatyttö. Vaihdoimme katseita mielestäni puolin ja toisin ja pari sanaakin (mietin etukäteen tarkkaan, että lauseeni eivät sisällä yhtään r-sanaa). No, mietin jossain vaiheessa päässäni, että olisi upea tutustua tuohon kassatyttöön paremmin. Sitten katsoin hänen nimensä siitä nimilapusta, jota kassat aina pitävät. Katri. Mietin itsekseni, että jaaha, se olikin sitten siinä.


    • adfggahd

      Hienoja oivalluksia.

    • elämä on..

      Olen keski-ikäinen ja pääkaupungissa. No, kävin myös ihmisten ilmoilla. Kukaan ei jutellut minullekaan. Mutta lähtökohtaisesti ei pidä odottaa muiden tekevän aloitetta, se on sinun tehtävä. Olen jonkin aikaa sitten eronnut. Itseluottamukseni on kärsinyt enkä ole enää iloinen, naurava ja sosiaalinen, kuten olin ennen. Silloin ennen löysin aina juttuseuraa. Miesystävän löytäminenkään ei ollut koskaan ongelma.

      Nyt taidan viestittää alitajuisesti, että minua ei kannata lähestyä. En pysty kuvittelemaan suhdetta keneenkään. Mutta kavereita kaipaisin. Niitä vain ei ole. Sanoisin, että täällä pääkaupungissa on yksinäisempi kuin jollain pienellä paikkakunnalla. Kaipaisin naisystäviä, joiden kanssa käydä ulkona. Olen kuitenkin kaiketi masentunut, koska mielialani vaihtelevat tyytyväisyydestä pahaan alakuloon aika vauhtia.

      Tiedän kuitenkin tunteen. Kukaan ei katso omituisesti, vaikka yksin olisi. Lähinnä varmasti uteliaisuuttaan katsovat. Näin parisuhteettomana, perheettömänä sitä kiinnittää joka ikinen päivä huomion siihen onneen, jota itsellä ei ole. Muistutus siitä tulee heti, kun ovesta ulos kävelee. Yhteiskunta perustuu parisuhteelle, lapsille, perheelle. Yksinäinen ihminen jää yksin, koska perheelliset viettää aikaa muiden perheellisten kanssa. He puhuvat lapsista, eikä keskusteluun oikein voi samaistua omilla kokemuksilla, jos niitä ei ole.

      Kaveripiirini muodostuu lähinnä työkavereista, joiden kanssa ei juurikaan ulkona käydä. Olen siis aika yksin. Todella yksin..

      Suomalaiset eivät juuri kaipaa uusia kavereita, on kokemukseni. Hyvänpäiväntuttuja voi löytää baareista, harrastuksista jne, mutta oikeita ystäviä, niitä ei kyllä niin vain löydä.

      Sinun kannattaa varmaan kauppajonossa, kioskilla, kirjastossa, koulussa koittaa aloittaa jutustelu tuntemattomien kanssa. Koulussa/opiskellessa ne kaverit yleensä löytyy, jotka säilyvät pidempään ja muuttuvat ystäviksi..
      Tsemppiä juhannukseen!

      • HH907097

        "Koulussa/opiskellessa ne kaverit yleensä löytyy, jotka säilyvät pidempään ja muuttuvat ystäviksi.."

        Niinhän ne varmasti löytyvät, jos et ole ujo ja omaat jonkinlaiset sosiaaliset taidot. Ongelmani on, että en ratkonut ongelmiani (ujous / sos. tilanteiden pelko, heikot keskustelutaidot) silloin, kun olisi ollut helpompaa muuttaa kaikki. No, menin sitten ujona tuppisuuna yliopistoon enkä saanut kavereita ollenkaan samalla tavalla kuin lukiossa. Koulukortti on jo käännetty, sillä olen viittä vaille valmis maisteri eikä toisen tutkinnon opiskelu kiinnosta tällä hetkellä vittuakaan.

        Minulla on viimeksi ollut kavereita (siis ihmsiä, joiden kanssa ollaan tekemissä myös muualla kuin koulussa/töissä) joskus yläasteella. Tein sen virheen, että en lähtenyt mukaan bilettämään sun muuta. Alkoholin avulla olisi varmasti silloin päässyt pahimmasta ujoudestaan ja puolestaan kokemukset ihmisistä olisivat helpottaneet oppimaan sosiaalisia taitoja (toisin sanoen positiivinen oravanpyörä). Päädyin kuitenkin päinvastaiseen vaihtoehtoon. En yrittänyt tehdä mitään ujoudelle. Samaan aikaan ujouden voittaminen kävi päivä päivältä haastavammaksi, kun alkoi häpeämään omaa tilannettaa yhä enemmän ja enemmän.


      • seestynyt wanhapiika
        HH907097 kirjoitti:

        "Koulussa/opiskellessa ne kaverit yleensä löytyy, jotka säilyvät pidempään ja muuttuvat ystäviksi.."

        Niinhän ne varmasti löytyvät, jos et ole ujo ja omaat jonkinlaiset sosiaaliset taidot. Ongelmani on, että en ratkonut ongelmiani (ujous / sos. tilanteiden pelko, heikot keskustelutaidot) silloin, kun olisi ollut helpompaa muuttaa kaikki. No, menin sitten ujona tuppisuuna yliopistoon enkä saanut kavereita ollenkaan samalla tavalla kuin lukiossa. Koulukortti on jo käännetty, sillä olen viittä vaille valmis maisteri eikä toisen tutkinnon opiskelu kiinnosta tällä hetkellä vittuakaan.

