Enpäs ole varma kuuluuko kirjoitukseni tälle osastolle, mutta tässäpä se tulee kuitenkin..
Olen ollut yhdessä puolisoni kanssa vajaat 10 vuotta. Koko suhteemme ajan puolisoni on sairastanut kroonista sairautta, jota ei ainakaan nykytietämyksellä pystytä parantamaan.
Puolisoni käy töissä normaalisti. Arki-illat menevät niin, että puoliso tulee n. klo 17 töistä, syö ruuan, katsoo telkkaria/tietokonetta, menee nukkumaan klo 20 täysin rättiväsyneenä. Pyöritän arjen käytännössä yksin. Yhteisiä harrastuksia ei ole, kun voimia hänellä ei niihin ole viikolla ja viikonloput menevät myös työviikosta toipumiseen. Arkea leimaa lääkityksen ja itse sairauden aiheuttamat oireet/sivuvaikutukset, kuten huono/etova olo, väsymys, kivut.
Miten saisin voimaa jatkaa elämää puolisoni rinnalla (sairastumatta itse)? Mistä saisin voimaa ymmärtää ja tukea?
Itse olen myös työssäkäyvä. VIime aikoina on tuntunut, että ilmapiiri kotona on kiristynyt. Itselläkin väsy painaa työpäivän jälkeen, enkä jaksa aina ymmärtää toisen huonoa oloa. Tuntuu, että minun täytyy aina olla suhteessamme se vahvempi/ymmärtäväpi osapuoli, enkä koskaan itse saa olla se heikko tai tukea kaipaava. Olen välillä katkera siitä, mitä kaikkea haluaisin tehdä parisuhteessa, mutta en pysty. En voi siis sanoa, että olisin "sinut" puolisoni sairauden kanssa. Tätäkö tämä elämä on, kysyn itseltäni nykyään usein. Olisiko parempi yksin? Olenko raukka, jos lähden, koska puolisoni on sairas?
Miten muut puolisot olette pärjänneet puolisonne sairauden kanssa? Mistä voi ammentaa voimaa tulevaan?
Olen ollut yhdessä puolisoni kanssa vajaat 10 vuotta. Koko suhteemme ajan puolisoni on sairastanut kroonista sairautta, jota ei ainakaan nykytietämyksellä pystytä parantamaan.
Puolisoni käy töissä normaalisti. Arki-illat menevät niin, että puoliso tulee n. klo 17 töistä, syö ruuan, katsoo telkkaria/tietokonetta, menee nukkumaan klo 20 täysin rättiväsyneenä. Pyöritän arjen käytännössä yksin. Yhteisiä harrastuksia ei ole, kun voimia hänellä ei niihin ole viikolla ja viikonloput menevät myös työviikosta toipumiseen. Arkea leimaa lääkityksen ja itse sairauden aiheuttamat oireet/sivuvaikutukset, kuten huono/etova olo, väsymys, kivut.
Miten saisin voimaa jatkaa elämää puolisoni rinnalla (sairastumatta itse)? Mistä saisin voimaa ymmärtää ja tukea?
Itse olen myös työssäkäyvä. VIime aikoina on tuntunut, että ilmapiiri kotona on kiristynyt. Itselläkin väsy painaa työpäivän jälkeen, enkä jaksa aina ymmärtää toisen huonoa oloa. Tuntuu, että minun täytyy aina olla suhteessamme se vahvempi/ymmärtäväpi osapuoli, enkä koskaan itse saa olla se heikko tai tukea kaipaava. Olen välillä katkera siitä, mitä kaikkea haluaisin tehdä parisuhteessa, mutta en pysty. En voi siis sanoa, että olisin "sinut" puolisoni sairauden kanssa. Tätäkö tämä elämä on, kysyn itseltäni nykyään usein. Olisiko parempi yksin? Olenko raukka, jos lähden, koska puolisoni on sairas?
Miten muut puolisot olette pärjänneet puolisonne sairauden kanssa? Mistä voi ammentaa voimaa tulevaan?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei ole hyvä asia jos lähdet ja jätät sairaan kumppanisi koska sairaudelle ei voi mitään.
Jos rakkaus loppuu niin kait se on pakko sitten lähteä, siis silloin mut sairauden takia ei kannata jättää eikä se mun mielestä ole oikea syy tehdä niin jos kerta rakastat puolisoasi yli kaiken.
(=
Jos alkuperäinen sattuisi huomaamaan tämän, vaikka viesti onkin jo vanha, kuulisin mielelläni miten teillä menee nyt.
"...ja rakastaa häntä elämän myötä- ja vastoinkäymisissä, kunnes kuolema teidät erottaa?"
Rakkaus on aina myös rinnalla kestämistä ja sietämistä tässä langenneessa maailmassa. Rakastaminen ei ole emootio, tunteita, vaan hyvää tahtoa, uhrautuvaa toimintaa ja lupaus, joka annetaan vakavalla mielellä, harkinnan jälkeen tuolle toiselle osapuolelle Jumalan silmien edessä.
"'Minä vihaan eroa', sanoo Herra, Israelin Jumala." (Mal. 2:16)