Viha ihmisiä kohtaan

Ittelläni on kans vihaa ihmisiä kohtaan, ei niinkää yksittäisiä kohtaan vaan ihmisiä yhteiskuntana tai kansakuntana. Vihani juontuu lähinnä siitä todellisuudesta, jonka tietoisuuteni on saavuttanu, et hyvinvoivat leveesti elävät tyypit riistää toisiaan, heikompiaan, luontoa. Tuottaa ittelleen hyvinvointia heikompien kustannuksella. Ja semmosia ihmisiä pitäs vielä meidän nuoleskella. Isot pomot, poliitikot...

Yksittäistapauksis sit vihaan sellasia ihmisiä, jokka toimii ajattelematta syvemmin miks toimivat kuten toimivat, esim. traditioita sokeasti seuratakseen, koska muutkin niin tekevät ym.

Mulla on keskivaikea masennus hiljattain todettu, ei lääkitystä.

Minulla on tätä samaa. Välillä mietin hiljaa itsekseni, että voi kun tietäisitte mitä minunkin ystävällisen hymyni taakse kätkeytyy. Vihaa! En oleta olevani ainoa, mutta vahvoja tunteita nämä on. Inhottaa muun muassa kovaääniset, mesoavat ihmiset, huonotapaiset lapset (hyvätapaisia ja muuten hyvinkäyttäytyviä vastaan minulla ei ole mitään, saattavat olla ihan suloisia jopa), huonoja vitsejä viljelevät ihmiset ja ihan vaan suun aukomisen ilosta pälpättävät, omaan ääneensä rakastuneet filosofit. Saatan tuntea vihan läikähdyksiä ihan vaan siksikin että joku tekee jonkin asian "väärällä" tavalla.

En ymmärrä sosialisointia ollenkaan. Minulla ei ole juuri koskaan sosiaalista elämää ollut, mutta kuitenkin sen verran että tajusin ettei toisten ihmisten kanssa hengailu ole minua varten, vaan viihdyn paremmin yksin. Huonoja kokemuksia on myös, mm. täydellinen joukosta erottaminen koulussa. Olenkohan itsekäs? Varmaan jossain määrin. Minulle on tärkeää saada tehdä asiat omassa rytmissäni ja omalla tavallani. Minua rasittaa jo toisen ihmisen hääriminen kodissani. Tästä kaikesta vapautuksen saavat mieheni ja äitini, heitä siedän juuri niin paljon kuin he minua. :)

Vihaan sitä että reviirilleni tungetaan, haluan olla suurimman osan ajastani yksin. En kuitenkaan halua olla epäkohtelias ja siksi minulla vielä on ystäviä, muutama. Minulle muut ihmiset ovat selvästi rasite.

Pidän eläimistä lähes enemmän kuin ihmisistä. Ihminen on toiselle susi ja minusta ihmiset, minä mukaanlukien, ovat itsekkäitä, ahneita, tekopyhiä, riistäjiä ja oman elämänsä tuhoajia.

Minä käyn ihan fyysiseti ihmisten päälle. Ollut jo muutaman vuoden niin, tosin nyt on taas vähän rauhoittunut. Todella monissa ihmisissä ärsyttää todella monet eri asiat.

Aivan samanlaista on minullakin, tutulta kuulostaa tuo suhteeton raivontunne, kun ihmiset metelöivät, ovat tukkeena, toimivat ajattelematta ensin, samoin kuin Aufseherinin mainitsema ihmiskuntaan kohdistuva viha (nimenomaan tuo kyseenalaistamaton käytös.. se on kaiken pahan alku ja juuri.. "No siksi kun muutkin..").

Pipoa pitäisi saada löysemmälle, jotta pystyisi normaaliin arkielämään.

Kirjoitit kuin omasta suustani! Kuten yllä kirjoitin että rakastan eläimiä. Itsekin mietin miten erilaiset lähtökohdat meille annetaan esim. lapsena. Itsellä mennyt lapsuuden vuoksi ja tottakai omastakin syystä kaikki niin metsään kuin olla ja voi. Ne joilla on ollut ns. varakkaat vanhemmat porskuttavat vaan menemään. Ei juuri menetyksiä elämässä jne. Itsellä kuollut lähes kaikki perheenjäsenet jne. Miten estää ettei tule katkeraksi?? Katellinen en ole mutta välillä katkera. Miten epäonni voi seurata lapsuudesta asti kaikessa mukana??