        Minulla on viimeksi ollut kavereita (siis ihmsiä, joiden kanssa ollaan tekemissä myös muualla kuin koulussa/töissä) joskus yläasteella. Tein sen virheen, että en lähtenyt mukaan bilettämään sun muuta. Alkoholin avulla olisi varmasti silloin päässyt pahimmasta ujoudestaan ja puolestaan kokemukset ihmisistä olisivat helpottaneet oppimaan sosiaalisia taitoja (toisin sanoen positiivinen oravanpyörä). Päädyin kuitenkin päinvastaiseen vaihtoehtoon. En yrittänyt tehdä mitään ujoudelle. Samaan aikaan ujouden voittaminen kävi päivä päivältä haastavammaksi, kun alkoi häpeämään omaa tilannettaa yhä enemmän ja enemmän.

        Sanot: "Niinhän ne varmasti löytyvät, jos et ole ujo ja omaat jonkinlaiset sosiaaliset taidot. Ongelmani on, että en ratkonut ongelmiani (ujous / sos. tilanteiden pelko, heikot keskustelutaidot) silloin, kun olisi ollut helpompaa muuttaa kaikki. No, menin sitten ujona tuppisuuna yliopistoon enkä saanut kavereita ollenkaan samalla tavalla kuin lukiossa."

        Ei ole mitenkään myöhäistä muuttaa itseään sinun kohdallasi. Olet toooosi nuori! Olet hyvin joustava ja "oppivainen" vielä 4-kymppiseen asti, ainakin. Nyt systemaattisesti lähdet kouluttamaan itseäs kohti asioita, jotka ovat vaikeita. Pääset huomaamaan, että selviät ihan OK.

        Haepa esmerkiksi vertaistukiryhmää jonkin minkä-tahansa teeman ympäriltä tai vaan keskusteluryhmää aiheesta x. En osaa tarkentaa, mutta tiedät kyllä. Noissa paikoissa sinun olisi hyvä harjoitella sosiaalisuutta ja keskustelua. Keskustelutaito on tosi hyvä juttu. - Sinä sanot tiedostavasti ja ihan kivasti "ujona tuppisuuna". Well, se on lähtökohta, mutta mitääs sille tehtäisiin. Voisitko vähin erin kylmästi päättää, ettet ujostele ja myös että käytät suutasi/ääntäsi, puhelet niitä näitä ja sitten mieluummin syvemmin ja laajemminkin.

        Älä luovuta!!! Et ole mitään peliä 'vielä' menettänyt. Ihminen voi muuttua oikeastaan koko ikänsä. Tiedotaminen on hyvä lähtökohta. Sulla vaikuttaisi olevan hyvät mahikset lähteä muutoksen tielle haluamaasi suuntaan, elämäs on erittäin kesken vielä, myös persoonallisuutesi.


      • kesämekko

        Elämä on : Olen samassa tilanteessa kanssasi, myös pääkaupungissa asuva, eronnut yksinäinen nainen vailla hauskaa ystävätärtä menoseuraksi ja juttukaveriksi.
        Kuinka saisin sinuun yhteyden???


    • Hovinarreja.

      Tapetaan jo itsemme. Tapetaan jo itsemme ihan oikeasti ihmiset. Tämä on melkein jo niin naurettavaa.

      "Joo-o. Pitäisi jotenkin päästä siihen "don't give a ****" -mentaliteettiin. Tarkoitan, että pystyisi vain kävellä ja istua vaikka jonkun porukan viereen ja vaikka sanoa "mistäs täällä jutellaan?". "

      P.S

      Tuolla tavalla JOKAINEN pitää aina tuota kyseistä ihmistä täytenä hovinarrina. Joka tulee siihen vain hyppimään ja puhumaan kuin hovinarri, ja jos tuota olet harrastanut, olet sinisilmäisesti muuta uskonut.

    • Sinkkuneit-Hki

      Hovinarri taitaa itse olla täys luuseri, kun muita lannistaa. Kerropas sitten, millä keinoin tai millä aloituslauseella porukoita pitäisi lähestyä, ettei tekisi itsestään narria? Kumpi on pahempi: tehdä itsestään naurunalaisen vai pelosta johtuen jäädä ikuisesti yksin?

      Mistä tämä häpeän kulttuuri oikein johtuu ja miksi se pitää niin vakaasti pintansa Suomessa? Masentava häpeän kulttuuri, sanon minä! Itse olen pyrkinyt pääsemään pois siitä ja tekemään asioita välittämättä, mitä muut ajattelevat. Olen huomannut, että ne kaikkien sosiaalisimmat ja suosituimmat ovat usein niitä, jotka pystyvät nauramaan itselleen (tästä on toki poikkeuksiakin). Viihdyn itsekin ennemmin sellaisten ihmisten seurassa, jotka laittavat itsensä likoon, eivätkä ole neuroottisia sen suhteen, mitä muut ajattelevat. Neuroottisesta ja häpeää lietsovasta asenteesta tulee vain huono ilmapiiri, jossa kaikki miettivät, mitä muut ajattelevat ja varovat seuraavaa sanaa, elettä yms.

      • Hovinarreja.

        "Hovinarri taitaa itse olla täys luuseri, kun muita lannistaa."

        Aivan, se hovinarri joka menee muiden eteen hyppimään.

        "Kerropas sitten, millä keinoin tai millä aloituslauseella porukoita pitäisi lähestyä, ettei tekisi itsestään narria?"

        Ei ainakaan yllä mainitulla tavalla, jos ei halua vaikuttaa narrilta.

        "Kumpi on pahempi: tehdä itsestään naurunalaisen vai pelosta johtuen jäädä ikuisesti yksin?"

