ja hiipuu pois. Kun kyyneliä on enemmän surusta kuin ilosta, mutta mikään ei riitä, ei tule, ei vain tule. Suru jää, viha ja katkeruus liittyvät sen seuraan, ilo kuolee. Katsot ulos ikkunasta, mutta kesä on kuin marraskuinen syksy. Maa on musta liejuinen asfalttikenttä, jos vain voisit sen asfaltin vetää peittämään metsät varpuineen, järven ulpukankukkineen, tekisit sen. Kuikan ääni, minne se katosi? Radiosta kello kuuden uutiset ja merisää. Bengtskär, Utö.... Hengität sisään ja ulos. Eteisessä on hauta-arkku, putoat siihen odottamaan.
päästä irti, irti päästä, pää irti päästämisestä, irrota päästämisestä, päästä irrottamisesta.
Ankaraa päästämistä ja irtimistä, ja työn tuloksena uusi suru. Valokuvassa et voi katsoa suoraan, puhut ja hymyilet, ja samalla ajattelet kauhuissani, miten helppoa on valehdella, että hyvin menee. Voimat menee, ei jaksa enää.
Sitten yhtenä päivänä huomaat ajattelevasi jotakin ihan muuta. Että pitäisi imuroida ja ryhdyt siihen, pitäisi varata hammaslääkäri ja ryhdyt siihenkin. Ja sitten innostut, nyt minä paranin, se on ohi, ja putoat polvillesi; muistat että päivä kerrallaan, hiljaa hyvä tulee, ensin on tämä päivä, sitten vasta seuraava.
Ilo tulee itsestään, hyvä elämä on iloista ja vapaata, ainakin meillä lapsenmielisillä.
päästä irti, irti päästä, pää irti päästämisestä, irrota päästämisestä, päästä irrottamisesta.
Ankaraa päästämistä ja irtimistä, ja työn tuloksena uusi suru. Valokuvassa et voi katsoa suoraan, puhut ja hymyilet, ja samalla ajattelet kauhuissani, miten helppoa on valehdella, että hyvin menee. Voimat menee, ei jaksa enää.
Sitten yhtenä päivänä huomaat ajattelevasi jotakin ihan muuta. Että pitäisi imuroida ja ryhdyt siihen, pitäisi varata hammaslääkäri ja ryhdyt siihenkin. Ja sitten innostut, nyt minä paranin, se on ohi, ja putoat polvillesi; muistat että päivä kerrallaan, hiljaa hyvä tulee, ensin on tämä päivä, sitten vasta seuraava.
Ilo tulee itsestään, hyvä elämä on iloista ja vapaata, ainakin meillä lapsenmielisillä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mistäpä nostaisi tuon viimeisen kappaleen sisällön omiin otsikkoihin. Olen tällä hetkellä niin täynnä vihaa ja katkeruutta, etten tunne itseäni. ***keleet tanssivat sydämessä ja mielen täyttää paha olo. Ei kauneutta enää pienissäkään yksityiskohdissa. Mitä tapahtui rakastavalle ja hellälle maailmaa syleilevälle naiselle. Onko tämä viidenkympin kriisi?
Kyllä se varmaan menee vähän niin, että kriisin mukana kaikki menee, ja toivoa sopii, että pikku hiljaa tulevat takaisin entistä vahvempina. Mun ilon on iha pienissä jutuissa, yksi päivä mietin tulevaa reissua ja ahdistuin aivan pimeästi, mutta eihän sinne asti tarvitse vielä miettiä. Päivä kerrallaan. Kyllä mulla rakastumiseen sotkeutuu koko vartalolla koko eletty elämä, ja mitä pidemmälle se etenee, sitä voimallisemmin tuon tuskan tuntee, toisaalta tuntee ilonkin. On kuin kaikki vanhatkin asiat pamahtavat ulos kaapeista kummittelemaan, niin ettei meinaa henkeä saada. On päiviä, joina elämä tuntuu väärältä ja ei-omalta, on niin etäällä ajatuksineen. Sitten päiviä, jolloin kaikillla tapahtumilla ja asioilla on mieli, omat juurensa, ettei elämä ole ollut pelkkää sattumaa. Pettymyksen tunne on hirveä eikä koskaan liity vain yhteen ihmiseen.
Vanhenemisessa on se hyöty kuitenkin (ainakin mulla), että vaikka tunteet sinänsä ole pienempiä, niin kuitenkin tietää, että ne pahimmatkin fiilikset menee ohi, ei ole tapahtunut mitään sellaista, ettei lopulta elämä voittaisi. Ehkä siinä vähän voi auttaa läheiset ihmiset, ainakin sen verran, että tietää että sitten kun jaksaa, voi turvautua niihin. Voimia sinulle!