mä en kestä, pari vuotta sitten erosin ihan varmasta narsistista ja löysin pian uuden joka on nyt osoittautunut ainakin yhtä varmasti narsistiksi! Onko kaikki nykyään semmosia vai onko mulla vaan ollu huono tuuri?
toinen narsisti jo
eiexvaa
25357
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Olet itse narsisti. Sen takia näet kaikki muut narsisteina.
Niin voihan se noinkin olla ja peiliin katsominen tulisi ehkä kysymykseen.
Älä sinäkään "narsnarsk" silti tuomitse ihan ummessasilmin parin lauseen perusteella ketään.
Olet luultavasti yksi niitä heikkoitsetuntoisia, jotka elävät siitä että saavat vihata muita. Psykologia on sinulle vain keino päästä päämäärääsi ja kukaan ei voi puolustautua tuollaiselta. Näin pääset tuntemaan itsesi uhriksi, paremmaksi ja kuvittelet saavasi sääliä ihmisiltä.
Saatat itse olla esim. järjestelmällisesti vainoharhainen... ja joku mielisairaus saattaakin olla itselläsi
Oliko tuo kommentti minulle:-D?
Taisit tarkoittaa viestisi aloittajalle???? Tai sitten en tosiaankaan ymmärrä missä mennään. Voihan mulla siltikin olla jokin mielisairaus, muuta en löydä itse edellisessä kommentissani mitään syytä semmoista epäillä.
Kauan sitten menojaan menneen exäni edellinen puoliso oli ollut vainoharhainen, sairaalloisen mustasukkainen ja väkivaltainen. Silloin ei vielä puhuttu narsismista, mutta exäni tuli jossain vaiheessa myöhemmin siihen tulokseen että edellinen puolisonsa olikin ollut narsisti.
Hänen lähimmistä neljästä työkavereistaan kaksi on kuulemma narsisteja. Onneksi hän on pistänyt ne aisoihin:-/
Ennen minua exälläni oli vuoden suhde ihmiseen joka myös oli narsisti.
Ja sitten oli ollut pikasuhde jonkun jatkuvasti itseään pynttäävän narsistin kanssa.
Minäkin olin/olen hänen mielestään narsisti.
Kyllä joillakin voi olla tosi huono tuuri, jos tuo seikka sinua yhtään lohduttaa!
on yleisempää kuin osataan olettaakaan. Yleinen luulo vieläkin on, että narstinen persoonallisuushäiriö on vain harvoilla tai se on jotakin hyvin poikkeavan suuntaista, että on tosi harvinaista olla narsisti. Toisaalta mitä enemmän asiaan perehtyy ja seuraa tätä maailmaa ja ihmisiä, niin sen vakuuttuneemmaksi tulee, että luonnehäiriöt ovat hyvin yleisiä, mutta niitä ei vain osata tulkita sellaisiksi, koska pahuus on monille niin laaja tai erilainen käsite. Vasta, kun pahuus saa suhteettoman suuret mittasuhteet sitten havahdutaan kysymään sitä tosiasiaan, että voiko kysymyksessä olla narsisti, joka tappoi lapsensa ja puolisonsa tai pahoinpiteli vakavasti puolisonsa.
Väkivaltaisuuden sietäminen on opittua ja jos on joutunut näkemään paljon väkivaltaa lapsena ja riitaa, niin silloin automaattisesti hyväksyy sen osana elämää. Sellainen, joka ei ole tottunut, että ääntäkään korotetaan vihastuksissaan, niin sillä itsesuojeluvaisto herättää huomaamaan, että tämä ei ole oikein.
Jos niitä on jokapuolella, ei voi olla kyse persoonallisuushäiriöstä vaan nrmaalista vaihtelusta. Niele se fakta.
Max 15% onpersoonaliisuushäriöisiä ja niistä narsistisia ovat epävakaa, huomionhakuinen, narsistinen ja antisosiaalinen =(ei se pelokas tai haluton vaan se sääntjen rikkoja. Narsusistisia on ehkä 5-7%. Varsinaisia narsisteja < 1 %.
