Tämä on vuodatus, mutta kaikki kommentit tervetulleita.
En jaksa elää enkä halua tappaa itseäni (nyt). En elä elämää jossa "eläisin".
Tiedän, elämässä on ylä ja alamäkiä, mutta olen suunnitellut tappavani itseni jo kauan. Tai haluaisin lisä aikaa rauhoittua ja parantua, mutta pahin on vielä edessä. Muutama vuosi vielä tiukkaa opiskelua ja uusia ihmisiä. Kukaan ei usko minun suorittavan mitään, joten en usko itsekkään.
Kaikki kaunis on niin katoavaista. Haluaisin vaan tehdä säännöllisesti työtä ja saada rinnalleni miehen ja ystäviä, MUTTA vaikka saisinkin ne kaikki katoaisivat hetkellä millä hyvänsä. En tarkoita, että kaikki kuolisivat ennen minua vaan, että he kyllästyisivät minuun. Olen tässä tuumaillut, että kukaan ei varmasti huomaisi jos kuolisin pois, mutta haluan kuolla sinä päivänä kun minulla on ystäviä ja mies rinnallani ja he rakastavat minua. Silloin olisin elänyt edes hetken edes pienen hetken ja olisin pitänyt itseäni jonkin arvoisena.
Sumun laskeuduttua olen jo yrittänyt tappaa itseni, mutta se on yllättävän vaikeaa! Siksi toivon, että saisin jonkun muun ihmisen puolesta tappavan taudin ja kärsisin ansaitusti ennen viimeistä hengen vetoa.
En vaan voi elää enää suomessa eikä mikään asia tässä maailmassa päästä minua vielä lentämään pesästäni.
Olen kuolevainen, mutta ihmishenki on liian kiinni minussa. Tarvon suossa edessäni ja takanani on suota. Sivuille en uskalla edes katsoa. Tarvon, tarvon vuodesta vuoteen, mutten pääse pinnalle enkä pohjalle. Alan mädäntyä ja ihmiset kulkevat verkkaisesti minun ohi, mutta he eivät vastaa avunhuutoihini. Vajoan niin hiljaa että suo imee minusta viimeisetkin elämän rippeet. Suolla on kasveja, mutta ei minun ympärillä sillä nekin tietävät, että minä vetäisin ne mukaani helvettiin, pikku hiljaa, mutta varmasti.
Kaikkien ihmisten elämässä ei näköjään tapahdu mitään kaunista.
En jaksa elää enkä halua tappaa itseäni (nyt). En elä elämää jossa "eläisin".
Tiedän, elämässä on ylä ja alamäkiä, mutta olen suunnitellut tappavani itseni jo kauan. Tai haluaisin lisä aikaa rauhoittua ja parantua, mutta pahin on vielä edessä. Muutama vuosi vielä tiukkaa opiskelua ja uusia ihmisiä. Kukaan ei usko minun suorittavan mitään, joten en usko itsekkään.
Kaikki kaunis on niin katoavaista. Haluaisin vaan tehdä säännöllisesti työtä ja saada rinnalleni miehen ja ystäviä, MUTTA vaikka saisinkin ne kaikki katoaisivat hetkellä millä hyvänsä. En tarkoita, että kaikki kuolisivat ennen minua vaan, että he kyllästyisivät minuun. Olen tässä tuumaillut, että kukaan ei varmasti huomaisi jos kuolisin pois, mutta haluan kuolla sinä päivänä kun minulla on ystäviä ja mies rinnallani ja he rakastavat minua. Silloin olisin elänyt edes hetken edes pienen hetken ja olisin pitänyt itseäni jonkin arvoisena.
Sumun laskeuduttua olen jo yrittänyt tappaa itseni, mutta se on yllättävän vaikeaa! Siksi toivon, että saisin jonkun muun ihmisen puolesta tappavan taudin ja kärsisin ansaitusti ennen viimeistä hengen vetoa.
