Olen siis alle 20-vuotias nainen ja tein abortin reilu kuukausi sitten.
Tahtoisin saada keskustelua sen jälkiseurauksista, ja kuulla kokemuskohtaisia asioita kyseisestä asiasta. Olen yrittänyt käydä lueskelemassa muita foorumeita, mutta niillä on käynyt yleensä kommentoimassa naiset, jotka eivät ole itse kokeneet aborttia, mutta tahtovat kertoa mielipiteensä asiasta. Itse tahtoisin kuulla kokemuksia.
Itselleni abortin tekeminen oli raskasta, vaikka aina ennen raskaaksi tulemista olin selvästi päättänyt: jos tulen opiskellessa raskaaksi ilman vakituista suhdetta, tekisin heti abortin. Mutta kun kyseinen asia tuli kohdalle, se ei ollutkaan niin helppo päätös. Lähes kaksi kuukautta mietin asiaa tultuani raskaaksi, mutta lopulta päädyin tekemään abortin, ja koen kamalia tuskia asiasta. Niin henkisiä että fyysisiäkin. Raskaana olevat naiset näyttävät aivan erilaiselle nykyään kuin ennen, ja pikkulapset alkavat itkettämään tuosta vain. Voisiko fyysiset seuraamukset olla tulosta siitä, että henkiset paineet ovat kertyneet niin suuriksi?
Olen yrittänyt helpottaa asiaa miettimällä, että lapsella olisi tullut vaikeat oltavat kanssani. Opiskelija kämpässä 19-vuotiaana äitinä tuskin olisi ollut helppoa tehdä lapsi onnelliseksi vielä ilman isää. Mutta toisaalta, en voi olla myöskään miettimättä, että entä jos olisinkin ollut hyvä äiti? Eihän isättömyys ja nuori äitiys välttämättä tee lasta onnettomaksi.
Fyysisiä seurauksia on alkanut viime viikkoina, oksentelu on alkanut uudestaan vaikka mahdollisuutta raskauteen ei enää ole. Vatsakipuja ja heikotusta. Sekä paha väsymys vaivaa koko ajan.
Tahtoisin kuulla mielipiteitä ja kokemuksia pääasiassa naisilta, jotka ovat olleet vastaavassa tilanteessa. Mutta mielipiteet kelpaavat myös naisilta, jotka eivät ole olleet vastaavassa tilanteessa, kaikki otetaan vastaan.
Kiitos etukäteen.
(ja tämä meni tosiaan myös epähuomiossa naistentaudit osiolle, jos joku sattuu huomaamaan)
Tahtoisin saada keskustelua sen jälkiseurauksista, ja kuulla kokemuskohtaisia asioita kyseisestä asiasta. Olen yrittänyt käydä lueskelemassa muita foorumeita, mutta niillä on käynyt yleensä kommentoimassa naiset, jotka eivät ole itse kokeneet aborttia, mutta tahtovat kertoa mielipiteensä asiasta. Itse tahtoisin kuulla kokemuksia.
Itselleni abortin tekeminen oli raskasta, vaikka aina ennen raskaaksi tulemista olin selvästi päättänyt: jos tulen opiskellessa raskaaksi ilman vakituista suhdetta, tekisin heti abortin. Mutta kun kyseinen asia tuli kohdalle, se ei ollutkaan niin helppo päätös. Lähes kaksi kuukautta mietin asiaa tultuani raskaaksi, mutta lopulta päädyin tekemään abortin, ja koen kamalia tuskia asiasta. Niin henkisiä että fyysisiäkin. Raskaana olevat naiset näyttävät aivan erilaiselle nykyään kuin ennen, ja pikkulapset alkavat itkettämään tuosta vain. Voisiko fyysiset seuraamukset olla tulosta siitä, että henkiset paineet ovat kertyneet niin suuriksi?
Olen yrittänyt helpottaa asiaa miettimällä, että lapsella olisi tullut vaikeat oltavat kanssani. Opiskelija kämpässä 19-vuotiaana äitinä tuskin olisi ollut helppoa tehdä lapsi onnelliseksi vielä ilman isää. Mutta toisaalta, en voi olla myöskään miettimättä, että entä jos olisinkin ollut hyvä äiti? Eihän isättömyys ja nuori äitiys välttämättä tee lasta onnettomaksi.
Fyysisiä seurauksia on alkanut viime viikkoina, oksentelu on alkanut uudestaan vaikka mahdollisuutta raskauteen ei enää ole. Vatsakipuja ja heikotusta. Sekä paha väsymys vaivaa koko ajan.
Tahtoisin kuulla mielipiteitä ja kokemuksia pääasiassa naisilta, jotka ovat olleet vastaavassa tilanteessa. Mutta mielipiteet kelpaavat myös naisilta, jotka eivät ole olleet vastaavassa tilanteessa, kaikki otetaan vastaan.
Kiitos etukäteen.
