Laitoin hakusanaksi anoreksia, kun halusin purkaa näin perheenjäsenenä murheita jo 3 vuotta jatkuneeseen "hitaaseen itsemurhaan". Tulin tänne ja kauhukseni huomasin keskustelun koostuvan lähinnä asiaa ihannoivien sairaiden henkilöiden tuotoksista.
Mikä ihme teitä vaivaa? Ennenaikainen kuolema, Osteoporoosi, heikentynyt psyyke ja lukemattomat fyysiset sairaudet. puhumattakaan siitä, että anorektinen olemus ei ole kaunis vaan lähinnä kauhistuneita reaktioita herättävä.
Katsokaa tuonne:
http://en.wikipedia.org/wiki/File:RomanichildrenAuschwitz.jpg
Siinä teille ihailun kohde, kun saksalaiset keksivät jo 70 vuotta sitten anorektikolle täydellisen lomaleirin. Melkeinpä tekisi mieleni sanoa, että paikkanne olisi tuolla, eikä netissä levittämässä mielisairauttanne.
Tosin päänne on niin reikäjuustoa, että ette ole varmaan ikinä kuulleetkaan koko asiasta.
Mikä ihme teitä vaivaa? Ennenaikainen kuolema, Osteoporoosi, heikentynyt psyyke ja lukemattomat fyysiset sairaudet. puhumattakaan siitä, että anorektinen olemus ei ole kaunis vaan lähinnä kauhistuneita reaktioita herättävä.
Katsokaa tuonne:
http://en.wikipedia.org/wiki/File:RomanichildrenAuschwitz.jpg
Siinä teille ihailun kohde, kun saksalaiset keksivät jo 70 vuotta sitten anorektikolle täydellisen lomaleirin. Melkeinpä tekisi mieleni sanoa, että paikkanne olisi tuolla, eikä netissä levittämässä mielisairauttanne.
Tosin päänne on niin reikäjuustoa, että ette ole varmaan ikinä kuulleetkaan koko asiasta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
No olipa helvetin nokkelaa vetää Auschwitz tähän. Tuon nerokkaan piikin heittää muuten about joka toinen tällä palstalla vieraileva turisti. Jos sun perheenjäsenesi on anorektikko, miten et ole vieläkään tajunnut, että suurin osa sairastuneista ei todellakaan ihkuta anoreksiaa mitenkään? Jos todella olet lukenut näitä ketjuja, miten sulta on voinut mennä täysin ohi ne kaikki viestit, jotka huokuvat vakavaa masennusta, itsevihaa, yksinäisyyttä ja itsemurha-ajatuksia? Luuletko todella, ottä anoreksiaa jotenkin "harrastetaan" sen takia kun se on niin kivaa? Luuletko sä, että ihmisten sättiminen tyhmiksi auttaa niitä parantumaan? Haukutko sä sitä perheenjäsentäsikin idiootiksi, kun se on niin ääliö, ettei tajua parantua?
Tiedätkö, mikä tässä on kaikista ironisinta? No mä kerron:
Mä olen normaalipainoinen anorektikko. Painoindeksini on aika tasan 19. Vartaloni on juuri sen näköinen, jota pidetään vallitsevien kauneusnormien puitteissa ihanteellisena. Erittäin hoikka, muttei täysin nälkiintynyt. Löytyy B-kupin tissit ja ihan oikea takapuoli. Jos näkisit mut kadulla, saattaisit hyvinkin kommentoida jollekin lippatukkakaverillesi, että "vittu oli hyvän näköinen akka, ei mitään ylimääräistä missään, ihan toista kun noi kaikki vitun siiderivalaat, öhö öhö" (voi tietysti tosin olla, että pidät vähän tuhdimmista, sori jos arvaus meni metsään).
No, asiahan on niin, että tämä vartalo on ennen kaikkea anoreksian "ansiota". Syön äärettömän kevyesti ja urheilen veren maku suussa. Jos treeni jää väliin tai repsahdan syömään jotain kaloripitoista, tuloksena on järjetön ahdistus. Mulla on massiivisia itsetunto- ja itsekuvaongelmia. Olen riippuvainen siitä kontrollin tunteesta, joka ilmenee syömättömyytenä. Käyn terapiassa oppiakseni hyväksymään itseni. Huonoina päivinä en jaksaisi edes nousta sängystä.
Eli: Eikö ole varsin mielenkiintoista ja surkuhupaisaa, että saatat runkkailla about mun mitoissa olevia naisia nettipokea katsoessasi, ja tulet sen jälkeen tänne haukkumaan mut maanrakoon sen perusteella, miten mä itse näen vartaloni ja mitä mä sille teen? Mitä tää tilanne sun mielestä kertoo vallitsevasta naiskuvasta noin kaiken kaikkiaan?
Kaiken mainitsemani valossa, oletko todella sitä mieltä, että tämä pikku "palautteesi" oli ihan rakentava?