En vaan voi elää enää suomessa eikä mikään asia tässä maailmassa päästä minua vielä lentämään pesästäni.
Olen kuolevainen, mutta ihmishenki on liian kiinni minussa. Tarvon suossa edessäni ja takanani on suota. Sivuille en uskalla edes katsoa. Tarvon, tarvon vuodesta vuoteen, mutten pääse pinnalle enkä pohjalle. Alan mädäntyä ja ihmiset kulkevat verkkaisesti minun ohi, mutta he eivät vastaa avunhuutoihini. Vajoan niin hiljaa että suo imee minusta viimeisetkin elämän rippeet. Suolla on kasveja, mutta ei minun ympärillä sillä nekin tietävät, että minä vetäisin ne mukaani helvettiin, pikku hiljaa, mutta varmasti.
Kaikkien ihmisten elämässä ei näköjään tapahdu mitään kaunista.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Aika morkkismaista ajattelumaailmaa. Ei pahalla, tuttuakin tutumpi tunne. Haluatko sitten rupatella?
Haluaisin lähinnä kertoa kaikille läheisille ihmisille kuinka pahoillani olen kaikesta mitä ikinä olenkin tehnyt ja kertoa kuinka paljon heistä välitän. Haluaisin nousta suosta ja alkaa elää sellaista elämää, että siinä olisi joskus jotain kaunistakin.
Liikunta, juttelu, ym auttaa. Myönteinen mieli on kaiken a ja o. Jaksat kyllä, mieti että pakko jaksaa, kaikki on vielä hyvin :) Tällä "ohjeella" myös mennään täällä, älä lannistu meitä on monia samassa suossa kulkijoita. Suomalainen sisu! Sillä on ennenkin pärjätty ja ME pärjätään myös nyt :) Kaikkea hyvää sinulle Red rose :) Joka on muuten sinun uusi nimimerkkisi, huomaatko ehkä jo helpottaa :)
"...mutta haluan kuolla sinä päivänä kun minulla on ystäviä ja mies rinnallani ja he rakastavat minua."
No onpas hauskaa mahdollisia ystäviä kohtaan. Haluaisit kuolla sitten kun sinulla on ympärilläsi ihmisiä jotka jäisivät suremaan. Tuon perusteella en haluaisi olla ystäväsi tai miehesi koska kiinnyttyäni sinuun vetäisitkin maton alta. Tosi reilua.
Mitä itsariin tulee niin don't worry, kukaan ei ole vielä tähän päivään mennessä selvinnyt elämästä hengissä. Kaikki ovat kuolleet. Nekin jotka eivät ole halunneet. Kyllä se päivä koittaa aikanaan jokaiselle.
Kuolemaa odotellessa voitkin sitten tehdä ihan mitä huvittaa. Jos kerran elämä on epätoivoisen kamalaa niin sittenhän sinulla ei pitäisi olla mitään rajoitteita tai estoja sen suhteen miten sen käytät? Voit vaikka heittää repun selkään ja lähteä talsimaan haluamaasi ilmansuuntaan ja katsoa kuinka käy. Jos lykästää niin jäät auton alle ekalla suojatiellä ja tavoitteesi kuolla toteutuu. Tai sitten kulutat kengänpohjasi loppuun, päädyt jonnekin vinku-intiaan ja löydät jotain ihan muuta... kenties jotain minkä vuoksi elää.
Ymmärrän täysin näkemyksesi, koska ajattelin noin itsekkin ja ajattelen (jossain määri vieläkin), mutta pitää olla realisti ei voi tehdä mitä vaan koska masentuneena minulla on paljon rajoitteita. Olen itseni pahin vihollinen...
Sen minkä on oppinut, niin että toisten varaan ei kannata omaa onnellisuuttaan ripustaa, vaikka osittain se on tietysti muista kiinni. Ihminen voi parhaiten kun on oma perhe johon on hyvät välit, on läsnä. Mutta jos on ollut epäonnekas, eikä sitä syystä tai toisesta ole, ei tartte heti masentua.
