Sairastan vakavaa masennusta ja romahdin täysin v. 2007. Syynä yksinäisyys, työttömyys. Yritin opiskella täysillä, ja sain sieltä kesätyöpaikan, lupailivat jo työpaikkaa. Sitä en sitten saanutkaan. Sitten alkoi masennus. Ei ollut ystäviä, ei sukulaisia, jotka tukisivat. Makasin vaan päivät sängyssä. Sitten pikkuhiljaa masennus parantui. Löysin miehen joka auttoi minua. Muutin uudelle paikkakunnalla, ja aloinkin innostua puutarhanhoidosta ym. En ajatellut kuolemaa, silloin. Mies oli työttömönä, ja olimme päivät kahdestaan. Sitten hän sai työpaikan, jäin yksin kotiin, ja masennuin uudelleen. Makasin päivät sängyssä, ja mikään ei kiinnostanut. Aamut ahdistaa. tulevaisuus näyttää toivottomalta, kun olen pitkäaikaistyötön. Voiko joku sanoa mitä voisin tehdä? Yksinäisyys jä työttömyys ne kaksi yhdessä ovat tappavia.
Onko kellään samanlaista tuntemusta?
F32.3
13298
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Jatkoa vielä kirjoitukseeni. Eli kaiken lisäksi jäin tulottomaksi, koska olen Kelan työmarkkinatuella, jossa otetaan huomioon puolison tulot. Eli jäin samanaikaisesti yksin, ja tulottomaksi. Mies tekee pitkiä työpäiviä ja matkustelee työn takia jonkun verran.
Kyllä sinulle töitä vielä piisaa.´Ihmiselämä on aina arvoaksta, vaikka olis syntymsätään saakka vammainen tai työkyvytö. Ei ihmiarvo tule suorittamisella. Kun kaipaa tekemmistä niin hoitoalalla tarvitaan ja on pian jopa puute työntekijöistä. Siinä on sitten tarjolla vauvasta vaatiin, ja monenelaista tehtävää. Kävsikö opiskella tai kokeilla vaikka työharjoitteluana hoitoalaa.
En osaa oikein muuta sanoa kuin että yritä hoitaa tilaasi ennen kuin se muuttuu todella vakavaksi. Lääkkeet voivat auttaa. Helppo sanoa että ota itseäsi niskasta kiinni ja mene ulos. Niin minullekkin monet sanovat, mutta jos vakavasta masennuksesta on kyse se ei vaan auta tai ei vaan pysty. Ota yhteyttä vaikka terveyskeskukseen ja hae apua. On myös kriisipuhelimia joista saa apua. Jotakin kautta vaan nyt apua hakemaan, onhan sekin jo jotakin että kirjoitit tänne.
Toivon vaan voimia ja tsemppiä sinne. Masennus on pirullinen sairaus. Jos on jalka poikki ei kukaan tule sanomaan että lähdet vaan kävelemään, mutta masentuneelle näin vain usein sanotaan. Puhuminen on auttanut ainakin minua, jos vain on joku joka jaksaa kuunnella.
Jos ei ole ystäviä, ei sukulaisia, on tuloton, ja aika yksinäinen, niin kyllä tässä kuolemaa paljon ajattelen. Voi kun olisin samanlainen kuin viime vuonna. Mutta ihminenhän ei ole kone. Ei töihin voi mennä jos ei ole kokemusta ja koulutusta. MASENNUS ON PIRULLINEN SAIRAUS. Kaipaan ystäviä joille puhua, ei vaan ole. Joutenolo on turhauttavaa.
Mene työkkärin typ-puolelle työkyvyttömäksi työnhakijaksi, niin saat ainakin jotain rahaa.
Se on oma tulonlähteeni Kelan mitätöityä sairauteni ja siitä osoitetut sairaslomat/eläkkeet.
Tiedän tunteen. Oon ite 30-vuotias pitkäaikaistyötön, kärsin masennuksesta ja yksinäisyydestä. Tälläinen elämä on hirveää... Pakko olisi taas rohkaistua ja yrittää löytää ystäviä ja työ- tai opiskelupaikkaa. Helppoa se ei ole kun itsetunto on ihan nollassa ja tuntuu joka päivä kuin kuolisin tähän yksinäisyyteen ihan ilman, että tässä edes menisi köyden jatkoksi... Tajuavatkohan ne ihmiset joilla on tukiverkostoa miten onnellisia saavat siitä olla?!!!!
Eivät varmaan tajua, luulisin näin. No onneksi minulla vielä on mieskaveri, mutta luulen, ettei hän ymmärrä minun tilannettani. On vakityö asunnot ja autot. Oletko mistä päin Suomea? Olisi kiva viestitellä ja jutellakin, se voisi auttaa meitä molempia.
Itse asiassa meinasin ehottaa ihan samaa. :D Joo, se vois ees vähä piristää! Asun tällä hetkellä Lounais-Suomessa, mut voisin luoda uuden sähköpostiosoitteen jos sua kiinnostais sitä kautta ruveta kirjoittelee?
Masennuksesta on todellakin itellä monen vuoden kokemus, pääsin ylös sieltä ihan pohjalta, mut nyt taidan olla luisumassa takasin päin. Mielelläni tsemppaan muita samassa tilanteessa olevia!
Jos laittaisit sp-osoittesi tänne, niin kirjoitan sinulle:)
Juu tässäpä meilini:
[email protected]
Ap: Et kai ole niin allapäin, ettet ole jaksanut kirjoittaa vai tulitko toisiin ajatuksiin? Ajattelin kysyä. Tiiän, et ois outoa kirjoittaa täysin ventovieraalle ihmiselle, mut voisihan se olla terapeuttistakin ja kun ei tunne toista, ei näe jne, voi sanoa ihan täysin siltä miltä tuntuu....Toivottavasti tilanteesi on kohentunut!!! :)
Kokemuksesta "sanon", ei se ole outoa kirjoitella tuntemattomalle :) Hyvä asioita edes tekstin muodossa purkaa mielestä, auttanut myös täällä.
Jaksamisia aloittajalle, myös muillekkin :)
Joo sama kokemus itelläki ollu!!! Voin sanoa, et se on ollu parempaa kuin joku kallonkutistajan luona istuminen, mut toisella voi auttaa jokin muu. Ehdottomasti suosittelen kirjoittamista muillekin.
Joo eteenpäin rämmitään vaan kaikki!!!!!! :)