Ja kuten hyvin kirjoitit esim. eläinten pitäjistä jotka ottavat lemmikin mutta se sitten alistuu ja kärsii kaikenlaisesta ihmisten itsekkyydestä ja piittaamattomuudesta. Koskaan en tappaisi kärpästäkään, mutta joskus on tuntunut että jonkun eläinrääkkääjän voisin 'kajauttaa' päiviltä....

Lapsista saan itsekin vähän näppylöitä, vaikka onhan lapset elämänilo ja tulevaisuus. Mutta itse mielellään välttelen lapsia. Samoin tunnen myötätuntoa vanhuksista, mutta aina kun ovat tuolla 'lenkkeilemässä' tulleet juttusille niin joko puhuvat uskosta ja yrittävät käännyttää tai omista vaivoistaan tms. Yksinäiset vanhukset säällittää, mutta valitettavasti en ole oikea ihminen kuuntelemaan heidän murheitaan tms. Se on valitettavaa :/

Vihaatteko myös itseänne samalla tavalla kuin muita?

Mua kans vihastuttaa hyvinvoipat, menestyvät ja paljon jaksavat ihmiset. Tai ehkä enempi kadehdituttaa olis osuvampi ilmaisu.

Se viha tuleekin varmaan siitä että ensin tulee kateus ja se muuttuu sitten vihaksi.

Minäkin olen miettinyt sitä että miten ihmeessä tässä perheessä ei koskaan päästä taloudellisista vaikeuksista ulos. Vuodesta toiseen ollaan samassa ahdingossa. Kaikki on yritetty tehdä että noustaisiin tästä suosta mutta mikään ei auta eikä riitä. Viimeinen asia on tekemättä, eli talo myymättä. Se talo joka on omasta selkärangasta väännetty, ei mikään valmistalopaketti. Pankkikin jo varmaan odottaa että myisivät jo pois talonsa ettei tarvitsis aina noiden lainoja järjestellä. Kymmeniä kertoja. Ikkunasta katselen taas tänäkin kesänä kun rikkaat naapurit tekevät kaiken valmiiksi tonteillaan, autokatoksia, roskakatoksia, katoksia sille sun tälle. Meillä ei edes päärakennus ole valmis. Kymmenen vuotta tulee täyteen tätä keskeneräisyyttä. Ja sehän se tekee hyvää masennukseen kun katselee miten naapurit porskuttaa ! Ja se että ne huomaa että täälä ei tehdä mitään ja tietää että meidän rahat on loppu. Taas yksi asia mikä pistää vihaamaan ihmisiä.

Joku kysyi että vihataanko me itseämme jotka vihaamme muita. En vihaa itseäni. Mutta niitä kipuja vihaan mitä on selässä.

Masentuneet ärsytyskynnys on alhainen. HYvä jos tunteet tunnnistaa ja voi hillitä. Onko sinulla jotkain petymystä ja kätkettyä painolastia.

Kyllä minä vihaan myös itseäni! Ja olen jopa katkera itselleni etten ole osannut tehdä asioita paremmin tai 'toisin' kuin olen tehnyt.

http://yle.fi/radiosuomi/template/export/areena.jsp?clip=1559221

Tuolla on hyvä vihan analyysi. Alkaa kohdasta 18,35 - 20,52 se ehtii kuunnella. :D
tein sitä ymmärrykseni mukaa yhteenvedon.

Viha-analyysi

Viha on kieltämättä monen pahan alku
Mutta toisaalta (psykologian) mukaan
Ihminen tarvitsee vihaa, suojellakseen itseään hyväksi käytetyksi tulemisen vaaralta.
Viha on inhon vastenmielisyyden/antipatian tunne, ja se syntyy vähemmälle jäämisen kokemuksesta.

Viha kertoo, että jotain meille tärkeää uhataan tai rikotaan ja
vihan avulla yrittää suojelee omia rajoja

Vihasta pitäisi ymmärtää kokeeko ihminen vihaavansa, vai vihaako hän koska tuntee itseään vihattavan.
Pelontunne aiheuttaa vihantunteen, vihaa ei voi poistaa, vain vihan syyt

http://vihanhallinta.fi/
" Kaiken vihan takana toimii sama mekanismi, jonka ymmärtäminen on ensimmäinen askel vihan hallinnassa. Vihalla tarkoitamme tässä vihaa ja vihastumista, ärsyyntymistä, suuttumista ja raivostumista."

http://vihanhallinta.fi/hiljainen-viha/
" Hiljainen viha
Monet meistä syyllistyvät riitatilanteessa ja kääntävät vihan tai ärsyyntymisen itseensä. Käytän tästä itsevihasta nimeä hiljainen viha. "

Tämäkö on kantava 'voimasi'
"Viha on inhon vastenmielisyyden/antipatian tunne, ja se syntyy vähemmälle jäämisen kokemuksesta."

