Juhannuksena tuli juopoteltua ihanan miehen kanssa, jota tapaillut aijemminkin pari kertaa. Suhde on juuri siinä vaiheessa, että tutustutaan vähän kerrallaan ja näytetään parhaat puolet toisistamme. Mutta ai että, kun krapuloissaan sain kammottavat ahdistukset ja paniikkikohtaukset hänen ollessaan kylässä!
Sai ravata vessassa, ei pystynyt kommunikoimaan, mies tylsistyi kun en voinut olla seurana. Jaksoin seuraavan päivän hampaat irvessä, tiesin että paniikkikohtauksen saaminen ei paljoa taas vaadi. Ja hänen lähdettyään olen vieläkin ahdistuksessa. Ja ensi vknloppuna lupasin mennä keikalle hänen kanssa. Liput on jo ostettu, itse en tiedä mitä voin tehdä. Uskallanko lähteä, vai keksinkö jonkun syyn?
Enkö voi saada rakkautta ikinä paniikkihäiriön takia, koska en kestä sitä stressiä, joka miehen mukana tulee? =(
Sai ravata vessassa, ei pystynyt kommunikoimaan, mies tylsistyi kun en voinut olla seurana. Jaksoin seuraavan päivän hampaat irvessä, tiesin että paniikkikohtauksen saaminen ei paljoa taas vaadi. Ja hänen lähdettyään olen vieläkin ahdistuksessa. Ja ensi vknloppuna lupasin mennä keikalle hänen kanssa. Liput on jo ostettu, itse en tiedä mitä voin tehdä. Uskallanko lähteä, vai keksinkö jonkun syyn?
Enkö voi saada rakkautta ikinä paniikkihäiriön takia, koska en kestä sitä stressiä, joka miehen mukana tulee? =(
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sulla voi olla kilpirauhasen vajaatoiminta tai ennen kaikkea lisämunuaisen uupumus. Se aiheuttaa vaikeutta pysyvään seurustelusuhteeseen. Olen kokenut. Apua sain anafranilista ja nyt myöhemmin kilpparilääkkeistä ja kortisonista!!!
googleta lisämunuaisen uupumus oireet!
Kyllä multa on kilpirauhaset tutkittu ja lääkkeitä syön paniikkihäiriön hoitoon.
Anafranil on vanha, trisyklinen masennuslääke, miten sillä saa apua jos kilpirauhasessa tai lisämunuaisessa on vikaa???!! Kovin outoa.....
Itselläni on kilpirauhasen vajaatoiminta, siihen lääkitys, sekä paniikkihäriö, siihen oma lääkityksensä...
Haloo! Miks et vaa kerro miehelle et sua alkaa ahdistaa tai saat välillä paniikkikohtauksia??? Eihän siinä ole mitään ihmeellistä tai pahaa! Annat nyt ihan oman hölmöytes takia paniikin ottaa ote sun elämästä! Kerro sille!
No olen kertonutkin. :D Hän oli tosi rauhallinen kun itse "riehuin" paniikissa...
Mutta se että joku ymmärtää ja hyväksyy minun ongelmia, ei tarkoita sitä että ongelmani parantuisi tai lakkaisi haittaamasta lähimmäisiä.
Aina jos on ihastunut ihanaan mieheen, pitäisi mennä hänen kanssa piknikeille, taidenäyttelyihin, lounaalle pizzapuffettiin, eikä minusta ole mihinkään. Kamalaa.
Hyvä että mies hyväksyy sen, mutta ei minun kanssa kukaan voi haluta olla, koska vietän niin passiivista elämää. Enkä millään onnistu, jos yritän väkisin miehen vuoksi olla aktiivinen mitä en ole. Silloin pahat paniikit vasta iskeekin jos esitän jotain.
Onko kellään muulla paniikkihäiriö estämässä rakkaussuhteita näin? :o
Ja sitten vielä se, että ITSE en halua, että mies tuhlaa elämäänsä kanssani, kun minusta ei ole mihinkään hauskanpitoon. Vaikka hän olisikin valmis kestämään paniikkihäöiriöni. Edellisessä suhteessa oli niin huonot omattunnot, kun en ikinä yleensä lähtenyt illanviettoihin ja mies sai mennä ilman aveccia. =(
paniikkihäiriö esti viimesimmän rakkaussuhteen, naisella oli aivan kauheita paniikkihäiriöitä jokasesta minulle "normaalista" asiasta. Kun piti jossain käydä, ihmisten ilmoilla, hän yritti tosissaan ja lupautuikin. Ulko-ovesta pääsimme helposti ulos, mutta viimeistään kun useampi kun 10 ihmistä ilmaantui näkökenttään, hänelle iski aivan kauhea paniikki ja stressi. Silloin käänty nokka takastulo suuntaan. Hän monesti katui, kun jouduimme perumaan suunnitelmat "hänen takiaan", ja sanoi että seuraavalla kerralla minun tulisi pakottaa hänet vaikka väkisin, koska hän todellakin halusi päästä eroon "ongelmastaan". Muutaman kerran ns. pakottaminen onnistuikin. Mutta oli hänellä erittäin vaivautunut olo.. Huomasin sen ja yritin kaikintavoin välttää kaikkia ns. turhia reissuja hänen vuoksi, kuitenkin on joitakin pakollisia tilanteita jolloin on lähdettävä molempien johonkin. Meidän suhde loppujenlopuks päätty erittäin raivokkaasti. Se minkä neuvon sinullekkin annan, ÄLÄ LUPAA LIIKOJA, jos tunnet itsesti, tee selväksi, että sinulla on tämmöinen tilanne nyt. Selvästi sinulta hinkua löytyy yrittää, mutta koita saada mies ymmärtämään että se voi viedä aikaa. Minä sain tarpeekseni vuoden jälkeen tyhjistä lupauksista. Itse menin hänen sääntöjensä mukaan, peruin erittäin monet menemiset hänen takiansa, mutta joitain asioita on välttämättä hoidettava, yhdessä. Se vaatii sinulta myös erittäin paljon yrittämistä, mutta ei liika yrittämistä. Tsemppiä! :)