Siis tarkoitan joilla ei ole toista vanhempaa laisinkaan. Tuli vain mieleen jos yht'äkkiä minusta, vuorotyöläisestä tulisi ainoa vanhempi, ei kiesus, voiko yksi ihminen tehdä kaiken? Minulla ei olisi edes mahdollisuutta sukulaisia pyytää auttamaan kovinkaan merkittävästi... Jos olet aina lastesi kanssa niin miten olet pärjännyt ja selvinnyt?
Niin ja loppuvitsinä *matkin 10uutisia*
Kun lapseni on perhepäivähoitajalla joka asuu siskoni naapurissa. Kävin siskolla kylässä ja samalla kysäisin josko lapseni tulisi pihalle leikkimään kanssani. No, perhepäivähoitajatäti soitti ex:lle ja kysyi saako lapsi mennä!? Tätäkö se yhteishuoltajuus suomessa on? Ex:ni soitti minulle ja kummasteli onko mulla ylimääräisiä vapaita ja olen hakemassa lasta kotiini vai mitä se soitteli... Että silleen, onneksi sentään kumpikin tajuamme kuinka tärkeitä me molemmat olemme lapselle.
Niin ja loppuvitsinä *matkin 10uutisia*
Kun lapseni on perhepäivähoitajalla joka asuu siskoni naapurissa. Kävin siskolla kylässä ja samalla kysäisin josko lapseni tulisi pihalle leikkimään kanssani. No, perhepäivähoitajatäti soitti ex:lle ja kysyi saako lapsi mennä!? Tätäkö se yhteishuoltajuus suomessa on? Ex:ni soitti minulle ja kummasteli onko mulla ylimääräisiä vapaita ja olen hakemassa lasta kotiini vai mitä se soitteli... Että silleen, onneksi sentään kumpikin tajuamme kuinka tärkeitä me molemmat olemme lapselle.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ilmoittaudun oikeaksi yksinhuoltajaksi. Erosta viisi vuotta ja isän näkymisestä nyt yli 2v. Ei myöskään soita eikä kirjoittele, edes joulu-tai synttärikortteja.
Tiedätkö syytä, miksi tekee sen lapsilleen?
nainen nalkuttaa ja on haluton sängyssä. siinä se on pähkinänkuoressa. Parisuhde on sitä, että sitä hoidetaan eikä olla vauvan kanssa koko ajan. Vauvan toinen "omistaja" on kyllä mies, jonka itsekäs nainen aina unohtaa. Oma vika, jos yh:ksi päätyy ja syynä itsekkyys.
Tyypillinen putkinäköinen ajatusmaailma sinulla. Säälin....
Mitä se musikka teällä pakisoo?
Pistähän marco pippeli pöksyyn ja mee kotiisi vinisemään.
Tuo ei toiminut edes vitsinä ja asiaa ei siinä ollut pätkääkään.
Heh: "vauvan toinen omistaja"...
"Oma vika, jos yh:ksi päätyy...."
Kuulehan; en minä mitenkään viaksi laske jos saan olla lasteni kanssa niiden ohitse kiitävät lapsuuden ja nuoruuden päivät. Miten se olisi vika, jos kykenee huolehtimaan lapsistaan?
Eikö paremminkin ole vika, jos ei kykene lapsistaan huolehtimaan?
Parisuhteen päättyminen voi johtua muustakin, kuin nalkuttamisesta ja pihtaamisesta, jos osaat kuvitella. Jos sinulle on niin käynyt, niin sille en mitään voi. Olisi ollut tarvista katsoa peiliin, miksi nainen ei halua...
Jos siellä petissä hommat pelaa, niin kummasti ne naisetkin vain tuppaa haluamaan.:-)))
Olen kerennyt tuonkin panemaan merkille.
Ja miten niistä haluttomista nalkuttajista yhtäkkiä jakorasioita kasvaa?