        Olla ikuisesti yksin. Muutenhan on ainoastaan naurettava pohja-loinen, kenen päälle kaikki vain sylkevät.

        "Mistä tämä häpeän kulttuuri oikein johtuu ja miksi se pitää niin vakaasti pintansa Suomessa? Masentava häpeän kulttuuri, sanon minä! Itse olen pyrkinyt pääsemään pois siitä ja tekemään asioita välittämättä, mitä muut ajattelevat. Olen huomannut, että ne kaikkien sosiaalisimmat ja suosituimmat ovat usein niitä, jotka pystyvät nauramaan itselleen (tästä on toki poikkeuksiakin). Viihdyn itsekin ennemmin sellaisten ihmisten seurassa, jotka laittavat itsensä likoon, eivätkä ole neuroottisia sen suhteen, mitä muut ajattelevat. Neuroottisesta ja häpeää lietsovasta asenteesta tulee vain huono ilmapiiri, jossa kaikki miettivät, mitä muut ajattelevat ja varovat seuraavaa sanaa, elettä yms. "

        En tiedä.


      • Minkä ikäinen?

        Olet Sinkkuneit-Hki?


      • asgdga

        "Viihdyn itsekin ennemmin sellaisten ihmisten seurassa, jotka laittavat itsensä likoon, eivätkä ole neuroottisia sen suhteen, mitä muut ajattelevat."

        Haista vittu.


      • Miessinkku hk

        "Olen huomannut, että ne kaikkien sosiaalisimmat ja suosituimmat ovat usein niitä, jotka pystyvät nauramaan itselleen (tästä on toki poikkeuksiakin). Viihdyn itsekin ennemmin sellaisten ihmisten seurassa, jotka laittavat itsensä likoon, eivätkä ole neuroottisia sen suhteen, mitä muut ajattelevat. Neuroottisesta ja häpeää lietsovasta asenteesta tulee vain huono ilmapiiri, jossa kaikki miettivät, mitä muut ajattelevat ja varovat seuraavaa sanaa, elettä yms. "

        Eli pidät ylisosiaalisista hössöttäjistä jotka nolaavat mieluummin itsensä porukassa olemalla typeriä kuin ehkä olemalla harkitsevampia ja yksin.

        Tuo selvä, ei mitenkään uusi käsitys naiselta.


      • -Kerberos-
        Miessinkku hk kirjoitti:

        "Olen huomannut, että ne kaikkien sosiaalisimmat ja suosituimmat ovat usein niitä, jotka pystyvät nauramaan itselleen (tästä on toki poikkeuksiakin). Viihdyn itsekin ennemmin sellaisten ihmisten seurassa, jotka laittavat itsensä likoon, eivätkä ole neuroottisia sen suhteen, mitä muut ajattelevat. Neuroottisesta ja häpeää lietsovasta asenteesta tulee vain huono ilmapiiri, jossa kaikki miettivät, mitä muut ajattelevat ja varovat seuraavaa sanaa, elettä yms. "

        Eli pidät ylisosiaalisista hössöttäjistä jotka nolaavat mieluummin itsensä porukassa olemalla typeriä kuin ehkä olemalla harkitsevampia ja yksin.

        Tuo selvä, ei mitenkään uusi käsitys naiselta.

        Moi, tässä 49-vuotias mies.

        Kokeile luopua naisvihastasi.

        Jos olet viettänyt eristynyttä elämää niin älä odota, että joku nainen tulee yhtäkkiä ratkaisemaan sinun ongelmiasi.

        Valitettavasti oman elämänsä ongelmat täytyy jokaisen ihmisen yleensä itse ratkaista.

        ----------------------------------------------

        Muutenkin tässä ketjussa on sellaista täyttymättömien odotusten ja pettymysten... kuormaa. Ns. tavalliset ihmiset eivät yhtään sen helpommin tai ainakaan kovinkaan paljon helpommin lähesty uusia tuttavuuksia.

        Jos on viettänyt lapsuutensa ja nuoruutensa ja esimerkiksi varhaisaikuisuutensa hyvin privaatissa elämässä ja harrastuksiin kuuluu vaikkapa tietotekninen hiplailu niin tästä tilanteesta voi havahtua syyttelemään muita. Valitettavasti elämä ei ole reilua vaan herkemmänkin ihmisen tulisi lopettaa loputon itseanalysointi- saati sitten toisten ihmisten ilmeiden ja eleiden analysointi - koska emme me ns. normaalit ihmiset koko ajan kelaile kadulla, että miksiköhän tuon ihmisen lahje heilahti nyt väärään suuntaan ja merkitsiköhän tuo jotain syvällisempää.


    • simasuuneiti

      Minä kyllä näin yksinäisiä, tai siis yksin olevia ihmisiä, eilen eri puolilla. Yksin grillaamassa, yksin kokkoa katsomassa, yksin liikennevälineissä... En ole koskaan aikaisemmin edes ajatellut, että siinä olisi jotain outoa, ennen kuin tätä palstaa olen alkanut seurata.

      Itselläni ei ole yhtään sellaista ystävää, jotka olisivat kouluvuosilta tai lapsuudesta tutuksi tulleita, kyllä kaikki on hankittu myöhemmin elämässä yhteisten harrastusten tai kiinnostusten kautta. Yksi läheinen ystäväni on kyllä vuosien takaa mutta hän asuu maantieteellisesti kaukana ja tapaamme tosi harvoin, yhteydenpito perustuu sähköposteihin. Yksi on työn kautta tutuksi tullut mutta kaikki muut ihan viimeisen vuoden-parin aikana siksi, että on ollut sama kiinnostuksen kohde (harrastukseni eivät ole kovinkaan liikunnallisia vaan sellaisia missä yritetään vaikuttaa asioihin).