Vihaan minäkin itseäni satunnaisesti, siis saan samanlaisia raivonpuuskia itseäni kohtaan kuin muita ihmisiä kohtaan. Silloin haluan alkaa todella väkivaltaiseksi itseäni kohtaan, siis suoraan sanoen voisin hakata päätä seinään niin että rappaukset rapisee, mutta yleensä nakkelen vaan tavaroita ja koetan välttää niitä kalliimpia.

Olen ollut joskus myös muita kohtaan väkivaltainen, nämä impulssit osaan onneksi hallita hyvin nykyään, vaikka joskus se on kovaa taistoa.

Joo vihaan ihmisiä ja kaikkein eniten kai vihaan itseäni. Saan välillä mielettömiä raivokohtauksia ja huudan, lyön, raavin ja puren itseäni, Joskus olen lyönyt jopa miestäni, josta olen äärimmäisen pahoillani rauhoituttuani. Toki siis on joitain ihmisiä joista välitän, mutta useimmiten vihaan koko ihmiskuntaa. Minusta ihmisiä ei pitäisi olla olemassakaan. Tuhotaan vaan tämä maailma ja siitä saavat kärsiä kaikki viattomat eläimet ja luonto. Ihmiset ovat ilkeitä, välinpitämättömiä ja itsekkäitä. Pienet lapset ovat aivan kamalia kun eivät tajua mistään mitään ja nykyajan vanhemmat eivät osaa torua lapsiaan kun nämä törttöilevät ja jo ala-asteikäiset kulkevat kadulla kuin maailman omistajat.

En tule toimeen itseni ikäisten kanssa kovinkaan hyvin. Aina vain ryypätään ja biletetään ja örvelletään kännissä pitkin kyliä. Koska en useasti juo olen ulkopuolinen. Joka baarireissulla halveksin kännisiä teinejä ja heidän tyhmyyttään ja epäkohteiliaisuuttaan. Välillä meinaan haastaa riitaa ihan vain sen takia, että pääsisin purkamaan paineta johonkuhun känniseen ääliöön. Suomen nuorisokulttuuri on täysin retuperällä. Joka viikonloppu oltava kännissä iskemässä miehiä. Jotkut ystäväni elävät miehille ja tekisivät mitä tahansa heidän vuokseen. Ei mitään itsekunnoitusta. Vihaan ehkä itseäni, mutta moraalini on jotenkuten tallella, enkä anna ihmisten kohdella minua kuinka vain. Aina jos ystävilläni on huolia, he tarttuvat ensimmäisenä pulloon. Näin ne asiat hoidetaan nykyään.

Minua ei näköjään ole tarkoitettu tähän maailmaan tai tähän aikakauteen. Ehkä minun olisi pitänyt elää aiemmin, kun en millään tunnu sopeutuvan nykyaikaan. Olen ollut kymmenen vuotta masentunut ja vakava se on ollut ehkä 3-4 vuotta, Vihani vain kasvaa päivä päivältä eikä kukaan psykologeistani tunnu käsittävän kuinka vakava asia vihani oikeasti on. En halua satuttaa muita, mutta he keskittyvät vain minun itseni satuttamiseen vaikka vaarana on hyvinkin, että käyn käsiksi esimerkiksi kauppareissulla johonkuhun ärsyttävään lapseen. Ja tosiaankin tämä aihe on tabu sillä psykologini ahdistuvat ja pyrkivät heti vaihtamaan aihetta kun puhun miten paljon ihmiskuntaa vihaan. Ilmankos niitä kouluampumisia rupeaa nykyään olemaan kun asioista ei voi edes puhua.

Hei,

Uskoisin seuraavasta blogista olevan apua ongelmiisis. Suosittelen lämpimästi!:)
http://syvallinen.blogspot.fi/

-Joskus myös masentunut

hyvä analyysi.

Minulla 12 vuoden masennus joka vei aikanaan eläkkeelle.

Suomalainen kulttuuri ei hyväksy mitään kielteisiä tunteita, joten niistä ei puhuta niitä ei tunneta tai tunnisteta.