Hihiii.
taidat oikein haluta lietsoa pahaa verta. jsokus voi käydä niinkin että toinen kuolee, silloin ei yksinhuoltajuus ole tietoinen valinta( niinkuin omalla kohdallani tapahtui). Mutta niinkuin sanoin taidat vain haluta ärsyttää.
Mies kuoli lasten ollessa pieniä.
Kummasti sitä kykenee yksinkin tekemään ja hoitamaan arjen askareita.
Opiskelin ammatinkin itselleni. Yöt luettiin, päivällä luennoilla ja muu aika lasten kanssa.
Vähällä tultiin toimeen. Itse kudoin ja tein vaatteet lapsille. Ei syöty valmiseineksiä ja leivänkin leivoin pöytään.
Itse eroa hain. Ex päihde-ja mielenterveysongelmainen sekä kaupan päälle väkivaltainen. Eli ei ollu herkkuu sillonkaan jos ei koko ajan nytkään...(viranomaiset kieltäneet yhteydenpidon lasten isään / isän yhteydenpidon meihin)
Pakko on ollut selvitä. Mitä muuta tunnollinen äiti tekee, kun repii selkänahastaan kaiken mikä irti lähtee? Neljään vuoteen olen 2 kertaa saanut nukkua aamulla pitkään kun sain sattumalta molemmat lapset yhtä aikaa yökylään. Vessassa ei voi käydä ovi kiinni muulloin kun joku on kylässä ja lupaa vahtia tenevia. Toinen lapsi adhd ja erittäin vaikea hoitoinen. Jokapäiväiset kaupassa käynnit pelkästään painajaismaisia... Jos joskus pääsee pöpö iskemään, niin voit kuvitella kuinka hilpeää kaikki on 38 asteen kuumeessa/vatsataudissa/tai vastaavassa... Jännittävää elää vaarallisesti -eikö?
..apua jos osaa kysyä. Itellä kävi ainaki perhetyöntekijöitä apuna asoiden hoidossa, mut sit ne sano et niitten mielestä selviän hyvin itsekkin. Ne siis tuli ihan pyytämättä, mut ei sen takia että mulla ois esim. alko ongelmaa tai jotain. Ne halus oikeesti vain auttaa.
Sitte on niitä mannerheiminlastensuojeluliiton hoitajia. En o kyl ite koskaa niitä käyttäny. Täytyy sinun jotenkin saada aikaa myös itsellesi. Täällä Oulussa on ainaki mun kohdalle osunu monta auttajaa, siis ihan kaupungin puolelta. Ei ehkä kaikissa kaupungeissa/kunnissa oo samanlaista.
Kannattaa kuitenki kysellä kaikista mahdollisista paikoista. Tiedän kyllä kokemuksesta ettei mihinkää kalliisiin hoitajiin oo tosiaan varaa.
Joopa: apua saa, jos sitä hakee. Ystäviä saa, kun siitä hakee ja menee kotaan ulos.
Ei muuten saa.
MLL:N hoitsut on ylikorostettuja.
Olin itse yh, opsikelin,. Oikea yh, jolla suku ja lapsen isä 300 km:n päässä, samoin ystävät eikä isää lapset kiinnostaneet, elaritkin miten sattuu..
Hain apua. Yritin ihan tossani, koska olin hyvin uupunut. Ei löytynyt. MLL hoitaja peru viime tipassa tulonsa, menasi mennä koulun reissu, joku opintoihin liittyvä en muista enää mikä, sivu suun. Ope ei olisi uskonut, jos olisin sanonut, etten saanutkaan hoitoa lapsille, en voi tulla.
Olisi luullut pinnaamiseksi.
Näin sanoi toiselle yh:lle, jolla kuitenkin suku asui lähettyvillä.
Myöhemmin, eri paikkakunnalla, uuvuin muuten vaan . Liitto jumissa, jotain pielessä, en osannut määritellä mitä. Olin silloin töissä, naimisissa. Koska meillä meni niin hyvin, ei ollut alko-ongelmaa yms., ei saatu apua. Meillä oli kaikki hyvin, on niitä joilla on enemmän ongelmia.