Tutustuin naiseen joka oli kerännyt itseää terapeutin avulla kasaan saatuaan kunnon röykytystä exältään. Hänen mielestään miehet olivat keskimäärin sikoja.
Sitten löytyi se unelmien prinssi joka nosti alustalle ja piti kuin kukkaa kämmenellä. Tapasin miehen kerran ja hän oli kuin varuillaan oleva peto. Todella epämiellyttävä tapaaminen. Miehen todellinen luonne alkoi pikkuhijaa paljastua mutta nainen ei suotunut luopumaan unelmastaan. Hän kehui miestä, kuinka tämä oli kohdellut häntä toisin kuin ex, vakuuttuneena että se on merkki miehen erinomaisuudesta. Nainen sivuutti täysin ne omituisuudet joiden olisi pitänyt jo soittaa kelloja. Nainen alkoi sitävastoin nähdä muissa miehissä todisteita siitä kuinka nämä ovat naisia alistavia ja halventavia sikoja, toisin kuin hänen miehensä. Minuakin hän käski eroamaan.
Nopealla aikatalulla nainen tuli raskaaksi, myi omaisuutensa ja muutti pois kaikkien läheistensä läheltä miehen tahdon mukaan. Sillä reissulla meinasi lähteä henki ja takaisin tultiin tappouhkauksien ja lähestymiskieltojen kanssa.
Uskon että naisessa täytyy olla jokin vamma, ehkä kotoa tullut, joka saa hänet pissimään hunajaa kun joku osaa kehua. Ja sitten ripustautumaan unelmaan ja harhakuvaan vaikka turpaan tulisi. Normaali kanssakäyminen miehen kanssa on hänen maailmassaan epänormaalia ja epäilyttävää. Ehkäpä isä liittyy asiaan...
Siis toi nainenhan on narsisti itse. Nehän tykkää just tosta kun niitä kehutaan ja paapotaan. Se on niiden luonteessa perimmäinen tarkoituskin. Isä liittynee asiaan ja hän on ollut erittäin heikko luonne (narsisti kenties?)
"Uskon että naisessa täytyy olla jokin vamma, ehkä kotoa tullut, joka saa hänet pissimään hunajaa kun joku osaa kehua. Ja sitten ripustautumaan unelmaan ja harhakuvaan .."
Kehuminen, jalustalle nostaminen, pitää kuin kukkaa kämmenellä jne. Jotain erityislaatuista kullekin. Perusongelma lienee kuitenkin se, että odotukset, toiveet (myös tiedostamattomat), jännitys tai jokin kiiihoke saa myymään vaikka oman sielunsa saadakseen lisää. Ja kyllä, vamma tai ongelma on seurannut yleensä jo kauan (tätäkään oivaltamatta).
Eipä sille oikein mitään mahda. Kokemuksen läpikäytyään ehkä oppii oivaltamaan, mitkä ovat ne herkistyneet alueet, jotka vaativat uudelleen tarkastelua. Itsensä panssarointi ei suojaa, se peittää aina jotain muuta. Mutta miksi vaatia elämältä tai miltään mitään spesiaalia, erityislaatuista?
Se kysymys on esitettävä itselleen. Poikkeuksena silti on olemassa ihmisiä, jotka osaavat kehua ja pitää hyvänä paljastumatta silti minkäänlaiselksi hyväksikäyttäjäksi/kaltoinkohtelijaksi tms. Täytyy vain kysyä millä hinnalla itse on valmis annettua hyvää vastaanottamaan. Ja kuinka tarpeellista se on. Onko sen tarkoituksena täyttää jokin tyhjiö?
"Täytyy vain kysyä millä hinnalla itse on valmis annettua hyvää vastaanottamaan. Ja kuinka tarpeellista se on."
Niin kyllä minä olen hyvin paljon miettinyt tuota...mikä minuun iski...