Murha ja tappo luvut nousevat kun paine maan sisällä ennen maanjäristystä.
Kaikki tunteet ovat ihmisen tunne skaalaan kuuluvia ne tekevät ihmisestä ihmisen, vaikka eri kulttuuri opettava paikallisia normeja kaikki tunteet ovat olemassa maailman laajuisesti.

.

minä vihaan nettikirjoituksia

Ei kaikkia nettikirjoituksia sinällään tarvitse vihata, paljonhan täällä on asiaakin.
Täytyy tunnustaa että vihaan itsekin usein ihmisiä, en kaikkia, mutta juuri
näitä tyhjän p*skan jauhajia, joillain ei ole mitään sanottavaa, ei tarinaa
kerrottavana, ronkitaan vaan jatkuvasti toisia. Semmosta p*skakulttuurin
edustajaporukkaa. Vihaan tätä helvetinkoneissa mukana tulevaa urkintatouhua ja ihmisiä jotka sitä tekevät.
Oli kyseessä sitten nettiläppäri, tv, känny tai mikä tahansa muu vastaava laite, ihmiset jotka näitä hyväksikäyttäen urkkivat ja vakoilevat toisia, näitä vihaan. Näillä pystytään nykyään aiheuttaman aika helkkarin paljon kaikenlaista haittaa ja ilkivaltaa ja vainoamista.
Mielestäni tämmöisiä pitääkin vihata, saisi olla vielä paljon yleisempää näihin kohdistuva viha. Muuten esim. kaupoissa käydessäni yritän aina käydä
nopeasti, tehokkaasti, mutta en varsinaisesti vihaa jos siellä nyt joku on
silloin tällöin hieman hitaammalla asioimisvauhdilla liikkeellä. Silloin yritän
aina ajatella, jos hitaus ärsyttää, että ihmisiähän tässä vain ollaan.

Hei, tästähän syntyikin hyvä keskustelu ! Ajattelin ensin että uskallanko kirjoittaa tästä asiasta mutta oli näköjään hyvä että aloitin.

Joku puhui tuolla noista perhesurmista ja kouluampumisista. Oikeastaan aina kun sellainen tapaus on tullut niin en ole sitä ihmetellyt. Olen vaan ollut sitä mieltä että " mitä kylvää, sitä niittää " eli että nämä tekijät ovat varmasti suurimmaksi osaksi olleet kiusattuja ja syrjittyjä yhteiskunnassa . Tiedänkin että se pommin räjäyttäjä Gerd oli todella kiusattu ja hänet jätettiin ulkopuoliseksi, luin kirjan minkä hänen isänsä kirjoitti. Myös Auvinen oli kiusattu ja ulkopuolinen. Saaresta en tiedä. Ja sitten tämä Breivik, jotain todella outoa on myös hänen elämässään ollut kun on rakentanut itselleen oman maailman ja omat sääntönsä siitä kuka saa elää ja kuka pitää tappaa. Nämä hirmutekojen tekijät ovat kaikki varmasti tunteneet suurta vihaa toisia ihmisiä kohtaan mutta siinä onkin sitten se suuri kynnys edessä kuka lähtee tuhoamaan toisten elämää. Mitä tekee nurkkaan ajettu eläin? Se hyökkää lopulta, viimeisillä voimillaan. Ihminen taitaa myös tehdä niin. Ainakin jotkut.

Kun ihminen epäonnistuu lähes kaikessa mitä tekee niin jäljelle jää se katkeruus ja viha. Viha niitä kohtaan joilla menee hyvin. Viha naurua ja iloa kohtaan. Viha ties mitä kohtaan.

Olen ollut naimisissa kohta 30 vuotta ja en ole päässyt irti tästä liitosta koska olen sairastanut niin pahaa masennusta välillä että mitään eroprosessia en ole jaksanut alkaa käymään läpi. Viimeinen kymmenen vuotta on ollut ihan kauheaa. Olen vain odottanut että mies ottaisi eron mutta ei se sitä ota. Olen toivonut jopa sitä että jompikumpi meistä kuolee, ei tästä muuten tule koskaan loppua. Minä haluaisin niin olla villi ja vapaa. Olen katkera nainen täällä avioliittovankilassani josta en löydä ulos. Tämä on minun syyni siihen suureen vihaan mitä tunnen. Tämä sen aiheuttaa. Tiedostan sen nykyään. Mieheni on narsistinen ja pitää minua vankina kodissani pelkällä olemuksellaan. Täällä on kauhean painostava ilmapiiri , jopa aikuiset lapseni huomauttavat siitä nykyisin.

