17 ja raskaana

Haluiasin kans tietää!

Olen nyt 21. Sain 16vuotiaana tietää olevani raskaana ja kun lapsi syntyi olin 17v. Pärjäsin helvetin hyvin, koska annoin lapsen adoptioon. Olisin halunnut pitää lapsen, mutta koska sairastin leukemiaa en voinut. Nyt kun poikani on 4v käyn tapaamassa häntä useasti ja hän odottaa innoissaan, että saa nähdä minut. Tulevaisuudessa tapaamme varmasti normaalisti, mutta hänellä on uusi perhe, jossa hän voi elää huoletta ilman pelkoa, että jäisi ilman perhettä.

Sain lapseni ollessani 17v, ja nyt lapseni on jo lähes 10kk.
Alussa asuimme vanhemmillani mutta muutimme sitten omaan asuntoon lapseni kanssa. Olen siis yksinhuoltaja.
Rahallisesti olemme pärjänneet hyvin, varmaankin siksi että tuona aikana kun asuimme vanhemmillani, sain säästettyä rahaa ihan mukavasti ja nyt kun joka kuukausi saan kotihoidontuen lapsilisän, ja toivon mukaan pian myös elatusmaksut, niin ei ne rahat sieltä sitten pääse loppumaan :)
Lapseni on ollut aika helppo, ei itkeskele turhia ja nukkunut yötkin aika hyvin, 2-3 kertaa suunnilleen herää yössä, joka on myöskin auttanut varmasti asiaa.
Hoidossa lapseni on ollut 3 kertaa, silloinkin max. 7 tuntia (2 shoppailureissua ja yksi hevosvaellus). Lisäksi lapsen mummo katsoo häntä kerran viikossa ratsastustuntini ajan,mutta silloinkin he ovat tallilla mukana, muuten olen siis hoitanut lapseni itse.
Pärjätty on siis oikein hyvin, eikä äitiys tarkoita sitä ettei pääsisi lähtemään minnekkään tms. Itse olen nähnyt kavereitani ihan normaalisti,jopa enemmänkin kuin ennen lasta, ja tällöin siis lapseni on mukanani. Shoppailemassakin on käyty jne. :) Kesän aikana olisi tarkoitus lähteä käymään vielä eläinpuistossa, kylpylässä yms. mukavaa :) Viihteellä en ole käynyt,eikä kyllä ole tehnyt mielikään, kyllä se oman lapsen seura on parasta seuraa ja ihana katsoa kuinka hän kasvaa ja kehittyy.
Opiskelemaan lähden kun lapseni 1.5-2v.

Se on kuule ap sitten PAKKO pärjätä.
Vauva menee aina kaikessa etusijalle, ja hoidat häntä 24/7, 365, lukuunottamatta ehkä muutamaa tuntia mitkä saat "vauvavapaaksi" esim. elokuva/ravintolaillan tai syntymäpäiviesi tms. tapauksen ajaksi.
Ja tiedoksi kaikille, että tuo vauva-aika on vielä suht "helppoa", odottakaapa vaan esim. uhmaiän alkamista.

En tunne sinua, mutta toivottavasti olet OIKEASTI kypsä ikäiseksesi ja toivotan sinulle paljon onnea ja voimia tulevaa varten.
Tiedän (valitettavasti) liian monta teiniäitiä, keistä ei ole siihen.
Toivottavasti sinusta on.

Sitten kun lähden opiskelemaan, laitan lapseni perhepäivähoitoon. Meidän on muutettava toiselle paikkakunnalle opiskelujen perässä, jolloin lapsen isovanhempiin tulee sen verta pitkä välimatka ettei onnistu se että he hoitaisivat, ja kyllähän hekin käyvät töissä niin eipä se onnistuisi oikein muutenkaan..
Eli perhepäivähoitoon tahtoisin lapsoseni laittaa, ja siksi odotan tuohon että lapsi täyttää 2v koska silloin on jo sen verta iso että osaa puhua,kävellä ja syö kaikkea :) Ymmärtää sitten miksi jätettävä hoitoon ja että äiti tulee takaisin aina hakemaan jne :)