      Yksi pitkäaikainen ystävä, siis naispuolinen, on aikanaan tullut ystäväksi kapakastakin. Alettiin vain jutella, kun oltiin molemmat yksin liikkeellä, ja sitten sovittiin että lähdetään yhdessä ulos ja siitä se alkoi.

      Minusta ihan ensimmäinen asia olisi ymmärtää, että yksinkin saa tehdä ihan kaikkea mitä haluaa. Ei ole mikään pakko rajoittaa elämäänsä neljän seinän sisälle.

      • seestynyt wanhapiika

        Ei ole mitään noloa, ei mitään hävettävää, ei säälinaihetta, jos kuka ikinä liikkuu yksinään paikoissa, missä muutkin ei-yksinään!!
        Mä oon keski-ikäinen neiti-ihminen, matkustanut yksinään, nuorena mennyt ravintola- ja muihin tansseihin yksinään, mennyt seurakunnallisiin rientoihin yksinään, mennyt sukujuhliin yksinään, ja tosiaan myös juhannuksen/joulunviettoon yksinään. Siihenkin tottuu, että menee. Pää pystyssä vain ja ns. varmalla ilmeellä, eikös se toisaalta vaikuta kadehdittavan voimakkaalta ja hienolta. Moni kumppaniin kyllästynyt voi katsoa, että tolla vasta on mukavaa, kun sen ei tarvi koko ajan sumplia eri mielipiteiden kanssa.

        Yksinään näkee, kuulee, kokee enemmän ympäristöä kuin ryhmässä, missä huomio menee toiseen/toisiin jo ihan kohteliaisuussyistäkin.

        Myös olen ollut mukana erilaisista vapaaehtoistehtävissä, joissa niissä muuten voi hyvinkin ajan mittaan tutustua.

        Tämä viestiketju sai minut miettimään, että miten ihmeessä minä olen aina saanut hyvin ystäviä. Pitäisi ihan tehdä uloskirjoitettu tilasto tyyliin, missä/miten kunkin ihmisen tapasin, miten ystävyys ja jatkotapaamiset lähtivät käyntiin.

        Ihan äkkiseltään ekaksi "ohjeeksi" sanoisin, jaksa olla kiinnostunut toisesta ihmisestä ja jaksa kuunnella ja paneutua siihen mitä se puhuu; mahdollista on aina tehdä lisäkysymyksiä sekä kertoa omia aiheeseen liittyviä kokemuksia ja näkemyksiä. Kyllä, on vaikea olla kiinnostunut ja edes 'nähdä' syvemmin se toinen, kun/jos itsellä on jännittynyt ja kompleksinen olo. Niin oli aina minullakin. Minä jotenkin opin tyylin, jolla se peittyi; käsittääkseni huomasin hyväksi olla tehokkaasti läsnä ja kuunnella. Sitten kyllä itsekin sai puhua ja asiat laajenivat ja toinen tuli tutuksi, ystäväksi. Olen kyllä seurustellutkin eli löytänyt useampia poikakavereita, joiden kanssa treffailla.

        Tämmöistä tuli mieleheni.


      • Miessinkku hki
        seestynyt wanhapiika kirjoitti:

        Ei ole mitään noloa, ei mitään hävettävää, ei säälinaihetta, jos kuka ikinä liikkuu yksinään paikoissa, missä muutkin ei-yksinään!!
        Mä oon keski-ikäinen neiti-ihminen, matkustanut yksinään, nuorena mennyt ravintola- ja muihin tansseihin yksinään, mennyt seurakunnallisiin rientoihin yksinään, mennyt sukujuhliin yksinään, ja tosiaan myös juhannuksen/joulunviettoon yksinään. Siihenkin tottuu, että menee. Pää pystyssä vain ja ns. varmalla ilmeellä, eikös se toisaalta vaikuta kadehdittavan voimakkaalta ja hienolta. Moni kumppaniin kyllästynyt voi katsoa, että tolla vasta on mukavaa, kun sen ei tarvi koko ajan sumplia eri mielipiteiden kanssa.

        Yksinään näkee, kuulee, kokee enemmän ympäristöä kuin ryhmässä, missä huomio menee toiseen/toisiin jo ihan kohteliaisuussyistäkin.

        Myös olen ollut mukana erilaisista vapaaehtoistehtävissä, joissa niissä muuten voi hyvinkin ajan mittaan tutustua.

        Tämä viestiketju sai minut miettimään, että miten ihmeessä minä olen aina saanut hyvin ystäviä. Pitäisi ihan tehdä uloskirjoitettu tilasto tyyliin, missä/miten kunkin ihmisen tapasin, miten ystävyys ja jatkotapaamiset lähtivät käyntiin.

        Ihan äkkiseltään ekaksi "ohjeeksi" sanoisin, jaksa olla kiinnostunut toisesta ihmisestä ja jaksa kuunnella ja paneutua siihen mitä se puhuu; mahdollista on aina tehdä lisäkysymyksiä sekä kertoa omia aiheeseen liittyviä kokemuksia ja näkemyksiä. Kyllä, on vaikea olla kiinnostunut ja edes 'nähdä' syvemmin se toinen, kun/jos itsellä on jännittynyt ja kompleksinen olo. Niin oli aina minullakin. Minä jotenkin opin tyylin, jolla se peittyi; käsittääkseni huomasin hyväksi olla tehokkaasti läsnä ja kuunnella. Sitten kyllä itsekin sai puhua ja asiat laajenivat ja toinen tuli tutuksi, ystäväksi. Olen kyllä seurustellutkin eli löytänyt useampia poikakavereita, joiden kanssa treffailla.