Suurin osa ihmisistä on inhottavia toisilleen. Ystävyys on monesti pelkkää silmälumetta. Ystäviä on niin kauan kun on hauskaa. Ongelmien ilmetessä kaikki katoaa tai voi käyttää käyttämääsi termiä, kyllästyy tai puukottaa selkään. Hyvää miestä on oikeasti nykyään tosi vaikea löytää.
Jos yhtään lohduttaa, et ole ainoa samanlaisten ongelmien kanssa.
Kun kaikki tuntuu paskalta, ryhdy kehittelemään itsellesi jotain mielekästä tekemistä kuten lukemista, piirtämistä ja lenkkeilyä. Ryhdy vaikka kirjoittamaan myös omia ajatuksia ylös.
Jos annat elämäsi Kaikkivaltiaan Jumalan johdatettavaksi, häneltä olet elämäsi ja olemassaolosi saanut, niin alat näkemään kaiken ihan uudessa valossa!
Tiedän että sinusta tuntuu että olet itsesi pahin vihollinen, ei mikään tunnu miltään ja kaikki menee päin p:tä. Mutta jutteleminen tai edes kirjoittaminen luotettavalle ihmiselle auttaa jo paljon, mutta tiedäthän. Jos tänne kirjoitat, saat myös näitä typeriä viestejä mitä tähänkin jo mahtunut mukaan. Ne jätetään huomioitta, pentuja ne vain ovat mitkä ei tiedä mitä kirjoittavat. SISU! sitä älä unohda koskaan, vastaan pitää tapella vaikka mikä on :) Taistelu on ehkä hävitty, mutta tämä sota me voitetaan, se on varma :)
Kyllä sinä voit antaa elämäsi kaikkivaltiaalle. Toiset ihmiset tekevät itsemurhan ja toiset eivät. Itsemurha on toki keino ulos, mutta se ei ole kliinisesti tutkittu.
Ehkä omistaudun tähän liikaa, mutta itsemurha ei ole mikään ratkaisu mihinkään. Tiedän, jos yksin murehdit asioita, seinät kaatuu päällesi. Lupaathan red rose että et tee itsellesi mitään?
Mieti hetki, just se hetki kun tuntuu että pitää luovuttaa, odota tunti, odota toinen, tarvittaessa toiseen päivään. katso ulos, mieti että kaikki kaunis siellä sinua odottaa. Vaikka satais vettä, ei se mitään haittaa, et ole sokerista tehty. Vielä sinä pääset samaan elämään mukaan missä muutkin kulkee, tiedän mitä kirjoitan. Mietin itse kokoajan samoja asioita, ei vaan saa luovuttaa.
Olen hokenut joka viestissä tätä Suomalaista sisua.. Sillä on ennenkin pärjätty, on suot kuokittu, on nälkää nähty, on sodat sodittu. Ei ehkä enään ajankohtaisia vertauskuvia, mutta ei sitä tuolloinkaan periksi annettu. Ilman tätä sisua ei olisi tätä palstaa, ei olisi meitä ei olisi mitään. Meillä kaikillä tämä sisu löytyy tarvittaessa, ehkä sitä joutuu kaivamaan, mutta sieltä se lopulta löytyy... Lupaathan, et luovuta nyt, et luovuta koskaan. Olet tärkeä ja rakas ihminen. Et ole huonompi muita, ja kun tuosta suosta nouset ylös, tiedät ehkä mitä tarkoitin.
Vaikka en haluaisi elää, en viiltele itseäni, enkä ota hirveää kasaa pillereitä (enää). En siis aijo luovuttaa, mutta en osaa vielä jatkaa elämää eli taistella. Olen siellä mihin virta vie.