Minäkin ajattelin laittaa vauvan perhepäivähoitoon, kun isovanhemmat ovat sen verran vanhoja etteivät jaksaisi pienen hoitamista ja omat vanhemmat töissä päivisin. Tietty heilläkin varmasti hoidossa tulee lapsi olemaan, jos heillä on vapaata.Ei oikeen muutakaan mahdollisuutta ole ja hyvin siellä pärjää sitten varmasti. Sinne on kyllä aikaa, mutta hyvähän näitä etukäteen miettiä kans :) !

Olin 16v kun sain poikani.
Meillä meni aluksi hienosti, mutta kun hän täytti 2v rakastuin toiseen mieheen, joka ei pitänyt lapsista ja jotenkin menivain, että lapsi jäi vähemmälle. En sit nähny pentua enää loppuajast ollenkaan, kun mies vei sen hoitoon ja vietin hänen kanssaan aikaan. Tarinan opetus on se, että älä ota lasta itselles. Adoptioon tai tee abortti, se lapsi vie kaiken sun aikas ja sitten sua kaduttaa kun tulee jotain uutta =)))

Haluun kysyy sult muutaman asian, että

1. Miten tulit raskaaks? (ehkäisy puuttui, ei toiminu?)
2. Kenen kanssa? (poikaystävä, yhden illan juttu, raiskaus?)
3. Oletko aivan varma, että pidät lapsen? (ite olin aluksi, mutta sitten miehen tultua kuvioihin se meni vain ja lapsi päätyi hoitajien hoitoon koko ajaksi)

Ja se mite meillä menee nyt on se, että olen naimisissa tuon miehen kanssa ja poika on 5v nyt. Asuu vanhempieni kanssa. Olisin halunnut pitää hänet itselläni , mutta olen tyypillinen nuori, en jaksanut perheen arkea enää. Biletän, matkustelen ja vietän aikaa mieheni kanssa.

Olen tosi pettynyt itseeni, näin vaan meni.

Moikka!
Itse olin 16 vuotta kun tyttäreni syntyi maaliskuussa ja täytin sitten toukokuussa 17. Nyt olen 18 vuotta ja tyttäreni on tänään tasan 1v 3kk. Tähän mennessä kaikki on mennyt hyvin ja hetkeäkään en ole katunut että niin nuorena äidiksi ryhdyin.

Avomiehelläni on vakituinen työpaikka ja hänen kanssaan yhdessä ollaan oltu reilu 3 vuotta. Vanhempani asuvat 50km päässä joten heiltä saan tukea lähinnä puhelimen välityksellä jos sitä tarvitsen. Lapsi on ollut myös heillä hoidossa välillä kun ollaan tarvittu aikaa parisuhteelle.

Äitini ottaisi lapsen hoitoon vaikka joka viikonloppu, mutta itse olen sitä mieltä että kerta kuukaudessa on hyvä jos niinkään usein. Itse haluan kuitenkin viettää lapseni kanssa aikaa niin paljon kuin mahdollista ennen kun menen kouluun ja lapsi menee hoitoon.

Minulla ei ollut kauheasti kokemuksia ihan pienistä vauvoista joten alussa oli opeteltava vaipanvaihdot, pylly pesut, vaateiden päälle laitto ja kaikki muut asiat.
Jotenkin ne tuli niin luonnostaan, että sairaalassa jo sain itse kaiken hoidettua enkä tarvinnut hoitajien apua.Ensin en meinannut uskaltaa edes ottaa lastani syliin ja heti synnytyksen jälkeen en pystynyt koska tärisin niin paljon, mutta sitten kun pikkusen syliin sai niin itkuhan siinä tuli, onnesta.