        Tämmöistä tuli mieleheni.

        Sinulla on yksi etu puolellasi.
        Olet nainen.

        Käytännössä nykyään naisen löytäminen joka ei pitää yksin oleilevaa miestä sopivana kumppaniehdokkaana ei ole olemassa. Pitäisi olla sosiaalinen verkosto kunnossa ja liikku mielellään eläväisessä porukassa mukana vaikka väkisin.


      • Ladybird76
        Miessinkku hki kirjoitti:

        Sinulla on yksi etu puolellasi.
        Olet nainen.

        Käytännössä nykyään naisen löytäminen joka ei pitää yksin oleilevaa miestä sopivana kumppaniehdokkaana ei ole olemassa. Pitäisi olla sosiaalinen verkosto kunnossa ja liikku mielellään eläväisessä porukassa mukana vaikka väkisin.

        Tuo ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Olen yksinäinen nainen ja löysin kumppanin toisesta yksinäisestä. Meillä on ihan mahtava suhde, ja hän on ylivoimaisesti paras mies, joka minulla on elämässäni ollut (niitä on kuitenkin ollut useampi).


      • Miessinkku hki
        Ladybird76 kirjoitti:

        Tuo ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Olen yksinäinen nainen ja löysin kumppanin toisesta yksinäisestä. Meillä on ihan mahtava suhde, ja hän on ylivoimaisesti paras mies, joka minulla on elämässäni ollut (niitä on kuitenkin ollut useampi).

        Niinpä, naiselle on helppo löytää mies kun sullakin on ollut useita.

        "Tuo ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Olen yksinäinen nainen ja löysin kumppanin toisesta yksinäisestä."

        Kyllä pitää. Ei vain sinun kohdalla. Sinä et ole kaikki naiset.

        Suurin osa tai lähes kaikki yksinäiset, ujot ja hiljaisetkin haluavat jonkun menevän ja sosiaalisesti verkostoituneen miehen.
        Ei ole väliä mitä mies puhelee sitten siellä seurassa, murahtelukin riittää ja nainen voi tuntea jopa "yksinäisyyttä" suhteessa kun mies ei ole puhelias mutta jopa teille yksinäisille naisille tärkeintä on että ollaan niin kovin sosiaalisia ja porukkaa ympärillä sillä miehellä.

        Lisäksi itse en etsi vanhempaa naista joka on jo enemmä elänyt elämää kuin itse.

        Yksinäinen tai yksin oleva mies on hylkiö jopa suurimmalle osalle teistä yksinäisitä tai yksin olevista naisista.

        Koska yleisesti naiset haluavat että mies pelastaa heidät yksinäisyydeltään keksimällä tekemiset ja viemällä hänet sosiaalisiin piireihin.
        Naisest itsestään niiden hankkimiseen ei ole.


      • -Kerberos-
        Miessinkku hki kirjoitti:

        Niinpä, naiselle on helppo löytää mies kun sullakin on ollut useita.

        "Tuo ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Olen yksinäinen nainen ja löysin kumppanin toisesta yksinäisestä."

        Kyllä pitää. Ei vain sinun kohdalla. Sinä et ole kaikki naiset.

        Suurin osa tai lähes kaikki yksinäiset, ujot ja hiljaisetkin haluavat jonkun menevän ja sosiaalisesti verkostoituneen miehen.
        Ei ole väliä mitä mies puhelee sitten siellä seurassa, murahtelukin riittää ja nainen voi tuntea jopa "yksinäisyyttä" suhteessa kun mies ei ole puhelias mutta jopa teille yksinäisille naisille tärkeintä on että ollaan niin kovin sosiaalisia ja porukkaa ympärillä sillä miehellä.

        Lisäksi itse en etsi vanhempaa naista joka on jo enemmä elänyt elämää kuin itse.

        Yksinäinen tai yksin oleva mies on hylkiö jopa suurimmalle osalle teistä yksinäisitä tai yksin olevista naisista.

        Koska yleisesti naiset haluavat että mies pelastaa heidät yksinäisyydeltään keksimällä tekemiset ja viemällä hänet sosiaalisiin piireihin.
        Naisest itsestään niiden hankkimiseen ei ole.

        Sulla ei ole mitään toivoa, koska olet katkeroitunut mies ja tekipä nainen mitä hyvänsä niin sinähän kaivat sen negatiivisen puolen esiin.

        Pitäisikö naisten miellyttää sinua? Onko sinussa tosiaan jotain niin erityistä? Mikset ryhtyisi ITSE miellyttämään itseäsi vaikeroimisen sijaan vai odotatko, että äitisi tuolee ja ottaa sinulta suihin? Kerjäätkö ammatiksesi sääliä?

        Pahoittelen tai oikeastaan en edes pahoittele mutta tuollainen velton vihamielinen ruikutus on kyllä melkoista vellipersetouhua.


