En jaksa lastani, hän on niin kuriton :(

Nyt otat itseäsi vain niskasta kiinni. Vaikka pojallasi onkin lievää ylivilkkautta, eläinten ja toisten ihmisten satuttaminen on ehdottomasti väärin! Eli nyt kannattaa ottaa vain kovemmat otteet käyttöön, sinun pitää muuttaa tapaasi kommunikoida poikasi kanssa, eli pistät stopin huonolle käytökselle heti ja vaadit häntä katsomaan silmiisi jotta poika näkee että olet tosissasi! Äänensävy ei saa olla liian lepsu vaan napakka ja vaativa "Ei, Noin EI tehdä!" pojan kasvojen edessä. Ja jos huono käytös jatkuu, niin poika saa rangaistuksen, viet pois jonkun hänelle todella tärkeän jutun (esim. kaikki lelut boikottiin, tai viet johonkin huoneeseen häpeämään eikä poistu sieltä kun on rauhoittunut).

Olet liian lepsu, etkä auktoriteettinen joten poika ei ota sinua tosissaan. Vaadit poikaasi antamaan anteeksi ja rankaiset häntä heti jos hän sanoo juuri tuolla kuvaamallasi tavalla että "ei sittenkään anteeksi". Olet vain tiukka ja johdonmukainen loppuun asti!

tuossa viimeisessä tekstissä "antamaan anteeksi" siis "pyytämään anteeksi" (KORJAUS)

Minulla ei henkilökohtaisesti tavallaan ole kokemusta tuollaisesta lapsesta kun ei omia lapsia ole, mutta töissä on kyllä saanut törmätä tuon kaltaisiin.

Voin vaan kuvitella kuinka raskas tuollainen lapsi on, mua on töissä 4-7 vuotiaat purreet, lyöneet, yrittäneet lyödä, haistatelleet, uhkailleet tappavansa mut ymsyms. AI ETTÄ näin punaista ... ihminen nyt pystyykin vielä puolustautumaan ja suojautumaan, mutta että koiranpentua potkasee?!! Tuossa vaiheessa näkisin niin punaista, etten varmaan haluis koko lasta enää nähdä ikinä. Sisarustenkin lyöminen on ihan käsittämätöntä. Tällaisten lasten takia mietin joka päivä, onko musta tekemään lasten kanssa töitä. Nykyään ei saisi edes koskea suurinpiirtein siihen lapseen, vaikka se sitten nyrkillä löis sua. Ihan käsittämätöntä. En kannusta väkivaltaisuuteen koska olen sitä itse kokenut, mutta jotkut lapset oikeasti tuntuvat tarvitsevan jotakin herättelyä. Onko ainoa keino sitten potkasta takaisin? Vai lisääkö se väkivaltaisuutta? En tiedä, kun ei niin saa tehdä. Tuntuu, että lapset jopa tietää sen että aikuiset ei saa kurittaa heitä. Joskus otin väkivaltaista lasta kädestä kiinni ettei sattuisi ketään tai minua enempää, alkoi huutaa että kertoo äidilleen että hakkasin häntä! Että sellaista ... hae apua ÄKKIÄ!

Säälin vain niitä työntekijöitä, jotka joutuvat (vai joutuvatko jo?) tekemisiin lapsesi kanssa.

Mutta eniten ahdistaa tuo koiranpentu, mitä lie lapsesi keksii tehdä pienelle?? Onko lapsellasi mitään empatiakykyä? Itse taidat pitää koirasta onneksi, mutta silti mietin olisiko parempi paikka koiralle jossain muualla? En vaan kestä koko ajatusta että joku empatiakyvytön käyttää väkivaltaa pieneen eläimeen! ARGH. Niin ja joku voi varmaan tehdä eläinsuojelujutunkin tosta jos kuulee.

Mä lähtisin myös karsimaan jotain pojalle tärkeää. Leluja, leffoja, telkkarin katselua, karkkia ... mitä niitä nyt on. Tiedät itse parhaiten. Nykyään tuntuu, että vanhemmat lahjoo jopa huonoa käytöstä. Aina hellytään ostamaan sitä sun tätä, vaikka lapsi aukoo päätänsä vieressä. ÄLÄ tee näin. Lapsi alkaa kuvitella olevansa jokin kuningas.

Kiitos neuvoista - olen kyllä onnellisesti naimisissa.
Mieheni tekee reissuhommia, joten siksi hän on paljon poissa.
Asumme lisäksi alueella missä ei ole paljoa erityisvirikkeitä. :(
Tuota tarra-julistekokeilua voisi yrittää, vaikka on meillä keppiä ja porkkanaa koetett muissakin muodoissa.
Televisiota meillä katsotaan järjestään vain 1-2 h päivässä ja pienimmille se yksi lastenohjelma tai elokuva vastaa samaa. Itse tuijotan vain uutiset ja csin jos ehdin tai jaksan. Huonoa käytöstä ei tosiaan palkita meillä ja muut ovat pieninä olleet kilttejä, tämä yksi pienokaiseni ei vain asetu millään, ei vaikka 4 isompaa sisarusta näyttävät esimerkkiä.
En tahtoisi laittaa lapselleni mitään adhdlääkitystä tai vastaavaa, pelkään että hänestä tulee silmätikku ja "erityistapaus".
Kaikille osoitan rakkautta ja huomiota tasaveroisesti ja tätä vaikeinta lastani rakastan myös - varsinkin hyvinä hetkinä - tuntuu vain että jossain se täydellisen äitiydenkin raja menee....joskus täysillä yrittäminenkään ei riitä.