Oikeasti yritän koota itseäni ajatuksineen, mutta kaikki tuntuu niin vaikealta. Minulla on ollut masennuslääkityskin, mutta se ei auttanut joten minulta otettiin kaikki lääkkeet pois, mutta en halua edes popsia niitä ihme pillereitä.
Minua vaan pelottaa jo etukäteen se, että talvi masentaa minua kaikkein eniten. Ja nythän on kesä. Ennen masennus oli vain pimeään aikaan, mutta nyt se on levinnyt. Minulla on päiviä ja joskus (huom joskus) jopa kuukausia jolloin on vähän parempi olo (silloin yritän koota itseäni) ja sitten yhtäkkiä kuin kirkkaalta taivaalta se tulee taas se iskee minuun pahemmin. Tuntuu melkein kuin näkisin kaiken mustavalkooisena (en ole oikeasti värisokea). Yritän kuitenkin parantua ja elää.
Ehkä muutaman vuoden päästä tämä on vain ikävä muisto joka on opettanut minulle selviytymistä ja sisua ja jättänyt muutaman arven, mutta kiitos sanoistasi ne todella panevat miettimään vähän positiivisemmin, kiitos.
Tiedän mitä tarkoitat, en minäkään ole täysin vielä mukana tässä elämässä. Ei ole säännöllistä työtä, ystäviä saati nais ystävää. Mutta tiedän että kaikki nämä on meille mahdollista, samanlain kuin muillekkin :)
Kokoa rauhassa itseäsi, älä ota turhia paineita nyt työ yms asioista. Ensin pitää hoitaa itsensä ja ajatukset kuntoon, sitten alkaa miettimään ja toteuttamaan noita edellä mainittuja. Talvi masennus on myös voitettavissa, enkä itse usko mihinkään pillereihin. Liikunta, ym mielekäs harrastus on paras lääke. Menet lenkille, mukava kävellä hiljaisessa talvimaisemassa. Vaikka vain yhdet jäljet seuraa, joskus tulevaisuudessa siinä vierellä seuraa toiset jäljet :) Näin ainakin minä mietin. Eihän meitä kahta samanlaista ole, mutta jos jotain saat näistä. Minua ne ainakin ovat auttaneet, eikä aina tarvita tämän kummempia lääkkeitä :)
Tsemppiä Red rose!
Tuo kolahti, kun sanoit "toivon, että saisin jonkun muun ihmisen puolesta tappavan taudin ja kärsisin ansaitusti ennen viimeistä hengen vetoa".
Mä olen miettinyt ihan samaa. Se on itseasiassa ollut viime aikoina todella lohduttava ajatus. Ajattelen, että ympärilläni jatkuvasti ihmiset sairastuvat syöpiin sun muihin, miksen minäkin? Ajattelen myös, että ei olisi kovin vaikeaa mennä vaikka sairaalaan "tartuttamaan itseensä" jokin vakava tauti. Kohtalon ivaa, etten itse ole vuosiin ollut edes kuumeessa. Vain henki sairastaa minussa.
Kuseminekin on vaikeempaa kun itsemurha...Varsinkin jos sen posliiniin tekee.
Kaikki mun tuntemat kokeilijat on onnistuneet (4/5 :jästä) vielä ekalla kerralla.
Et ei suns henki sen sitkeemmäs oo ku muisssakaan.
Takaan et Pendoliinon kans jää kakkoseks.
Täällä kans mietitään itsemurhaa.. Mutta kyse ei ole masennuksesta, vain pelkotiloista, ahdistuksesta, pahasta olosta. Niin paha olo ettei kestä. Kun ei tiedä soittaakko ambulanssi vai mitä. Ja fyysisiä oireita tulee.
Mut ei tuo helppoa ole.. Katselin just leffan "hurmaava joukkoitsemurha".. Löytyykö suomesta vielä tuollaista itsemurha ryhmää :) Vai pitäisikö perustaa oma?