    • hannelore

      Joku kumma vika minussakin varmaan, kun ei vuosikymmeniin kukaan ole aloittanut keskustelua kanssani liikkuessani yksin kaupungilla. Viisi vuotta sitten Pasilan asemalla nuorehko mies kysyi, missä on lähin alko. Tällä muistolla olen jaksanut elää, sentään joku on minulta jotain kysynyt. Mutta että joku aloittaisi keskustelun kanssani (puiston penkillä, bussissa, kaupassa jne jne) tai tulisi edes samaan pöytään istumaan terassilla.
      Nyt moni teistä jo ajattelee, että ei ole totta tai aloita itse se kommunikointi. Voin sanoa, että vaikeaa se on kun kukaan tähänkään asti ei ole kiinnostunut keskustelemaan kanssani. Ystäväni kanssa sovittiin jokin aika treffit terassille. istuin tyhjään pöytään ja odottelin ystävääni, terassille tuli ihmisiä, pöydät täyttyivät mutta kukaan ei tullut istumaan samaan pöytään. Kukaan ei voi käsittää, miten nolottavalta ja hävettävältä tuntuu istua yksin pöydässä, kun kaikki muut pöydät tursuavat ihmisistä.
      Varmaankin tiedostamattani annan viestejä, että minua ei kannata lähestyä. Mutta mitähän ne viestit ovat kun en niitä itse tajua. Istun selkä suorana, avoimessa asennossa, pää pystyssä ja tykkään katsella ihmisiä. Taidan sitten vain olla liian ruma, liian vanha ja muutenkin mitäänsanomattoman oloinen ettei ketään kiinnosta.
      Koska olen niin tottunut tähän olotilaan ja siihen, että minut on vain tarkoitettu olemaan yksin, niin ei tämä yöuniani vie. Joskus vain naurattaa ihmisten hyvät neuvot, jotka ovat yhtä tyhjän kanssa. Minussa ei mielestäni vika ole, se on niissä muissa.

      • ?

        Ikäsi?


      • En tiedä.

        Tuskin täällä Suomessa kukaan alkaa puhumaan tuntemattomille. Bussissakin kaikki vaan katsoo masentuneen näköisenä eteenpäin ja on hiljaa.


      • Suomalaiset sairaita
        En tiedä. kirjoitti:

        Tuskin täällä Suomessa kukaan alkaa puhumaan tuntemattomille. Bussissakin kaikki vaan katsoo masentuneen näköisenä eteenpäin ja on hiljaa.

        :DDDD:DDDD Noinhan se menee.. Kaikki on saatanan kärttyisiä ja hapannaamaisia ja apaattisia.. ihan naurattaa.


      • simasuuneiti
        En tiedä. kirjoitti:

        Tuskin täällä Suomessa kukaan alkaa puhumaan tuntemattomille. Bussissakin kaikki vaan katsoo masentuneen näköisenä eteenpäin ja on hiljaa.

        Yleensä bussilla kuljetaan siksi, että on pakko päästä paikasta a paikkaan b. Olisi aika rasittavaa joutua joka päivä työmatkalla höpöttämään uusien ihmisten kanssa. Ei muuallakaan maailmassa ole tapana alkaa jutella vieraiden kanssa, kokeile huviksesi mennä puhumaan tuntemattomille Lontoon metrossa tai saksalaisessa paikallisjunassa.


      • Suomalaiset sairaita
        simasuuneiti kirjoitti:

        Yleensä bussilla kuljetaan siksi, että on pakko päästä paikasta a paikkaan b. Olisi aika rasittavaa joutua joka päivä työmatkalla höpöttämään uusien ihmisten kanssa. Ei muuallakaan maailmassa ole tapana alkaa jutella vieraiden kanssa, kokeile huviksesi mennä puhumaan tuntemattomille Lontoon metrossa tai saksalaisessa paikallisjunassa.

        " Olisi aika rasittavaa joutua joka päivä työmatkalla höpöttämään uusien ihmisten kanssa."

        Tuo on sinun kärttyinen mutu-mielipide.

        "Ei muuallakaan maailmassa ole tapana alkaa jutella vieraiden kanssa, kokeile huviksesi mennä puhumaan tuntemattomille Lontoon metrossa tai saksalaisessa paikallisjunassa. "

        AI EI VAI?!?!?!?!?! Mene nimenomaan muihin maihin vaikka julkisiin kulkuneuvoihin niin siellä suu käy kaikilla täysin tuntemattomille. Olen käynyt jokaisessa maassa mitä eurooppa pitää sisällään, ja todella moneen muuhun maahan.


      • simasuuneiti
        Suomalaiset sairaita kirjoitti:

        " Olisi aika rasittavaa joutua joka päivä työmatkalla höpöttämään uusien ihmisten kanssa."

        Tuo on sinun kärttyinen mutu-mielipide.

        "Ei muuallakaan maailmassa ole tapana alkaa jutella vieraiden kanssa, kokeile huviksesi mennä puhumaan tuntemattomille Lontoon metrossa tai saksalaisessa paikallisjunassa. "

        AI EI VAI?!?!?!?!?! Mene nimenomaan muihin maihin vaikka julkisiin kulkuneuvoihin niin siellä suu käy kaikilla täysin tuntemattomille. Olen käynyt jokaisessa maassa mitä eurooppa pitää sisällään, ja todella moneen muuhun maahan.

        Olen aika monta (tuhatta) kilometriä matkustellut Euroopassa ja uskallan sanoa että Suomi ei poikkea mitenkään muista maista.

        Mutta muuta ihmeessä muualle missä ihmiset eivät ole niin 'sairaita'.


      • Suomalaiset sairaita
        simasuuneiti kirjoitti:

        Olen aika monta (tuhatta) kilometriä matkustellut Euroopassa ja uskallan sanoa että Suomi ei poikkea mitenkään muista maista.

        Mutta muuta ihmeessä muualle missä ihmiset eivät ole niin 'sairaita'.

        "Olen aika monta (tuhatta) kilometriä matkustellut Euroopassa ja uskallan sanoa että Suomi ei poikkea mitenkään muista maista."

        Niin oletteko te sitten sokea? Vai oletteko te niin kärttyinen ja vihainen tai muuta, että teitä ei lähestytä missään maassa?

        "Mutta muuta ihmeessä muualle missä ihmiset eivät ole niin 'sairaita'. "

        En minä ole minnekkään muuttamassa. Ja kaikkialla kaikki on ihan yhtä sairaita. Mistä sinä moista päättelet ja kyselet?


