Hukassa,asialinja kiitos

kohti kuolemaa kirjoitti:

Enoni, joka on pitänyt minusta huolta, kun vanhempani eivät siihen pystyneet, on nyt vuosi vuodelta enemmän ollut viinan vietävissä. Puhe ei enää auta. Sukulaiseni kuoli viinaan kaksi vuotta sitten, mikä osaltaan vaikutti myös enooni. Tuntuu, että kaikki ympärilläni juo, minä itsekkin, mutta olen yrittänyt pitää sen kohtuudenrajoissa, vain viikonloppuisin ja vain mietoja. Mutta sitäkin menee liikaa. Eniten minua ahdistaa tämä enoni juominen, on kuin veistä käännettäisi sisälläni, minun on paha olla. Erään kerran hän toikkaroi humalassa, kaatui ja joutui sairaalaan. Olin todella huolissani, sillä en kuullut hänestä päiviin ja kun kuulin, hän löytyi sairaalasta. Hän on kuin isä minulle. Silloin pidin hänelle puhuttelun, mutta tietäähän sen, ettei siitä mitään apua ollut. Hänet on kaksi kertaa pidätetty törkeästä rattijuopumuksesta, eikä tähän tietoon saa korttiaan takaisin. Minä pelkään, että milloin hän juo itsensä hengiltä tai satuttaa itsensä pysyvästi. Hän on tärkein ihminen minulle oman perheen lisäksi. Itkettää jo tämän kirjoittaminen, mutta tuntuu, että on pakko purkaa johonkin pahaa oloa. En voi ottaa vastuuta hänestä, en voi elää elämääni hänen puolestaan, eikä puhe enää auta. Tilanne on nyt ajautunut siihen pisteeseen, että pelkään elämää. En halua tulevaisuudelta mitään muuta, kuin että alholipeikko lähtisi lähipiiristäni pois. Minua ei enää kiinnosta oma tulevaisuuteni. Rukoilen, mutta tuntuu ettei apua löydy mistään.
Tiedän väistämättä, että jonain päivänä, jonain yönä...tulen heräämään puheluun. Ja se puhelu tulee olemaan viimeinen.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä