Moi, oon 17v likka ja mulla on tosi huono itsetunto..
isoin ongelmani on etten kehtaa liikkua kaupungissa, enkä oikein missään ilman että olen varuillani/peloissani tai hermostunut.. en pysty olemaan luontevasti vaan näprään kokoajan jotain, ja näytän varmana hölmöltä..
enkä käytännössä, mitään pysty tekemään hermoilematta, toisten ihmisten läsnäollessa, ja mietin aina tulevaa, mennyttä tai unelmia, en osaa elää hetkessä, se on myös yks mun lukusista ongelmista.
poikaystäväni sanoo että sen pitäisi loppua, ja huomauttelee aina mutkun en mä pysty liikkumaan silleen itsevarmasti pakolla, kun se näyttää niin tyhmältä sitten myös..
kun se ei vaan tajua, et se tulee luonnostaan ja häpeen itteeni niin paljon kun mua on kiusattu ala-asteel ja vähän ylä-asteel, puhuttu paskaa, mutta toi on ihan normi settiä..kai oon liian herkkä mutta pidemmittä puheitta miten saada lisää itsetuntoa, ja miten oppia pitämään itsestään semmoisena kun on?
isoin ongelmani on etten kehtaa liikkua kaupungissa, enkä oikein missään ilman että olen varuillani/peloissani tai hermostunut.. en pysty olemaan luontevasti vaan näprään kokoajan jotain, ja näytän varmana hölmöltä..
enkä käytännössä, mitään pysty tekemään hermoilematta, toisten ihmisten läsnäollessa, ja mietin aina tulevaa, mennyttä tai unelmia, en osaa elää hetkessä, se on myös yks mun lukusista ongelmista.
poikaystäväni sanoo että sen pitäisi loppua, ja huomauttelee aina mutkun en mä pysty liikkumaan silleen itsevarmasti pakolla, kun se näyttää niin tyhmältä sitten myös..
kun se ei vaan tajua, et se tulee luonnostaan ja häpeen itteeni niin paljon kun mua on kiusattu ala-asteel ja vähän ylä-asteel, puhuttu paskaa, mutta toi on ihan normi settiä..kai oon liian herkkä mutta pidemmittä puheitta miten saada lisää itsetuntoa, ja miten oppia pitämään itsestään semmoisena kun on?
Vastaukset 4
Vanhimmat
NIINKÖ
Minulla on ihan samanlaista. Jotenkin häpeän itseäni niin paljon että hermostun aina kun liikun ihmisten lähessä. Se häiritsee itseänikin, ja haluaisin tuosta tunteesta eroon. :(
Sinä vapaudut tuosta vaikeudesta, aikansa kutakin. Parasta olisi, jos menisit kuntasi perhekeskukseen ja esität, että haluat ajan psykologille. Saat ajan varmuudella. Voit myös mennä kuntasi terv keskukseen yleislääkärin vastaanotolle ja kertoa että haluat ajan perhekeskukseen.
Koulussa voit mennä terv hoitajalle ja pyytää päästä psykologin vastaanotolle.
Älä sinä tyttö hyvä suotta jää yksin ongelmasi kanssa. Haet apua ja saat keskusteluapua, ongelma kohdataan ja siten se myös käännetään voitoksesi.
Tärkeintä on hyväksyä itsesi. Ensi alkuun voit jättää väliin sellaisiin paikkoihin menemisen, joissa ahdistut. Mene täysin uusiin paikkoihi; kirjastoon, elokuviin, uimahalliin, esityksiä katsomaan. Hakeudu tilanteisiin, joissa sinulla tulee myönteinen mieliala.
Itselläni meni pitkään sisäistää että ei ne "muut" ole täydellisiä tai edes minua jotenkin parempia. Samallalailla on epävarmuutta ja ihan samanlaisia ihmisiä kanssakävijätki.
Nykyisellään hävettää lähinnä silloin jos on perusasiat itellä jotenki pielessä esim. rikkinäiset/likaiset vaatteet, muutoin tuntuu että ei ole syytä häpeään.
Kyllä se sinullakin se epävarmuus kariutuu pois kun huomaat että ihmisiä ne muutkin vain on. Jokainen puhisee päivisin vessassa ja etsii alusvaatteisillaan itselleen sukkaparia.
Jos jotain vinkkiä kaipaat niin tässä muutama jotka saa itsetuntoni kohoamaan:
- Pidä huolta että ulkoisessa olomuodossasi ei ole sellaista joka vaivaa tai joka jo itsessään hävettää. Siistit itselle mukavat vaatteet ja perushygienia on lähtökohta.
- Nuku riittävästi ja syö terveellisesti. Väsyneenä tulee nimenomaan se tunne että muut katsovat, vaikka ei ne mitään tuijota :D
- Unohda se ajatus että "mitähän tuokin minusta ajattelee" vaan keskity kaikkeen muuhun kivaan.
Tsemppiä :)