      • seestynyt wanhapiika
        En tiedä. kirjoitti:

        Tuskin täällä Suomessa kukaan alkaa puhumaan tuntemattomille. Bussissakin kaikki vaan katsoo masentuneen näköisenä eteenpäin ja on hiljaa.

        Hmmmmm? Siinä on sekin puoli, kun ei ikinä tiedä, mitä sillä jollakin justiinsa on mielessä ja mikä mieliala; mitä se kelaa. Sitten jos koettaa sitä kontaktia, niin riippumatta kuka minä olen ja millainen, niin häntä (se joku) häiritsee ellei ihan käy hermoon kun/jos tosta vaan joku alkaa jutella, höpöttää. - Mä nimittäin laitan itseni siihen tilanteeseen, että joku tuntematon lähestyy minua jotakin puhuen. Puolet tilanteista menee niin, että reagoin häneen ja toinen puoli niin, että koen, mua häiritsee. Meillähän kaikilla on välillä kiukkuinen tai masentunut olo, niin hmmm? - Riippuuu kovasti siitä, mikä on ympäristö milläkin kertaa. Kahvila-ravintola-tanssit on ihan eri asia kuin bussi, katu, yleisötilaisuus, pysäkki, puisto.

        Tarkoitan, että ei kannata ottaa kauheasti itseensä, jos saa rukkaset :( . Uusi yritys vaan.


      • HH907097
        seestynyt wanhapiika kirjoitti:

        Hmmmmm? Siinä on sekin puoli, kun ei ikinä tiedä, mitä sillä jollakin justiinsa on mielessä ja mikä mieliala; mitä se kelaa. Sitten jos koettaa sitä kontaktia, niin riippumatta kuka minä olen ja millainen, niin häntä (se joku) häiritsee ellei ihan käy hermoon kun/jos tosta vaan joku alkaa jutella, höpöttää. - Mä nimittäin laitan itseni siihen tilanteeseen, että joku tuntematon lähestyy minua jotakin puhuen. Puolet tilanteista menee niin, että reagoin häneen ja toinen puoli niin, että koen, mua häiritsee. Meillähän kaikilla on välillä kiukkuinen tai masentunut olo, niin hmmm? - Riippuuu kovasti siitä, mikä on ympäristö milläkin kertaa. Kahvila-ravintola-tanssit on ihan eri asia kuin bussi, katu, yleisötilaisuus, pysäkki, puisto.

        Tarkoitan, että ei kannata ottaa kauheasti itseensä, jos saa rukkaset :( . Uusi yritys vaan.

        "Tarkoitan, että ei kannata ottaa kauheasti itseensä, jos saa rukkaset :( . Uusi yritys vaan. "

        Näinhän se on. Maailmassa on helvetisti ihmisiä. Kaikkia ei voi miellyttää mitenkään. Ja tuskin sitä itsekään kiintyy jokaiseen naiseen, jonka kanssa juttelee. Mutta taas kerran, tämä asia on helpommin sanottu kuin tehty. En tiedä miksi ihmisillä on pelko lähestyä muita ihmisiä, koska se on täysin irrationaalinen pelko. Jotenkin tuo pelko on pystyttävä voittamaan ja sen jälkeen saa kyllä ystäviä ja kumppanin.


      • LeFuuuu
        Suomalaiset sairaita kirjoitti:

        " Olisi aika rasittavaa joutua joka päivä työmatkalla höpöttämään uusien ihmisten kanssa."

        Tuo on sinun kärttyinen mutu-mielipide.

        "Ei muuallakaan maailmassa ole tapana alkaa jutella vieraiden kanssa, kokeile huviksesi mennä puhumaan tuntemattomille Lontoon metrossa tai saksalaisessa paikallisjunassa. "

        AI EI VAI?!?!?!?!?! Mene nimenomaan muihin maihin vaikka julkisiin kulkuneuvoihin niin siellä suu käy kaikilla täysin tuntemattomille. Olen käynyt jokaisessa maassa mitä eurooppa pitää sisällään, ja todella moneen muuhun maahan.

        No tuota. Asuin pari vuotta Lontoossa ja ei, siellä ei todellakaan "suu käy kaikilla täysin tuntemattomille". Voi olla, että sikäläiset saattavat vähän helpommin kommunikoida esim. julkisessa kulkuvälineessä silloin kun on jotain _oikeaa asiaa_ ("meneekö tämä bussi paikan X kautta?"), mutta muuten meno on ihan samanlaista kuin Suomessa. Meikäläinenkään ei ihan tajua, mitä hienoa siinä olisi, että pitäisi jokaisella työmatkalla käydä perusteelliset keskustelut jonkun random tuntemattoman kanssa. Olen työmatkoillani pääsääntöisesti sen verran väsynyt, etten todellakaan ole juttutuulella.


      • Lainaan korvaa
        simasuuneiti kirjoitti:

        Yleensä bussilla kuljetaan siksi, että on pakko päästä paikasta a paikkaan b. Olisi aika rasittavaa joutua joka päivä työmatkalla höpöttämään uusien ihmisten kanssa. Ei muuallakaan maailmassa ole tapana alkaa jutella vieraiden kanssa, kokeile huviksesi mennä puhumaan tuntemattomille Lontoon metrossa tai saksalaisessa paikallisjunassa.