Toivottavasti teillä muilla menee yhtä hyvin kuin minullakin :)

lapsen hylännyt äiti: Silloisen "poikaystävän" kanssa ehkäisy petti. Olen varma, että pidän lapsen ja huolehdin hänestä ja vaikka mitä. Tätä on pohdittu jo kauan.
Abortti olisi pitänyt tehdä aikapäivät sitten, jos sen olisi halunnut. Minä en halunnut.

Kuinka nopeasti te muut olette muuttaneet omaan kämppään?

Mulle on lupailtu sossun toimesta kämppää viime lokakuusta. Vauva kohta 7kk, eikä kämppää ole vieläkään.

Sain tietää heti kuukaus 18v synttäreideni jälkeen olevani raskaana. Olin ihan shokissa, koska olin suunnitellu kaikkee muuta vuoden päähän ku olevani äiti. Abortti kävi mielessä mut en kyenny siihen. Nyt meillä sitten taapertaa 1v 2kk vanha tyttö täällä pitkin lattioita :) muksun isän kanssa tosin en oo enää vaan löysin 16v teinirakkauteni uudelleen ja nyt ollaan asuttu yhessä kuukaus. Sitä ennen olin puolvuotta yh:na ja hyvin pärjättiin tytön kanssa.Kaikki on kiinni omasta asenteesta. Nyt oon 20v ja elän sellasta elämää mistä oon aina haaveillu :) jos tietää taloudellisesti, henkisesti ja fyysisesti pärjäävänsä lapsen kanssa ja on valmis heittää nuoruuden nurkkaan ja ottaa vastuun toisesta ihmisesta niin on valmis vanhemmaksi, ei se ikää kato :)

Kiva, että teilläkin mennyt hyvin.
Osasitteko heti sairaalassa miten vauvan kanssa toimitaan, vai menikö aikaa? Heräskö "äidinvaistot" :D ?

Itse olin ekana päivänä vähän arka nostelemaan vauvaa mutta sitten kun se meni ohi niin hyvinhän sitä osas :) Ja siellähän ne kätilöt ym. näyttää ekaks miten vaipanvaihto, pyllyn pesu,napatyngän puhdistus ja kylvetys hoituu ja opastavat imetyksessä jne. niin kyllä sitä oppii ja ne äidinvaistotkin auttaa :)

Mitä jos äidinvaistoja ei tulekaan?

musta kyl tuntuu että äidin vaistot löytyy ihan jokaiselta naiselta :) toisilla ne saattaa ehkä herätä myöhemmin mut kyl kaikilla on en vaistot.

Olen kuullut, ettei kaikille sitä tule ja joillekkin ei ole tullut. Silloin ei varmaan rakasta lastaan?

Aika vaikea sanoa, kun ei ole vielä lasta.

Up

olin juuri täyttämässä 17v kun huomasin olevani raskaana. olin halunnut lasta jo sillonkin monta vuotta, en tosin sitä ajatellut milloinkaan 13v hankkia mutta rakastin lapsia :) kun sain tietää raskaudesta olin nsin hieman järkyttynyt niinkuin varmaan kuka tahansa olisi ollit mutta kuitenkin tosi onnellinen :) Tiesin heti että pitäisin lapsen. lapsen isän kanssa yhdessä päätettiin lapsi pitää, eikä todellakaan päätöstä olla kaduttu. nyt meillä on 5kk ikäinen vauveli:) ollaan pärjätty tosi hyvin ksoka tiesin että mä kyllä selviän ja että olen valmis ottamaan vastuun. asutaan omassa kämpässä. saatiin kämppä tosi nopeesti. alle kuukaus siitä kun laitettiin asuntohakemus. olin silloin n.20 viikolla kun muutettiin tänne. rakastan äitinä olemista, mutta ei pidä unohtaa että jokainen tarvitsee myös omaa aikaa ja lapsen voi hyvin jättää isälle tai omille vanhemmille hoitoon silloin tällöin. olen nyt 18v ja jatkan lukiota ensi syksynä:) tsemppii sulle! tuut saamaa vihasii katseita....kommentteja..yms. mut älä välitä. oot paljon rohkeempi ku ne, muista se!! :)