Puolustelen kyllä itseäni sillä, että olin hyvin "vihreä" näissä ihmissuhdepeleissä ..takana nuorena parinkymmenen vuoden avioliitto, sen jälkeinen vuosien yksinäisyys...ja sitten tuli hän...
Alku oli yhtä huumaa, minä tunsin itseni erityislaatuiseksi...ja oli siitä se hyöty, että hänen avullaan löysin/sain itsevarmuuteni naisena takaisin...
Mutta sitten kun kaikki yhtäkisti muuttui, alkoi tulla kaikenlaista olemukseni/elämäni mitätöintiä/tyytymättömyyttä, sisältäen vihjausia, jos olisit sellainen/suostuisit haluamaani...niin huumaan voisi palata...
Mutta olin minä jotain oppinut menneestä avioliitostani ja itsestäni niinä yksinäisinä vuosina...minä en ollut enää valmis maksamaan sitä hintaa...
Muistissa oli se kova työ jonka jouduin itseni kanssa tekemään, että voisin pitää itsestäni niin paljon, etten suostuisi enää makamaan lattialla...
Se mies/suhde/huuma ei ollut sen arvoista...
mutta siltikin on minulla pikkusen ongelmaa liittyen ns. normaalin suhteeseen...nykyiselle kumppanillenikin olen sanonut etten välttämättä osaa...kun en ole koskaan elänyt ns. normaalia/tavallista/turvallista elämää...minun elämäni on aina sisältänyt enimmäkseen epävarmuustekojöitä...
"Poikkeuksena silti on olemassa ihmisiä, jotka osaavat kehua ja pitää hyvänä paljastumatta silti minkäänlaiselksi hyväksikäyttäjäksi/kaltoinkohtelijaksi tms"
Niin minä olen ehkä kohdannut tuollaisen ihmisen...sellaiseenkin on vaikea tottua...että asiat on niin kuin ne sanotaan...että oppisen paikka on jälleen minullakin...
Kuule Yhteenlaskutoimitus, ei sun tarvitse puolustella itseäsi tai menneitä tekojasi. Olet lakannut jo syyttämästä itseäsi, mutta heijasteita on vielä. Sinun ei tarvitse. Hyväksy itsesi :)
Ihmisyyteen ja inhimillisyyteen kuuluu tehdä myös virheitä. Ja inhimillinen ihminen vikoineen ja vammoinen tekee niitä virheitä. Me emme ole täydellisiä yksikään, lopulta. Vasta sitten kun olemme oppineet hyväksymään itsemme jokaista solua myöten; hyvän ja pahan kuvamme; meistä kasvaa suuria ja kauniita ihmisiä. Mutta juuri tämä; se ei enää ole siinä vaiheessa tarpeellista. Emmekä odota täydellisyyttä myöskään toisilta.
Vastasit itse tuohon pohdintaasi; "..että hänen avullaan löysin/sain itsevarmuuteni naisena takaisin.."
Luulisin että monella juuri itsevarmuus ja itsetuntemus on hukassa silloin kun käy kauppaa parisuhteessa. Kaupan käynti kaltoinkohtelevassa suhteessa alkaa hyvin nopsaan, osallistuen siihen myös itse (vaikkakaan havainnoimatta tilannetta). Kun miettii konkreettisia tilanteita; havaitsee ehkä vasta jälkeenpäin kuinka markkinoi itseään tai ominaisuuksiaan jonkin hyvän varjolla. Monet puhuvat narsistin hyväksikäytöstä. Ei syyttä. Mutta usein vain itse on jo lähtenyt lahjustamaan huomaamattaan alkumetreistä lähtien. Miksi? Saavuttaakseen jotain... juuri niin... ehkä erityislaatuista. Ostamalla.
Hyvänkuuloinen suhde, josta onnittelen toistamiseen. "Kolmas rakkaus". Huomaatko mitään eroa nyt tässä kaupankäynnissä? Ei tarvitse kommentoida, ellet halua, mutta ole rehellinen itsellesi.
