Olen ollut nyt pari vuotta yläasteella, enkä ole siinä ajassa paljon kavereita saanu. Oon 15-v poika, ujo ja hiljainen. Miten voisin olla sosiaalisempi ja lyöttäytyä muiden seuraan? Kiitos jo etukäteen!!
Kuinka olla sosiaalisempi?
Stupd and lonely
102512
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Nyt ei ole kertoa mitään kummempaa neuvoa sinulle, mutta itse olen 18v poika. ja on hankala olla muiden seurassa, juten luultavasti melko sama homma kuin sinulla. Et ole ainoa asian kanssa, joten painele vain eteen päin elämässä.
Vielä tuossa vaiheessa elämää tuo ei ole kovin suuri huoli, vaikka se ehkä tuntuu siltä... ja tottakai onhan se kiva että on kavereita. Mutta on myös joukko muitakin joilla ei ole kavereita.
Sinä tulet kasvamaan ja sinulle tulee lisää rohkeutta. Näin kävi minulle. Jos tunnet jonkun yläastaalla edes vähän, niin mene juttelemaan. Ei tarvitse olla mitään erikoista asiaa. Tulet huomaamaan että eihän se niin paha ollut. Kysy vaikka Mitäs jätkä tai jotain muuta yksinkertasta.
Itse käyn edelleenkin asiasta terapiassa. Joten jos se on edelleen hankalaa muutaman vuoden päästä. Suosittelen sitä lämpiästi. Se ei ole mikään mielisairaala niin kuin jotkut väittävät.
Vielä lopuun sanon, että Suomessa ujous ja hiljaisuus on arvostettu piirre. Älä häpeä sitä. :)
siinä taisi olla nyt sitten kaikki.
Tsemppiä elämään!
Mitä tuolla terapiassa tehdään? ja onko siitä mitään apua vai syöttävätkö jotain lääkkeitä?
Se on sellaista jutustelua, jossa jutellaan ongelmista.Niitä on eri tyyppisiä terapioita. En nyt niistä tiedä muuta kun että voi olla ryhmässä tai yksinään tai jotain. Itse olen pyörinyt siellä puolivuotta ja huomaan, että siitä on ollut apua. Se yksi käyntikerta ei kuitenkaan vaikuta. Eikä se aluksi todellakaan tunnu että siitä olisi apua, mutta se on vähintään vuoden projekti (riippuen avun tarpeesta) .
Ne eivät syötä lääkkeitä. Saattavat tarjota ja suositella jotain, mutta sinun ei ole pakko ottaa mitään. Jos tarjotaan lääkettä, kannattaa harkita ennenkun suostuu, sillä niissä voi olla kaikenlaisia sivuvaikutuksia.
"Miten voisin olla sosiaalisempi ja lyöttäytyä muiden seuraan?"
Ei tuollaisia asioita voi muuttaa, sinä olet sellainen kuin olet. Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet. Ei ole muita vaihtoehtoja. Ja olet vasta pikkupoika, heityt vielä n. 5 vuotta.
Ihmisellä on perustemperamentti, joka on synnynnäinen. Sitä ei voi muuttaa, pitää paikkansa. Esimerkiksi ujous on varsin synnynnäinen piirre.
Sosiaalisia taitoja sen sijaan voi kehittää. Jos on ujo, herkkä tai haluaakin välillä olla yksin, on ihan hyvä itse tajuta nämä ominaisuudet eikä toimia näiden reunaehtojen yli. Ystäviä voi silti olla kenellä tahansa.
Ap:lle:
- Ole kohtelias ja hyvätapainen, se palkitaan! (Esimerkiksi kiitit neuvoista jo etukäteen, se oli hyvin kirjoitettu. Kivempi vastatakin tällaiseen.)
- Tervehdi ihmisiä (kuuluu yllä mainittuihin kohteliaisiin tapoihinkin, muuten). Ei tarvitse muuta kuin sanoa moi ohi mennessä, silläkin tavalla verkostoidut ja olet myöhemmin helpommin lähestyttävissä
- Monet muutkin ovat ujoja ja hiljaisia tai rauhallisia, eivätkä haluakaan mitään menevää seuraa. Rauhallisuus riittää!
- Yritä olla tekemisissä monenlaisten ihmisten kanssa, sekä poikien että tyttöjen kanssa
Tsemppiä!
"Ihmisellä on perustemperamentti, joka on synnynnäinen. Sitä ei voi muuttaa, pitää paikkansa."
Aivan. Kiitos.
No yrität vaa mennä rohkeesti puhumaa. Ittelläkki sama ongelma mut aattelin mennä kun koulu alkaa nii puhumaa. :) Yritä
Sä olet vielä nuori, ja saatat ehkä huomata, että siellä yläasteella ollaan hiukan mulkeroita mikäli menet tuosta vain juttelemaan ihmisille. Mutta älä silti ole huolissasi, sä kehityt ja muut ihmiset kehittyvät ja vanhempana saat sitä rohkeutta sosiaalisiin tilanteisiin ja muutkin ihmiset osaavat suhtautua siihen kuten normaalien ihmisten kuuluukin! Itse kuvittelin 16 vuotiaana omaavan hyvän sosiaalisen elämän, mutta oikeastihan se oli täysin pintapuolista ja hyväksikäyttöä puolin ja toisin, mutta nyt 23 vuotiaana lähtökohdat on aivat erilaiset.
Eli pointti on se, että älä turhaan huoli mikäli et pääse tähän "normaaliin" teiniskeneen mukaan, ehdit kyllä kehittää tarvittavan oman skenen myöhemminkin.
voi lyöttäytyä muiden seuraan, ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin olla oma itsensä. Kaikki on kiinni uskalluksesta, siitä ensiaskeleesta joka on kaikkein vaikein. Ei ne vanhatkaan yhtään sen uskaliaampia ole, katselevat vaan kaukaa ja yrittävät kuikuilla eivätkä uskalla tulla hakemaan tanssimaan tai juttelemaan. Kaikki me ollaan vaan ihmisiä ja pelätään ja jokainen odottaa sen toisen tekevän aloitteen ollaan onnellisia, jos joku on meitä rohkeampi ja sen tekee.
Juhannuksena näin tutun miehen, joka oli ihastunut minuun ja selvästi olisi halunnut tulla juttelemaan ja kyselemään kuulumisia, mutta hän ei tullut ja en häntä sen jälkeen enää nähnyt. Harmi, sillä uskon että tuskin toista tilaisuutta tulee.
ala ryyppää