Voi olla että asiani on jo vanhentunut, mutta se vaivaa mieltäni edelleen. Isäni kuoli vuonna -95, ja määräsi omaisuutensa hallintaoikeuden äitpuolelleni (mm. talo ja kesämökki). Olimme veljeni kanssa niin murheen murtamia ja nuoria, ettemme osanneet vaatia edes lakiosaamme. Isän eläessä sovittiin, että esim. kesämökki olisi kaikkien käytössä, kun hänestä aika jättää. Vaan kuinkas sitten kävikään, kun isä poistui keskuudestamme, niin jo samana kesänä tuli kesämökin käyttökielto, eikä äitipuolesta ole kuultu sen koommin. hän möi talon ja muutti toiselle paikkakunnalle. Veljeni kuoli muutama vuosi myöhemmin, mutta minua vaivaa edelleen, olisiko minulla oikeus lakiosaan joka tapauksessa, ja olisiko äitiuoli voinut myydä taloa ilman meidän lupaamme. Veljeltäni jäi kakasi alaikäistä lasta, joille raha olisi tarpeen. Äitipuolellani on tytär edellisestä avioliitosta, ja pelkään, että omaisuus siirtyy pikkuhiljaa sinne. Testamentissa määrätään, että äitipuolenkuoltua hänen omaisuutensa jaetaan hänen tyttärensä ja meidän kesken. Mutta kuka valoo, mitä omaisuudelle tapahtuu ennen sitä?
Paha äitipuoli ja saamatta jäänyt lakiosa
reettaleena
6456
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos äitipuolellasi oli vain hallinta- eikä omistusoikeuutta niin eipä hän olisi voinut myydä ilman sinun ja veljesi lupaa.
....jatkan edellisestä.
Jos olisi vain hallintaoikeus niin silloin te omistaisitte isänne jäämistön.
Olisi kai syytä tarkistaa asia.
Nyt ei juttu kuulosta uskottavalta, toisen omistamaa kiinteistöä kun on oikeastaan mahdoton myydä. Homma kaatuu viimeistään siihen kun ostaja yrittää hakea kiinteistölle lainhuudatusta.
Hohhoijaa. Nytpä ei sekptisyys kiinnosta, vaan asialliset vastaukset kiitos. Lähinnä se, voiko rintaperillisen lakiosaa ohittaa, ja onko sitä mahdollista hakea enää näin monen vuoden jälkeen? Muistan lukeneeni, että testamentti vanhenee tallelokerossa 10 vuodessa, mutta muuten ei koskaan, jos esim. perunkirjoitus on pidetty ja minä olen siihen osallistunut. Toistan, että olin silloin parikymppinen ja surun murtama, enkä ymmärtänyt ajaa etujani, eikä sitä kukaan muu tehnyt.
Itse et ole asiallinen, kun et vastaa asialliseen kysymykseen, oliko testamentissa myönnetty leskelle todella vain hallintaoikeus (kuten kirjoitit) vai omistusoikeus (mitä talon myyminen edellyttää).
>>Lähinnä se, voiko rintaperillisen lakiosaa ohittaa, ja onko sitä mahdollista hakea enää näin monen vuoden jälkeen?>Toistan, että olin silloin parikymppinen ja surun murtama, enkä ymmärtänyt ajaa etujani, eikä sitä kukaan muu tehnyt.>Muistan lukeneeni, että testamentti vanhenee tallelokerossa 10 vuodessa, mutta muuten ei koskaan, jos esim. perunkirjoitus on pidetty ja minä olen siihen osallistunut.
Kuule reetta-leena. Olet idiootti vielä näin 17 vuoden jälkeenkin kun kysyt noin tyhmiä. Olet menettänyt kaiken, koko suku on menettänyt kaiken.
Paha äitipuoli on ollut viisas, vetänyt kotiinpäin ja omistaa nyt kaiken.
Hän on myynyt talonkin vasta sen jälkeen kun se on siirtynyt virallisesti hänelle, koska teistä ei ole kuulunut halaistua sanaa.
Kaiken lisäksi kaunistelet asiaa silläilman sinun ja veljesi suostumusta tai läsnäoloa mitään perunkirjoitusta ja perinnön jakoa EI OLE VOINUT suorittaa!
Vai väitätkö ettette ole saanut edes kutsua tai ilmoitusta asian johdosta?
Kaik on mänt pahalle äitee puolelle ja pysyy.