En siis sen vuoksi halua itselleni tauteja, ettenkö muuten saisi itseltäni nirriä pois. Tiedän että melkein kaikilla keinoilla, paitsi lääkkeillä, on tulos aika taattu. Kyse on vain siitä, ettei rohkeus riitä. Ei ainakaan vielä. Siksi haaveilenkin sellaisesta kuolemasta, joka ei olisi itse aiheutettu.
Tiedättekö, itsemurha. Se on käynyt monella muullakin mielessä. Mutta ei se ole reilua ketään kohtaan. Välillä tuntuu ettei maailma ole reilu, mutta itse voidaan olla reiluja muita kohtaan.
Kuten sanoin aijemmassakin viestissä, miettikää hyvät ihmiset. Miettikää asioita, ei kannata luovuttaa. Kuitenkin me vielä päästään mukaan tähän elämään, en tiedä. Liikaa pahaa oloa, liian vähän kuuntelijoita, liian vähän kehdataan sanoa. Avun huutoja tyhjyyteen, en tiedä miten sen kuvailisin, mutta tiedän mitä tarkoitatte.
Sovitaan porukalla, ei luovuteta tätä peliä nyt. Joka lupaa edes mielessään ettei luovuta, niin tästä ei peräännytä :) En osaa neuvoa, mutta tiedän hyvin mitä monella mielessä pyörii. Itse en apua ole hakenut, mutta tiedän kai mitä masennus on... Kesän piti olla hyvää aikaa myös minulle, mutta kun se tuli... Aamulla heräsin, odotin jo iltaa että pääsen takaisin nukkumaan. Ei mikään kiinnostanut, nukuin kokoajan ja kuljin kuin zombie.. Mutta kiitos yhdelle, en henk koht tavannut mutta pelkkä kirjoittaminen sai minut (heräämään) Ei meitä ole kahta samanlaista, mutta jos suinkin jotenkin voi toisen oloa helpottaa, tehdään se :)
Red roselle, tarinasi oli kuin omaani. Toki syyt ovat varmasti erit, mutta siksi omistauduin tähän ketjuun. Tiedätkö, mietin viimeyönä, mietin tänäpäivänä ja nyt illallakin sinua. En tunne sinua, mutta tiedän tavallaan tuskasi.. Älä pidä sisälläsi kaikkea, anna jonkun kantaa osa taakastasi. Etsi joku luotettava ihminen, kerro ja pura ajatuksiasi, itke jos itkettää. Hyvin kaikki menee kun sisua löytyy.
jaksakaa ihmiset, minäkin jaksan :)
Tekstisi oli kuin elämästäni. Kuin eläisit elämääni, ja minä eläisin sinun. Tätä harmaata, paksua ja paloiteltavaa olemassaoloa kutsutaan elämäkseni. Silti tuntuu kuin katsoisin likaisen lasin takaa jonkun toisen elämää. Elämä. Jonain päivänä se lakkaa ja toivon että sitä ennen se alkaa.
Et voi vetää mukaasi asioita helvettiin koska ole jo helvetissä, siis täällä maan päälisessä helvetissä. Näin moni ajattelee tästä maailmasta että tämä on se surullisen kuuluisa helvetti johon synnyimme, jossa elämme ja olemme.
Kieltämättä tämä maailman meno on tressaavaa kaikkinensa. Monikaan ei olisi halunnut syntyä tähän maailmaan koska tämä on jo niin nähty ja koettu. Jokainen kokee asiat omalla tavallaan ja ymmärrän sinua oikein hyvin.
Kerroit että kukaan ei varmasti huomaisi jos kuolisit pois.
Olet oikeassa. Jos kukaan ei huomaa sinua nyt, tuskin myöskään myöhemminkään. Elämä on katoavaista eikä kukaan ole tänne tullut jäädäkseen. Elämästä ei voi selvitä hengissä muutenkaan. Moni väittää että ne jotka päättävät jäädä jäävät tänne, jäävät hallitus- ja viranomaisvallan orjaksi ja kituutettavaksi. Niinkin se voi ajatella.
