Olen kohta 48 vuotias eronnut yli kuusi vuotta sitten ja uutta suhdetta en ole löytänyt, En kyllä ole kunnolla etsinytkään, sillä uskon sen oikea joskus tulevan kohdalleni kun sitä vähiten odota. Onko uskomukseni ihan väärä? Ja joudunko vielä kauan odottamaan? Itsetuntoni on vähän rempallaan ja en uskalla esim nettitreffeille lähteä hylätyksi tulemisen pelossa. Asun jo aikuisen ja 17 vuotiaan poikani kanssa. Kun he lähtevät jäänkö tosiaan ihan yksikseni?
onko tulevaisuus yhtä yksinäisyyttä
kohtalon oikku
281
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Et suinkaan jää yksin.Itse murehtelin vuosikymmenen menetettyä elämää.
Tuli vaan päivä ja kokosin itseni.
Lähdin ulos.Ja arvaappa mitä?Kuin uudella seikkailujen merellä tunnen purjehtivani nytkin.On aikoja jolloin on hyväkin olla yksikseen.Toisaalta olemme hyvinki paljonki riippuvaisia toisistamme.
Löydät mukavaa seuraa vaikkapa kansalaisopiston kursseilta.Sekaan vaan.
Rempallaan oleva itsetunto korjautuu kyllä katsomalla kanssakulkijoita.
Eivät ne juurikaan hääppöisempiä ole.Tavattoman kauniin laulun kuulin kerran radiosta;Aamuyö,minne lähtevät tähdet,,,jatkan omin sanoin,ne palaavat kyllä kun niitä lähtee katsomaan.Vinkki Sinulle.Hyvää yksinäistä seuraa loytyy tähtiharrastajista.
kyllä jäät