        Höh, mikä asenne, ettei tahdo tulla häirityksi. Tietysti joskus itselläkin on sellainen olo, että haluaa keskittyä tulevaan työpäivään, jos tiedossa on hankala päivä. Muuten saa kyllä häiritä. Kuuntelen lähes päivittäin junassa kaiken maailman höpinöitä. Useimmat jutustelijat ovat vanhuksia. Lienevät yksinäisiä. Joskus jutut ovat kiinnostavia, useimmiten ei, mutta kuuntelen silti. Ehkä se helpottaa jonkun yksinäisen oloa, että jutustelen hetken.


      • -Kerberos-

        Kannattaa varmaan ollaa kiinnostunut ylipäätään ympäröivästä maailmasta ja omasta elinympäristöstään.

        Sinäkin vaikutat loputtomalta itsesi tarkkailijalta. Tuohon on hirveän vaikea sanoa mitään, koska jos kävellessäsi analysoit, miksi kävelet ja miksi kävelet juuri niin kuin kävelet niin on oikeastaan hyvin hankalaa lähestyä anaalianalyytikkoa sen kummemmin.

        Meneppä baariin ja vedä perseet olalle äläkä analysoi, onko jääpaloissa bakteereja. Jos joku kysyy, saako pöytään istua, niin sano, että totta vitussa. Ja sitten möläytä jotain hölmöä. tai jos halua, niin avaa keskustele Jeesuksen olemassaolosta tai politiiksta mutta varaudu siihen, että pöytä tyhjenee.


    • ZAS.

      Eihän ne muut tiedä, että te olette yksinäisiä, vaikka yksin tuolla jossain liikuttekin. Kukaan ei halua myöskään häiritä toista ihmistä. Ei kukaan tiedä, että just sinä tai sinä haluatte tulla "häirityksi".

    • hyv juhaa

      Mun juhannus on mennyt töissä ja omatekoista hiekkakakkua mussuttaen sekä ikkunasta tyhjää pihaa kyyläten. Ouuu jeeeaaa. Olisinpa kännissä, mutta tottumuksesta en oo.

    • mobiiili

      Wautsi, suomipoijaat keksineet meille härmäläisille
      kännykät, MP-soittimet, tabletit ja semmoista...
      niin ei tartte paljoo ympärilleen kattella,
      ja puhella,
      kun räplää näitä leluja - niissä aina ystävä ;-) .

      • -Kerberos-

        Runkaaminen on myös hyvä harrastus juhannuksena.

        No sitä voi kehittää esimerkiksi koivuvastan nuss*miseen.


    • Miessinkku hki

      Tulipahan vietettyä Juhannus tosiaan Helsingissä.
      Yksin.
      Ei sitä suotta ihmisten ilmoilla halunnut lähteä, tosiaan keski-käistä väkeähän siellä pyörii tai sitten nuorempaa porukoissa.

      Kolkyt vuotiaana miehenä saat yksin seilata, mutta tähän on jo totuttu. Käytännössä pitäisi rakentaa se porukka alusta missä tapaisi jos tapaisi.

      Eihän niihin naisiinkaan tällä tavoin voi oikein tutustua. Joskus tuntuu että pitäisi lähestyä jotain juuri ja juuri 20-vuotiaalta näköistä naista joka liikkuu yksin. Olisikohan se soveliasta sitten?

      En ymmärrä sitä miten joku voi ajatella että yksin olevaa katsotaan kieroon. Toki voidaan katsoa ja ihmetellä, mutta noin yleensä välinpitämättömyys kukoistaa.

      Joten käytännössä sama onko kotona vai jossain muualla.

      • -Kerberos-

        Menkääpäs ihmiset tulevana juhannuksena stadissa vaikkapa Kivinokkaan (joo, sinne pääsee metrolla bussilla ja puoliksi kävellen, sitten kumpulan tai johonkin muuhun siirtolapuutarhaan, sitten talin siirtolapuutarhaan, sitten särkiniemeen lauttasaareen, sitten baariin kallioon.

        Viimeistään Kalliossa voi avata keskustelun kertomalla, mitä kaikkea on tehnyt. Eipä muuta kuin maastopyörä alle. tai levitaatio. Parikin tai yksikin mesta riittää.

        Toki avartavinta on ruikuttaa tänne, miksi kukaan ei ole lukenut minun ajatuksiani ja käynyt ottamassa minulta suihin kun olen tällainen ikuinen bitinviilari. Omasta mielestäni supernero mutta eipä sillä ole niin hirveästi väliä jos runkkaan kotonani sen oman nerouteni kanssa.

        Nuorehkot ylimieliset miehet voisivat ottaa opikseen ja tutustua myös omsta mielestään hieman vaatimattomamman tasoisiin ihmisiin, koska loppupeleissä elämässä pärjäävät sellaiset ihmiset, jotka nauttivat elämästä ja toisten ihmisten seurasta.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      134
      1947
    2. Msisa on eronnut

      Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      28
      891
    3. Missä sinuun mies voisi

      näin pääsiäisenä vahingossa törmätä? Ei ilmeisesti missään?
      Ikävä
      69
      855
    4. Venäläisiä keksintöjä?

      Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?
      Maailman menoa
      259
      732
    5. Tiedän että on aika luovuttaa

      En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r
      Ikävä
      64
      717
    6. Raviskalla tappo?

      Huhuja liikkuu et raviskalla ois joku laitettu kylymäksi?
      Oulainen
      10
      696
    7. Katumuksesta

      Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t
      Sinkut
      132
      673
    8. Et arvaa nainen, miten ikävä mulla on sinua.

      Sinua ei voi unohtaa. Pusu sulle musulle!
      Ikävä
      26
      649
    9. Sun mies on mun

      Sinun mies on yksin minun ja sinä et voi sille mitään.
      Ikävä
      77
      648
    10. Sisällissota kiihtyy Ruotsissa

      KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.
      Maailman menoa
      201
      640
    Aihe