Tilastotiedon mukaan Suomessa 2-3 ihmistä tekee joka päivä itsemurhan koska ei kestä enää. Itsemurhat on Suomessa rajussa kasvussa. Itsemurhat on lisääntynyt myös Suomessa ja maailmassa muutenkin mädännäisen politiikan ja ihmisoikeusloukkauksien vuoksi. Nähtävästi ihmiset haluavat lähteä enemmin kuin jäädä tänne itseään kituuttamaan. Näiltäkin palstoilta ihmisiä on lähtenyt lepoon ja lepäävät nyt pitkää ja syvää unta ilman minkäänlaisia huolia ja tressiä. Sekin on ratkaisu jonka jokainen itse tekee.
Moni kysyy miksi ja miksi juuri minä.
Elämä on rankaa hyvin monella nyt. Ihmisoikeuksia poljetaan poliitikkojen toimesta ja viranomaisten toiminta on mielivaltaista. Verotusta kiristetään ja kaikki kaatuu veronmaksajien päälle kuten on nyt nähty monta kertaa. Ihmisten on enää vaikea hengittää ja ajatella elämäänsä ja tulevaisuuttaan kun heiltä viedään kaikki pois.
Joku joskus kirjoitti kauniisti:
Ei ole mitään syytä jäädä tähän maailmaan kituuttaa kun sieluasi avaruus kuljettaa. Sinulla on paikka jossa voit levätä ja vain olla rauhassa ikuisesti.
Kiva että jollakin muullakin on samoja ajatuksia. Helpottaa kun tietää ettei ole ainoa. Kyllä meidän kärsimys vielä joskus lakkaa, tavalla tai toisella.
miksi turhaan kärsiä? itse vähän samat fiilikset mutta ei jaksais muiden verorahoilla elää ja alkaa pikku hiljaa omat rahat loppumaan niin vaihtoehdot ovat vähissä. töitä on turha tehdä kun se ei mitään auta. sama sykli vain jatkuisi mikä nyt. jotain pitäisi keksiä mutta en ole aivan varma vielä että mitä. Elämästä vain ei tullut sitä mitä piti, mutta ketään muuta ei voi syyttää kuin itseään. Lääkkeet ja lääkärit ei mun oloa pysty muuttamaan.
Oletko kokeillut alkoholia? Parempi alkoholisti kuin pikainen itsemurha. Saisi edes hetkellistä nautintoa siinä samalla itseään hitaasti myrkyttäessä.
Asenteilla ja sanoilla on melkoinen voima: jos uskot noin niin toimit juuri että kuljet vikasuuntaan. Ei Luoja ole sinulle tuollaista tarkoittannut. Hyvä että se henki ja elämmisen vietti pitää sinua pinnalla.
"Kuten katse valoon p" sanoi, asenne ja ajatukset ratkaisee. Ja kuten itse "sanoin" aijemmin myös, mietikää asioita tarkasti ennen päätöksiä (jotka ovat vääriä). Miettikää perhettä ja sukulaisia, mitä tuskaa se tuo jos itsensä.... Miettikää itseänne, kaikki on vielä voitettavissa. Täällä myös mietin mitä tulevaisuus tuo tullessan, ei ole mitään, ei työtä ei kavereita ei mitään... Mutta en aio luovuttaa. Kaikki on vielä joskus hyvin jos ei ole luovuttaja.
Voimia kaikille.
Red roselle, onhan sinulla kaikki hyvin?
Henkinen romahdus tuli muutama päivä taas ihan "yllättäen". Sen seurauksena aloin tänään miettiä suuntaa johon olen oikeasti menossa. Itken nyt päivässä monta kertaa ja ihan todella pienistäkin asioista. Itsehäpeä ja inho ovat nyt taas saaneet otteen minusta (oikein kunnolla). En ole hirveästi ollut nyt ystävieni tai perheenikään kanssa. Miksi? En kehtaa olla heidän kanssaan ja minä olen nyt loukkaantuvalla tuulella, joten on parempi olla nyt yksikseen.