"Vastasit itse tuohon pohdintaasi; "..että hänen avullaan löysin/sain itsevarmuuteni naisena takaisin."
niin jokaisessa kokemuksessa on jotain hyvääkin...tuo oli se "hyvä" mitä itselleni siitä suhteesta itselleni sain...sen myötä aloin huolehtimaan enemmän ulkonäöstäni, hemmottelemaan itseäni, antamaan itselleni...
En tiedä onko väärin myöntää sitä...mutta en voi väittää että se olisi ollut alusta asti pskaa...
mutta tosiaan sitten jokin yhtäkisti muuttui, minä en ollutkaan enää ihana nainen, ulosmennessä hän nyppi olemattomia roskia vaatteistani, arvosteli ulkonäköäni , minun olisi pitänyt olla onnellinen, että hän sentäs huolii minut...
sitten alkoi tulla niitä vaatimuksia, koskien kehoani, kun kaikki muutkin naiset, kuin myös vihjailuja, että minä olen "sellainen"...vaikka minun mielestäni hän yritti tehdä minusta "sellaista"
siinä kohtaa alkoi tulla raja vastaan...päätin suhteen, ajattelin että hän kyllästyi minuun...mutta jäin todella hämmennyksiin kun en tiennyt/ymmärtänyt, mitä se kaikki oli...
mutta joo tämä nykyinen suhteeni...kyllä minä välttelen jotenkin antamasta itsestäni ns. parempaa kuvaa kuin olen...olen jopa kertonut että minulla on ollut tuollainen kyseenalainen suhde...vaikka en mitään yksityiskohtia ole siitä kertonutkaan...
Mutta on tämä erilainen...en ehkä tunne olevani NIIN erityislaatuinen, eikä minun tarvitsekkaan olla...hän pitää minusta sellaisena kuin olen...vikoineni päivineni...eikä hänkään ei ole NIIN erityislaatuinen...mutta meillä on hyvä olla yhdessä...
Itseään/tunteitaan hän kuvaa tällä laululla...
http://www.youtube.com/watch?v=WT38eY6BUhs
"Mutta on tämä erilainen...en ehkä tunne olevani NIIN erityislaatuinen, eikä minun tarvitsekkaan olla...hän pitää minusta sellaisena kuin olen...vikoineni päivineni...eikä hänkään ei ole NIIN erityislaatuinen...mutta meillä on hyvä olla yhdessä..."
Pakko lisätä tämäkin tähän, ..minusta tuntuu täälä hetkellä että kaikesta kipuilustani huolimatta...minun pienessä maailmassani tällä hetkellä on kaikki on hyvin...
Minäkin opin pikku hiljaa arvostamaan, iloitsemaan tavallisesta elämästä...rauhallisesta, levollisesta onnesta ja olemisesta...
ei tarvitse koko ajan odotaa äksöniä, mitä seuraavaksi tapahtuu...niin hyvässä kuin pahassa...
vaikka tiedostankin että aika ja aavistamattomat tapahtumat kohtaavat meitä kaikkia...mutta elämä kantaa...on kantanut tähänkin asti...
Ennenkuin lyöt itseesi marttyyri-leiman, niin kannattaa peiliin katsoa ja kysyä miksi tapaat vain "narsisteja"
"Oikeita" narsisteja on prosentti (muistaakseni, tuo oli HS:N nasistiartikkelin mukaan)
Nykyään ei ole kuin narsisteja siellä ja narsisteja täällä. Varmaan jokaisen naisen exä on narsisti.. :-D
Ei kannata uskoa kaikkea mitä lukee, tuo prosentti ei välttämättä pidä paikkaansa.
Myös monien miesten exät ovat narsisteja!
mieshän minäkin oon.......vaikka näytte ymmärtäneen mut naiseksi.
Pitäisikö uskoa tämän palstan "asiantuntijoita" vai? :)
Kaikkihan mitä netissä kirjoitetaan on totta, sure why not..