Sanoivat näin.
Terveisiä tukikeskus Foibelle Vantaalla!!
Tosi hieno tukikeskus onkin!
Apua saa, jos se joka vastaa puhelimeen, haluaa sitä antaa tai tajota. Tai osaa neuvoa toiseen paikkaan eikä vaan sano, että täältä.
Apua ei saa, vaikka sitä itse hakisikin.
Ja vaatii paljon energiaa hakea itselleen apua, lapsilleen apua. Kovin uupunut ei sitä taistelua jaksa.
..se noinkin olla. Mulla on tainnu osua kohille just ne kivat sossuntädit. Mulle soitettiin jopa kotiin että onko rahat riittäny ja tarvinko jotain. Ihan ilman että ite olin ruinaamassa luukulla.
Itse opiskelen kans nyt. kaks ja puoli vuotta ois vielä jäljellä ammattikorkeassa. Nyt en oo pitkään aikaan mitään apua pyydelly ku lapset on aina välillä, kerran kk:ssa, käymässä isänsä luona, ja sehän helpottaa minun jaksamista.
Oon ollu tosi onnellinen että lapset ei oo sairastanu. Ei oo koulusta tarvinnu olla pois. Tenteistä kyllä joskus on tullu luistettua jos ei oo illalla jaksanu lukea kaiken lasten kans olemisen jälkeen.
No, lapset kasvaa ja joskus ne muuttaa pois kotoo :).
Joo ne MLL:n "hoitsut" on tavallisia / helppoja lapsia varten. Oon sossun kautta saanut satunnaisesti Väestöliiton (koulutettuja) hoitajia jotain perheneuvola-/lääkäri-/tms.käyntejä varten ja muutaman kerran ihan muutenkin vaan. Vaan ei ole niistäkään kaikki meillä pärjänneet vaikka on ennalta hyvin ohjeistettu lasten jatkuvasta valvomisesta kaikissa toimissaan. Huvittavinta oli kun eräs ihan pätevä hoitaja (ja 4 lapsen äiti) oli ihan haavi auki ja uupunut parista tunnista meikäläisen 2 lapsen kanssa ja kyseli ihmeissään, et "miten sä oikeen selviät"?
Joo, palveluita saattaa kyllä saada kun hakee. Riippuu tietysti paikkakunnasta. On meillä perhetyöntekijäkin käynyt puoltoista vuotta, mutta en tiedä oliko siitä enemmän hyötyä vai haittaa. Lastensuojelun sakkia kun on hankalaa karistaa kannoiltaan... Eivät tarjoa riittävästi palveluita ja sitten alkavat tarjota sijotuksia avohuollon tukitoimena, "kun äiti on niin väsynyt". Että, kolikolla on kaksi puolta...
Onneks on nenä pysynyt aina just sen verran vedenpinnan yläpuolella et on jaksanut "tapella" kaikkien viranomaisten kanssa oikeuksistaan. Olen onneks itsekin sos. alan ammattilainen, päihteetön ja tavallisen kunnollinen tapaus. Tähän suohon olis kyllä heikompi hukkunut...
vanhempani auttoivat, lisäksi me samassa tilanteessa olevat äidit jotenkin "löysimme" toisemme pihapiiristä, leikkipuistoista...
Pienikin apu antoi voimaa: tuntui todella ihmeelliseltä, että sain käydä esim.kerran viikossa saunassa yksin -ilman taaperoikäistä. Sain myös vapaita vkl:ja muutaman vuodessa:olin siis onnekkaampi kuin moni muu.
Nyt kasvatuksen loppuvuodet menossa, jotka saattavat tulla myös rankoiksi. Helpompaa kuitenkin nyt kuin olla pienen lapsen kanssa yksin.