Eikö muuten ole outoa, että ystäväni ja perheeni luulevat että minulla menee todella hyvin. En uskalla puhua mistään näin henkilökohtaisesta kun itsetuhoisista ajatuksista muuten kuin nimettömänä.
Tänään taas mietin miten helpolla pääsisin jos kuolisin nyt pois tai joutuisin kuukausiksi sairaalaan. Toivon, että joutuisin koomaan joksikin aikaa ja sitten heräisin ja olisin päässyt tasapainoon itseni kanssa. Tämä on itsekkäästi ajateltu tiedän.. Vaihtoehtona voisin sairastua johonkin vakavaan tautiin niin että ymmärtäisin kuinka oikeasti sisimmässäni (ehkä) haluan elää ja ymmärtäisin miten arvokas elämä on.
Näin tuskin tapahtuu ja kun katson peiliin en tunnista itseäni olen sanoinkuvaamattoman ruma ja paha. Sitä inhoa on vaikea kuvailla kun näen edes heijastukseni itsestäni.Olen jäänyt tuleen makaamaan. Nyt mietin miten pääsen sieltä ylös.
Ps. olen pahoillani että vuodatin taas näin paljon (eihän tämä periaatteessa enää edes ole vastaus sinun kysymyyksesi) olen nyt vain pysähtynyt hetkeksi(kö) ennen kuin jatkan eteenpäin.
(Joku on vienyt nimimerkkini joten tämä on nyt minun uusi nimimerkkini)
olet pahoillasi? Miksi turhaan, hyvä purkaa tunteita edes tekstin muodossa :)
Kirjoituksesi on kuin omasta päästäni, tiedän tunteen kun ei voi puhua vaikka puhuttavaa olisi liikaakin.
Helppoa tietä tässä elämässä ei ole, älä mieti kuolemaa tms. Mieti ennemmin mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan :) Tiedän kyllä, nyt tuntuu ettei tapahdu mitään (täälläkin). Mutta jos ei periksi anna, pakkohan se elämä on meilläkin jossain olla?
En osaa ehkä neuvoa ja tukea, mutta tiedän kuitenkin hyvin mitä tunnet ja ajattelet. Kuten olen jo sanonut, tekstisi on kuin omasta päästäni.
Olet pysähtynyt vain hetkeksi, sitten jatkat eteenpäin :) Lupaat edes mielessäsi että tämä peli voitetaan. Sisu, sillä me pärjätään täällä ja luovuttaminen ei ole vaihtoehto :)
Tsemppiä!
Mitä sinulle kuuluu Red Rose?
Onhan kaikki jo parempaan päin? En edes tiedä kuka olet, mutta ajattelen sinua ja mietin mitä sinulle kuuluu?
ihan samassa tilanteessa.Hurmaava joukkoitsemurha kandidaatteja??
Voisin tappaa itseni vaikka ihan samantien,mutta olisi kiva jutella jos on joku
jolla menee yhtä huonosti. Voihan sen itsemurhan aina tehdä,mutta paluu
takaisin onkin toinen juttu.
hei!itellä kauan ollut masennus joka on levinnyt siinä määrin että tiedän tasan miltä tuo tuntuu.itelläkin tosiaan pimeä talvi yksin kestettävä...
Miksi kannattaisi yrittää kaivaa itsestään sisua? Miksi kannattaisi panna toivonsa tulevaisuuteen? Miksi kannattaisi yrittää? Kun mikään ei kiinnosta, ei halua elämältä enää mitään, ja tuntuu siltä että paras ratkaisu olisi kuolla pois.