Tämä on minun vihani juuret.

minä olen kateellinen, koska muilla on asiat paremmin kun minulla. siksi vihaan ihan jokaista ihmistä.

Sama stoori, erakko olen ja lapset ja erityisesti parisuhteessa elävät ärsyttää suunnattomasti. Niin etten edes siskoni kanssa ole ollut tekemisissä kun seukkaamaan alkoi, tämän poikaystävän kanssa en ole edes puhunut. Kai se on sitä katkeruutta ja kateutta sellaisesta johon itse en tule koskaan pystymään. Mietin vaan usein että tapahtuuko sama sitten toisenkin siskon kanssa, joka sinkku ja toistaiseksi ainut jota suostun kämppääni päästämään. Niinjoo, jossain alitajunnassa kannan kaunaa myös vanhempiani kohtaan, kiittäen siitä häiriintyneestä lapsuudesta joka teki minusta sellaisen kun olen tänäpäivänä. Kiitos, kun sain kuunnella naiskenteluanne, riitelyänne, tappouhkauksia ja kissanrääkkäämisiä, tekivät hyvää kasvavan lapsen psyykeelle.

Hyviä kirjoituksia, vaikka ovatkin jo vanhoja, ei haittaa.

Vihaan itseäni mutta vihaan toisia enemmän nykyään tilanne kääntyi toiseen suuntaan jo kahden vuoden terapian ja lääkkeiden käytön jälkeen en ole enää itsetuhoinen enkä oikeastaan enää ajattele itsemurhaakaan mutta joskus kaksi vuotta sitten vihani oli niin paha että halusi ja suunnittelin jonkun ärsyttävän tappamista kuten lasten vanhusten tai vauvojen koska vihaan niitä niin paljon vihaan myös monia muita ihmisiä niin että kyllä puhun välillä tosi sairaita ja outoja asioita ja minulla on todettu vaikea masennus sekä ahdistuneisuus ja paniikkihäiriöt

Vihaan ainoastaan minulle tai läheisilleni pahaa tehneitä.

Viha on tabu. Mun mielestä sinussa ei ole mitään vikaa, toimit ja tunnet kuin kuka tahansa ihminen. Itse vihaan ihmisiä, jotka eivät hyväksy vihaa ja lyövät sen vuoksi sairauden leiman vihaavan ihmisen päälle. No mitä muuta se on paitsi vihaa. Vihaan heidän kaksinaismoralismiaan. Vihaan muutenkin psykologialla ratsastavia ihmisiä, jotka ylemmyydentuntoisina jakelevat neuvoja ja tuomioita toisille ihmisille, vaikka eivät välttämättä tiedä yhtään mitään sen toisen ihmisen elämänmatkasta. Heihin luotetaan ja heille annetaan oudon paljon valtaa, vaikka he ovat ihan yhtä kauheita kuin kaikki muut ihmiset.

Viha on ihan normaali reaktio siihen että sua on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti koko elinikä, ei se mikään mielisairaus ole.

Masentunut Mies

Yritä kertoa psykologille tunteistasi. Sillä se ei ole mitenkään normaalia että vihaa. Esim lapset kiljuu kaupoissa kimeällä äänellä ,,vaan aikuisen ihmisen on kyettävä käsittelemään tunne , ei muutkaan pidä siitä kiljumisesta mutta yrittävät sulkea pois sen ajatuksistaan . Joku etuilee kassajonossa , ilmeisesti kova kiire , joten ajattele asia niin että sekään ihminen ei osaa käytöstapoja , äläkä anna vihalleni valtaa. Sillä se että vihaa ei paranna maailmaa sellaiseksi kun sinä haluat . Joten on opittava sekin että ihmisiä on erilaisia ja heitä on joka paikassa milloin milläkin asioilla .
Kyllä minuakin raivostuttaa kaupassa kun muksut kiljuu ja aikuiset ei niille sano mitään vaan antavat kiljua. Mutta se ei sentään kenenkään hermoille pitäisi ottaa niin kovasti että alkaa vihaamaan . Sinun on saatava apua noiden tunteiden hallitsemiseen ennekun menee niin pitkälle että vihan puuskassasi aiheutat jotain vakavaa, niinkin voi käydä kun aikansa kasvattaa vihan tunteita.
Psykologin apu voisi olla paikallaaan .