Onko täällä varattuja, jotka ovat joskus rakastuneet toiseen ja pystyneet selviämään siitä liittoaan rikkomatta ja henkisesti suurinpiirtein eheänä?
Olen itse siinä jamassa, että alan olla tosi väsynyt ja alamaissa. Puolison kanssa välit mitä on, en jotenkin muista koko tyyppiä, ja tiedän olevani täysi paska. Otan itselleni tosi paljon tilaa, vietän aikaa yksin tai kavereiden kanssa, en jaksa muuta.
Mutta en oikein jaksais enää. Auttaiskohan joku parisuhdeterapia pelastamaan vanhaa suhdetta. Onkohan jollakulla kokemuksia? Joinakin päivinä tuntuu, että voisi ehkä yrittää jaksaa pelastaa tämän, joinakin päivinä ei.
Jos vain saisi vielä kaiken rakkautensa kanavoitua tähän vanhaan heppuun, niin etteibajatukset olis hujanhajan missä sattuu.
Olen itse siinä jamassa, että alan olla tosi väsynyt ja alamaissa. Puolison kanssa välit mitä on, en jotenkin muista koko tyyppiä, ja tiedän olevani täysi paska. Otan itselleni tosi paljon tilaa, vietän aikaa yksin tai kavereiden kanssa, en jaksa muuta.
Mutta en oikein jaksais enää. Auttaiskohan joku parisuhdeterapia pelastamaan vanhaa suhdetta. Onkohan jollakulla kokemuksia? Joinakin päivinä tuntuu, että voisi ehkä yrittää jaksaa pelastaa tämän, joinakin päivinä ei.
Jos vain saisi vielä kaiken rakkautensa kanavoitua tähän vanhaan heppuun, niin etteibajatukset olis hujanhajan missä sattuu.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Teidän pitää löytää toisenne uudelleen, ensin pienin askelin lähestytte, huomioitte toisianne pienin asioin niin että toinen ei ahdistu. Annat aikaasi puolisollesi...
Tehkää ihania asioita yhdessä. Hellikää, kosketelkaa toisianne, hipaiskaa ohikävellessä.
Siitä se lähtee... :)
Onnea teille. Parisuhteen pelastamiseksi kannattaa tehdä kaikkensa :)
noi on sitten vasta kun löytää sen kiinnostuksen toista kohtaan, liian paljon mutaa, liian syvällä, noin helppoon ei voi lähteä, en ole ihan noin pahvi, että ongelmat katoaa hiplaamalla.
Juu, samoin ajattelen minäkin. Kun välissä on sumuisia vuosia eksyneenä toisesta, ei tilanne korjaannu sillä, että fyysisesti ottaa toisen kädestä kiinni tämän kulkiessa ohitse. Miten alkaa tehdää yht'äkkiä "ihania asioita" yhdessä, kun ei enää edes muista, miten niitä tehdään tai onko niitä koskaan edes tehty? Jos toisen fyysinen läheisyys ei puhuttele millään tavalla, miten löytää vielä se jokin?
Itse samanlaisessa tilanteessa. Vaikka järki sanoo että en ikinä saisi unelmaani toteutumaan. Koitan vain mennä päivä kerralla eteenpäin. Ratkaisu olisi helppo jos asiaan ei liittyisi lapsia. Olen ollut rakastuneena henkilöön jo vuosia ennen kuin menin naimisiin nykyiseni kanssa. naimisiin menin koska luulin rakastavani ja näin 13 vuoden jälkeen tajuan että osa syy oli myös yksin jäämisen pelko. Ennen naimisiin menoa otin kyllä yhteyttä unelmieni naiseen mutta olin tod.näk. Liian huima ja olimme vielä nuoria! Olen monesti miettinyt mitä sanoisin mikäli joskus tulisi tilanne jossa hänet kohtaisin. Pyytäisin varmaan anteeksi! Aina kun kuulen heleniuksen biisin nyt ja aina tulee hän mieleeny ja sitä tapahtuu liian monesti päivässä vaikka vaihtaisinkin kanavaa.
nyt kyll näyttäis sille ettei teidän parisuhde ole kyll kunnossa ollut pitkiin aikoihin... kenties ootta olettaneet että suhde kestää ja sen hehku ilman jutustelua , toisen kuuntelemista , auttamista, yhdessä tekemistä, kunnioittamista, hellyyden osoituksia, pikkusia sipaisuja , suukkoja , halauksia, arjen keskellä ja tietysti välillä jotain ylläriä, irtiottoja arkisesta ympäristöstä , kahdenkeskeistä aikaa , jos nää on uohduksiin jääny... nii voi voi...
oiskohan kuitenkii parempi päästää toinen irti eikä roikottaa , kyll niitä ottajia on ,
ei kun päästät irti , elelette erillänne ja katselette sitten asioita kauempaa, kyll sen huomaa onko niitä tunteita ja tuleeko se ikävä, se kertoo oliko se sittenkin sitä suurta rakkautta , löytyykö teillä uudelleen kipinä puhaltoo yhteiseen hiileen ja saada liekki roihuamaan...
vaiko oliko yhdessä olonne vain sellaista olemista sisko ja sen veli tyyliin.
tsempii
Tiedän että naimisissakin voi olla yksin. Turhauttavaa se on.
Sori mut ihmisillä on musta kauhean liian isot odotukset parisuhteesta.
Jos aamenlla käydään tottakai kaikki heti muuttuu - sellainen on ihminen, itsekäs ja vapaudentahtoinen haluu aina sitä mitä ei saa ja ei haluu minkä saa.........
Jos kaikki on ok, miks lähteä jos on jokin henkinen yhteys, ymmärtämys jne. Jos on ollut niin aasi että mennyt yhteen tyypin kanssa jonka ÄÖ on apinan tasoa tai muuten todella kusipään kanssa voi syyttää itseään. Miettikää MIKSI ootte menny yhteen alunperin ja sit miettikää uudelleen ja uudelleen........ehkä se vastaus sieltä löytyy ja voisko sen toisenkin kanssa vaikka vähän jutella siitä asiasta.
Jos mä erehdyn ottaamaan puolisostani edes kädestä kiinni niin hyvä ettei miekkahihat tule paikalle pillit ulvoen :D
Ehkä voi ehkä ei.
Mä en usko että tästä voi liitto enää järjellisemmäksi mennä. Laskelmoiva ja peluri. Hyvä isä, paljon hyviä piirteitä. Kyse enemmäkin lapsista.
Me katsmme maailmaa liian eri tavoin. Mutta ei se mitään. Näillä mennään kunnes aika on sanoa moikka.