Nyt jumalauta oikeesti, puhutko sä sille tyttärelles/siskolles/muijalles kans tohon sävyyn? Voipi olla, ettei sun tarvii sitä sen riutumista enää kauan katsoa, kun se sun nalkutukses ansiosta tekee ihan oikeen itsemurhan, ilman mitään sen kummempia hidasteluja. Ei jaksa tajuta tollasia urpoja.
Huono näyttö.
Se jotenkin rikkoo.
EI ole omassa ohjauksessa.
Ei suostu kommunikoimaan läheisyydellä ja lämmöllä, vaan sirpaleisesti. :D
Vanha työ ja pöytä alla.
Mua on aina hämännyt toi lapsellinen ajattelutapa, joka toistuu täysin samanlaisena ihan kaikissa tänne palstalle tunkevien ei-syömishäiriöisten viesteissä. Ensin sanotaan, että ootte ihan sairaita (no shit Sherlock?) ja heti sen jälkeen aletaan kimittää aiheesta niinkuin anoreksia kuitenkin olisi jotain, jota ihminen tekee ihan vaan silkkaa vittumaisuuttaan. Eihän tossa ole järjen hiventä. Ihan sama jos mä menisin tonne masentuneiden palstalle huutamaan että hyi helvetti te masentuneet ootte päästänne vialla, oksetatte mua tolla vetelyydellänne, koittakaa nyt saatanan luuserit ryhdistäytyä".
Minua aina hämää se ajattelu, että anoreksia olisi sairaus, jolle ei mitään mahda ja ollaan vain olosuhteiden uhri. Sitten kuitenkin joka ikinen keskustelupalsta pursuaa anorektikkojen viestejä, kuinka kivaa on olla anorektikko ja jaellaan vinkkejä perheenjäsenten kusettamiseen.
Itselläni on myös kokemuksia anorektikoista omassa perheessäni ja se on käsittämätöntä kuinka paljon paskaa anorektikko suoltaa muiden perheenjäsenten niskaan. Kaikki avuntarjoukset tulkitaan vittuiluksi ja loppujen lopuksi anorektikon mieli kääntyy siihen suuntaan, että se onkin kaikkien muiden vika, eikä oma että aloitti sairaalloisen laihduttamisen.
Oma perheenjäsen laihdutti itsensä kuoleman rajoille ja kun sieltä hänet väkisin revittiin pois, niin voi sitä henkistä väkivallan määrää, jonka rakastavat perheenjäsenet saivat tuntea niskassaan. On se itsellänikin käynyt mielessä, että helpommalla olisi päässyt jos olisi siihen kuollut.
Sairastakaa minkä haluatte, mutta älkää tuhotko perheenjäsentenne elämää siinä sivussa!
"Sitten kuitenkin joka ikinen keskustelupalsta pursuaa anorektikkojen viestejä, kuinka kivaa on olla anorektikko..."
NO NYT. OLE HYVÄ JA NÄYTÄ MEILLE KAIKILLE UTELIAILLE SE KESKUSTELUPALSTAVIESTI, JOSSA HEHKUTETAAN, MITEN KIVAA ON OLLA ANOREKTIKKO. ÄLÄ MUSSUTA SIELLÄ VAAN OLE HYVÄ JA NÄYTÄ SE.
On sulla pokkaa. Olet katsellut perheenjäsenesi kamppailua anoreksian kanssa ja ruikutat, miten SULLA on ollut vaikeaa hänen takiaan. No boo-fucking-hoo. Kai olet muistanut läksyttää häntä tuosta röyhkeästä sairastelusta? Vai annoitko ihan turpaan, että tokenisi?
Sitä paitsi vaikkei perhe suoraan aiheutakaan kenenkään anoreksiaa, sillä nimenomaan on usein merkitystä. Moni anorektikko on kympin tyttö ja suorittaja, jonka pingottamisen taustalla on kokemus siitä, ettei koskaan kelpaa perheelleen sellaisena kuin on. Lisäksi, jos kasvava tyttö joutuu vuodesta toiseen seuraamaan, miten äiti on jossain ikuisessa jojolaihdutuskierteessä, vihaa vartaloaan ja haukkuu itseään läskiksi ja miten isä puhuu äärettömän rumasti kaikista vähänkin pyöreämmistä naisista, se jättää jälkensä.
Antin/Penttilän (tod näk. sama ihminen) kannattais ehkä lukea mm. tämä ketju:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10602797
HERÄTKÄÄ NY JUMALAUTA!
pois sieltä lasikeijujen maailmasta.
Itse olen vakavan anoreksian käynyt läpi ja voin vaan kysyä samaa mitä ketjun aloittaja. Mikä vittu teitä riivaa?
Anoreksia on kaikessa kamaluudessaan ihan kamala, te vielä annatte toisillenne oksennus/huijaus vinkkejä. Kattokaa peiliin ja tukehtukaa nutridrinkkeihinne.