Älkääkä helkatti toistako sitä kliseetä että itsemurha ei ole ratkaisu mihinkään. Se on täyttä pashkaa. Kuolema nimenomaan *on* ratkaisu kaikkeen. Sen jälkeen ei ole enää pahaa oloa, ei rahaongelmia, ei yksinäisyyttä. Ei mitään.
Kuoleminen vaan on oikeasti tosi vaikeaa. Kädet on täynnä arpia yrityksistä viiltää valtimo auki, mutta en minä partaterälläkään saanut viillettyä tarpeeksi syvältä. Se suoni on nimittäin *todella* syvällä. Lääkemyrkytyksen seurauksena tuli viiden kuukauden sairaalareissu, munuaisdialyysia ynnä muuta pashkaa, ja joka ilta toivoin etten enää heräisi seuraavana aamuna. Mutta eipä toive toteutunut.
Elän niin kauan kuin rahat riittää, mutta sitten se on goodbye. Pitäisi vaan löytää parempi konsti kuin edelliset yritykset.
miksei kannattaisi kaivaa sisua? Miksei laittaa toivoa tulevaisuuteen? Aina kannattaa yrittää, ja pitääkin. Ei täällä mitään luovuttajia olla. Et tiedä mitä elämällä on annettavaa jos et yritä.
Ratkaisu on, mutta edelleen olen sitä mieltä että ihan väärä ratkaisu. En voi kenellekkään sanoa ja pakottaa mitä tekee, mutta jos joku haluaa edes tämmöistä tukea se nyt vähintä mitä voi jokainen tehdä.. Tiedän kuitenkin mitä on olla yksinäinen, epätoivoinen ja rahaton, mutta ei täällä luovuttamista varten olla, en minä ainakaan. Jos joku seuraa mun jälkiä, en voi sanoa että se on oikea jälki kaikille. Mutta mulle se on ollut oikea jälki nyt ja tulee aina olemaankin, vaikka pe*se edellä puuhun jos pakko..
Tsemppiä Red Roselle ja kaikille muillekkin.
On tässä ollu tän viikon kyllä aika lailla itsetutkiskelun paikka. En saa aikaseksi mitään ja suoraan sanoen tunnen itseni turhaksi. No tulokseen siinä itsetutkiskelussa olen tullut: minulla ei oikeastaan ole mitään unelmia kun nyt ihan itsestäni kerrankin silmiin katsoin.
Miten voisin jatkaa elämääni kun minulla ei ole suuntaa mihin mennä vaan pyörin ympyrää kuin kusiainen.
En haaveile enkä unelmoi mistään. Yritän nyt etsiä jotain Miksi elää. Koska minulla ei oikeastaan ole tällä hetkellä itselläni yhtään syytä miksi elää.
Onko sinulla ketään kenelle puhua ja avautua asioista? En tiedä mitä voisin sanoa, tiedän kyllä että voin kirjoittaa "kaikki menee vielä hyvin"..
Jos sanon suoraan, ole rohkea ja pyydä apua. En sano että mitään pillereitä lääkäristä, mutta joku ihminen johon voit luottaa. Kerro, avaudu, itke.. Itselläni ei ole ollut olkapäätä mihin itkeä, ja jos olisikin en kehdannut. En verrata halua sinua itseeni, mutta edelleen kirjoitat kuin ajattelin.
Jotenkin pääsin vain yli kaikesta, ei minullakaan ole mitään sisältöä.. haaveita ja unelmia on kyllä, mutta en usko että ne koskaan toteutuu, silti vain jaksan jotenkin päivästä toiseen.
Tarkoitukseni ei ole leikkiä mitään pyhimystä, enkä pidä itseäni ketään parempana.
Olet tärkeä ja rakas ihminen siinä kuten muutkin.
Ajattelen sinua Red rose, en pyydä lupaamaan, mutta toivon sydämmestäni ettet tee mitään itsellesi.
Jaksat kyllä jatkaa... SISU, sitä älä unohda milloinkaan. Ehkä se on minunkin "salaisuus"
sydämmestäni=sydämestäni