Kuitenkin uskon enemmän HS:n kaltaista lähdettä kuin sua tai muitakaan jotka kohtaa "narsisteja" lähes päivittäin elämässä. Moni teistä ei taida tietää edes mitä se oikeasti tarkoittaa, enemmän arkiseksi sanaksi tullut joilla kutsutaan ihmisiä jotka ovat vaikeampia tai eivät tosiasiassa myötäile teitä.
Kerrothan nyt kuinka monta prosenttia suomalaisista kärsii tuosta persoonallisuushäiriöstä?
Usko mitä haluat, ei sillä mulle ole merkitystä. Eikä mulla ole mitään oikeita lukuja tiedossa, mutta silti suhtaudun hieman epäilevästi noihin lukuihin, joita täälläkin aika ajoin faktoina viljellään.
Nainenhan minäkin oon,.... vaikka näytte ymmärtäneen mut mieheksi.
Sinulla on menneisyydessä varmaan joku asia, mikä painaa sinua ja et pysty arvostamaan itseäsi sellaisena kun olet. Parasta olisi että selvittäisit omat ajatuksesi vaikka terapian avulla ja sen jälkeen vasta harkitset parisuhdetta.
Hassua, sillä olen kanssa sitä mieltä, että olen seurustellut kahden narsistisen naisen kanssa. On minulla takanani myös yks "normaalisuhde", jossa tunsin oloni turvalliseksi ja asioista voitiin keskustella ja toisen sanaan pystyi luottamaan.
Veikkaan, että narsismi ilmiönä erityisesti naisten keskuudessa on kasvanut räjähdysmäisesti. Syynä voisi ola vanhempien omistautuminen uralle, jolloin lapset ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Eikös näissä juuri vaikuta vastakkaista sukupuolta olevaan vanhempaan? Eli jos isä on mieletön uraohjus, niin saattaa tyttärestä tulla narsistinen persoona, koska ei ole saanut tarpeeksi huomiota isältään.
Narsismilla selitetään myös näitä perhesurmia. Usein ajatellaan, että mies on näissä ollut narsisti, mutta entä jos narsisti onkin nainen. Mies on vaan reagoinut tähän erittäin äärimmäisellä tavalla. Ja ennen kun joku vetää herneen nekkuun, niin en todellakaan hyväksy perhesurmia. Vihaan väkivaltaa.
"Usein ajatellaan, että mies on näissä ollut narsisti, mutta entä jos narsisti onkin nainen. "
niin narsismi on liitetty perhesurmiin mm. näistä syistä...
”Menestyneen” ihmisen voi olla henkisesti erityisen hankalaa hankkia apua ja toisaalta tunnistaa oma avuntarpeensa. Lauerman mukaan ”hyvin suuri osa on sellaisia, jotka ovat jollain lailla epätoivoisia ja depressiivisiä kriisin keskellä. He eivät kykene hakemaan apua, koska he eivät hyväksy ajatusta, että he voisivat joskus apua tarvita tai että kukaan voisi heitä auttaa.
”Surmaajilla on ehdottomasti muitakin altistavia tekijöitä. Lauerman mielestä he kärsivät useimmiten ”hyvin poikkeuksellisesta narsismista”. ”Monet surmaajista ovat jo ennen näkyvää sairastumistaan olleet vuorovaikutustavoiltaan poikkeavia, esimerkiksi poikkeuksellisen itsekeskeisiä ns. persoonallisuushäiriöisiä henkilöitä. Epätoivo ja viha ovat näissä teoissa vaihtelevissa suhteissa mukana.
noh, mene ja tiedä...mutta kerros miksi lapset pitää tappaa jos vaimo on veemäinen...eikö riittäisi pelkkä narsisti akan eliminointi...
niin linnki jäi pois, mistä tuo tietoni on peräisin, jos esmes Lauerma ei ole tuttu, kuka hän on...
http://suomenkuvalehti.fi/blogit/tarinoita-tieteesta/kysymyksia-erosta-mustasukkaisuudesta-ja-hapeasta-ei-vastauksia