Kai sitten olen "oikea" yh, koska lapsen isä on kuollut. Suurimmaksi osaksi nämä 13 vuotta ovat olleet päivänpaistetta. Apua on aina tarvittaessa löytynyt.
Kait minä sitten olen "oikea yksinhuoltaja"!
Mies lähti heti kun sai tietää että olin raskaana!
Sen jälkeen en ole kuullut hänestä yhtään mitään!
Hän ei ole yhteydessä lapseen eikä maksa edes elatusmaksujakaan!
Täällä on myös "oikea yh"..yksin olen jaksanut oikein hyvin ystävien ja perheen HENKISELLÄ avustuksella. (Ei varmaan tarvitse selvittää miksi isot kirjaimet..) Yksin siis olen ollut jo raskausajasta lähtien. Annoin miehelle vapauden päättää mitä tahtoo, ja hän tahtoi vapautensa. Ja sai mitä halusi! =)
Hyvin on pärjätty ihanan 6kk poikani kanssa. Isään olen yhteydessä sähköpostitse ja hän saa tavata poikaansa jos tahtoo. Vielä ei ole tahtonut, mutta mahdollisuus on.
Meitsi on kans "oikea" yh,lapsen isä oli juoppo ja kännissä sekopää, en tiedä käyttikö jo silloin muitakin aineita, kuten myöhemmin. Mitta tuli täyteen muksun ollessa 10 kk ja sen jälkeen oli pari yritystä saada lapsi isälleen isän vkonloppuna (kun kerran näin olimme lastenvalvojan luona sovittu) mutta viina vei silloin aina voiton. Enpä sitten uskaltanut enää yrittääkään kun näin tätä äijää järkkykondiksessa ostarilla yms ja kuulin hänen toilailuistaan karmeita juttuja. Isän vanhemmat katkaisivat välit heti kun erosimme, vaikka asuvat vain 50 km:n päässä ja kyseessä on heidän ainoa lapsenlapsi. Omat sukulaiset asuvat 500 km:n päässä joten heistä ei paljoa apua ole. Mutta sitten kävin sossussa puhumassa tilanteestani, kun itsellä ei ollut ikinä vapaata eikä varaa Mannerheimin hoitajiin (vrk 70 euroa!!) taikka edes näihin lapsenvahtitypyihin (20 euroa/ilta) ja sain sijaiskoti tyylisen ratkaisun,muksu oli siellä vkonlopun joka kk. Aika paljon sain vongata, ja sossutätitkin tuumasivat et nää on kyl yleensä tarkoitettu alkoholi-ongelmaisille (törkeetä) äideille vain. Mutta onneksi sain sen avun, ja nyt kun muksu on 4 v. ja itse opiskelen paikallisessaaikuisoppilaitoksessa, niin on sen verran "omaa" aikaa etten enää sijaiskotia kaipaakaan.
Olen 3 lapsen yh.Teen vuorotyötä.Nuorin aloittaa eskarin,olen osittaisella hoitovapalla eli teen 30h viikossa.
Olen ollut yksin 4v. Kaikkein vaikeimmalta tuntuu lasten tilanne: isä ei halua osallistua lasten elämään,vaikka asuu lähellä.Se on kosto siitä,että jätin hänet.Lapset ovat kärsineet tästä hirveästi.
Taloudellinen tilanteeni on tiukka,mutta eniten kaipaisin sitä henkisen vastuun jakamista.Tarkoitan nyt kasvatusvastuuta jne.
Ei nainen voi olla sekä isä että äiti lapsilleen!
En muista niistä 4v takaisista painajaismaisista ajoista juuri mitään.Ensimmäiset 1/2v eron jälkeen olin ihan sekaisin.Siitä alkoi toipuminen.Nyt tuntuu,että me olemme hyvä tiimi ja olen löytänyt tasapainon.
Lapsille riittää,että on 1 aikuinen,joka ei petä ja on aina läsnä ihan oikeasti.
Vaikka mitä elämässä katuisin,
en näitä vuosia,
lasten kanssa jaksettuja.