Onko poikaa pienempänä lellitty? Onko hänelle alettu antaa rajoja liian myöhään?

Tosin 5-vuotias on ikäänkuin "murrosikäinen" ja hyvinkin käytös saattaa hänellä parantua, mikäli vanhemmilla on osoittaa jämäkkyyttä. Turhaan ei kannata rangaistuksilla uhkailla, vaan varoituksen jälkeen rangaistus myös toteutetaan.

Koiranpentu kannattaa palauttaa sinne, mistä se on teille tullut ja kertoa pojalle, miksi se ei voinut teille jäädä.

Koira menee pilalle, jos sitä pääsee lapset pahoinpitelemaan, eikä pentua olisi koskaan saanut teille edes antaa.

Ei lääkityksellä poikaa pistetä mitenkään silmätikuksi. :) Jos käytös jatkuu, niin eikö olisi parempi puuttua käytökseen lääkityksen avulla jos mikään muu ei enää auta? Mun mielestä riehuva lapsi pääsee kyllä paljon enemmän silmätikuksi, kuin sellainen joka riehuu tuo sairaus valloillaan. Adhd ei ainakaan mun mielestä ole erityisesti mikään luonteenpiirre. Vilkas voi toki olla, mutta adhd taas on ihan eri asia, jos se on oikeasti todettu.

Oon saanut työskennellä adhd lasten kanssa. Ensin lääkitys on saattanut pahentaa oireita jos se on ollut väärä, tai ei ole auttanut mitään, mutta kun oikea lääke tulee kohdalle, niin huomaa muutoksia! Lapsen vilkkaus kyllä säilyy, mutta menee paljon normaalimpaan suuntaan eikä tule sellaisia raivareita missä satuteaan toisia. Tosin varmasti yksilöllistä.

Olen myös huomannut minimaalisen työurani aikana, että valitettavasti miesten työreissut rassaa lapsia. Kun iskä on kotona, on lapsi suht normaali, mutta auta armias kun tiedetään että isi lähtee pariksi viikoksi ulkomaille niin helvetti on irti. :) Onko isä sitten perheessä se pää? Että ku kissa on poissa niin hiiret hyppii pöydällä? Äiti on samantekevä?

Kaikki vanhemmat lähestulkoon joutuvat keksimään keinot ilman ammattilaisten apuja, jokainen vanhempi on kouluttamaton kasvattaja. Etuna heillä vain on, että tuntevat lapsensa paremmin kuin kukaan muu.

On vain kiitettävä luojaa, kun omat lapset ovat olleet helpompia käsiteltäviä.
Neuvola tai tarha voisi varmaan ohjata sinut keskustelemaan terapeutin kanssa keinoista ja menettelyistä, tai sitten et vain huomaa, että lapsi tarvitsee enemmän huomiota/sääntöjä/läheisyyttä/isää/ikätovereita.....tai jotain muuta.

Onneksi aika kuluu, monasti juuri 5-vuotiaat ovat vilkkaita ja hallitsemattomia, mutta sitten järki alkaa kasvaa ja muu maailma kiinnostaa, esikoulu ym.

Jälkikäteen ajatellen ne vuodet menivät nopeasti, mutta uskon kyllä, että lähes kaikki vanhemmat ovat joskus valmiit karkaamaan niin pitkälle kuin pippuri kasvaa, pois kiljukurkkujensa läheisyydestä.

Olet tehnyt virheitä kasvatuksessa syystä tai toisesta ja lapseltasi puuttuu kunnioitus muita kohtaan, ilmeisesti etenkin sinua kohtaan.

Turha jutella ammatilaisille - ne hommat kyllä tiedetään.

Siitä vaan sitten rakentamaan auktoriteettiasi, saattaa olla vähän vaikeeta tuosta tilanteesta lähteä rakentamaan. Ehdottaman tärkeät seikat on että sinä ET SAA IKINÄ hermostua, pidät yllä kuria ja järjestystä hermostumatta. Tämä ei tarkoita etteikö ääntä saisi korottaa. Otat pojalta rangaistuksien muodossa tarvittaessa kaikki edut pois, ilmoitat että saa alkaa ansaitsemaan lelunsa ym.
Täysi nollatoleranssi väkivaltaan, jos potkii/lyö pienempiään, eikä sanomalla mene perille - anna sellainen luunappi otsaan että lentää peffalleen, sitten kysyt ihan rauhassa miltä tuntui ja kun puhuminen sujuu niin puratte miksi hän teki mitä teki, miksi sinä teit mitä teit, ja miksi ei ole kivaa että kukaan tekee niin. Kun otsassa on kevyt jomotus päällä niin pysyy muistissakin varmaan paremmin että eipäs ollutkaan kivaa.

Ikävää - vanha viisaus sanoo, että kannattaa varoa, mitä toivoo, toive saattaa toteutua. Asenteesi välittyy lapsellesi.

No laitat arestiin omaan huoneeseen JOKA kerta kun hän temppuilee:) ei ole sinun haittanasi, ja lisäksi hän oppii pikkuhiljaa.

Ei OMAAN huoneeseen arestiin, sehän on monelle lapselle kuin palkinto päästä rauhassa leikkimään omilla leluilla, joita usein on koko huone täynnä. Mieluummin joku jäähynurkka jossain muualla kotonanne!

Demoni asuu siinä