(ja tämä meni tosiaan myös epähuomiossa naistentaudit osiolle, jos joku sattuu huomaamaan)
Vastaukset 39
Vanhimmat
Olkoon tämä kannanottosi kannustus toisille naisille, että eivät pääty samaan ratkaisuun. Mennyttä et saa takaisn. Huolehdi nyt ja ota vastuu että asia ei sinun kohdallasi enää toistu.
Minulla oli ihan eri tilanne kuin sinulla raskaaksi tullessani. Olen jo yhden murkkuikäisen lapsen äiti, ikää 35 vuotta ja elämäntilanne oli sellainen, että yllätysraskaus taannoin oli kaikkea muuta kuin iloinen yllätys. Odottelin ja odottelin menkkoja, menkkakipujakin oli, mutta kuukautisia ei vain näkynyt. 10 päivää odotin joka päivä että ne alkaisi ja ramppasin vessassa tarkistelemassa. Mitään raskausoireitakaan kun ei ollut! Viimein tein testin ja sellkeä plussahan se oli. Mieheni kanssa äimistelimme tulosta hetken aikaa, mutta kuin yhdestä suusta sanoimme, että ei me sitä kyllä pidetä. Seuraavana päivänä varasin ajan omalääkärille, joka kirjoitti lähetteen sairaalaan, ja siitä viikon päästä se keskeytettiinkin, rv 7.
Muutama päivä plussaamisen jälkeen alkoi järkyttävä pahoinvointi ja väsymys, kaikki hajut tunki nenään ja oksetti, ja mietin vain että voi kun pääsisin siitä oireiden aiheuttajasta pian eroon. Keskeytyksestä on nyt muutama kuukausi, enkä koe vieläkään minkäänlaisia tunnontuskia. Sen raskauden ei olisi koskaan pitänyt alkaakaan, ja kun mieheni kanssa olimme yhtä mieltä keskeyttämisestä, niin suhtauduin ja suhtaudun siihen kuin hampaanpoistoon.
Ikäni puolesta olisin ehkä voinut vielä yhden lapsen tehdä, mutta ei tällä luonteella eikä tässä elämäntilanteessa. Olen sen verran mukavuudenhaluinen ja itsekäs, etten olisi jaksanut aloittaa taas vauvatarvikkeiden hamstraamista, yövalvomisia ja muuta mitä pienen lapsen vanhemmuuteen liittyy. Kuitenkin tilanne on se, että muutaman vuoden päästä esikoinen on jo sen ikäinen, että aloittaa opiskelut ja muuttaa kotoa, ja olen silloin vielä itsekin suht nuori ja pääsen nauttimaan taas erilaisesta vapaudesta.
Välillä saa olla ihan hyvällä omalla tunnolla itsekäs. Sinulla on oikeus nauttia omastakin ajasta :)
Muut tervejärkiset näkee kyllä kuinka se syyllisyys ja huono omatunto monia omanapasia totuuden kiistäjiä täälläkin kärventää.
"koska mikäli olet edes lukenut biologiaa, sikiötä niin aikaisessa vaiheessa ei luetella ihmiseksi"
Kerro nyt jo mihin LAJIIN kuuluvaks IHMISEN sikiö siellä omissa biologioissas sitten luokitellaankaan jollei ihmiseks.... ;DDD
Minun abortistani on jo pitkä aika; silloin se tehtiin vielä nukutuksessa. Oli se 17- vuotiaalle kotiapulaiselle aika kauhea paikka kun huomasin olevani raskaana. Muuta en edes ajatellutkaan kuin aborttia.Helpotus oli tosi suuri kun sain ajan keskeytykseen ja vielä suurempi kun heräsin nukutuksesta ja tiesin etten enää ole raskaana. Ei ollut minulle nielurisa leikkausta kummempi juttu; sekin oli pahempi kun sen jälkeen oli kurkku kipeä muutaman päivän.
Koskaan en ole edes miettinyt milloin se olisi syntynyt, ei ole todellakaan kiinnostanut.
Jokaisella on oma suhtautumisensa asiaan, minun on tämä eli suuri helpotus.
näytä helpottaneen vielä vuosikymmentenkään jälkeen..
kun kaikki muut kyllä huomaa ne naurettavat valheiden kiistomutudefenssit vaikka kuinka epätoivolla yritätte salailla ja esittää että ei tässä mitään :D
Siis vain sinä näet jotain täysin olemattomia asioita ja kuvuttelet niiden olevan totta.
Niin no, jokainen varmaan tuntee itsensä parhaiten. Ja miksi väität, että ne jotka sanovat, etteivät kadu, valehtelevat? Miksi kaikkien pitäisi katua? Kerroppa se.
kannattaa uskoo mitä vaan joku väittää ja sehän on ainoo totuus :D
valheita ja ikävien tunteiden kieltämistä itseltäänkin ei oo edes olemassakaan.. :)
Et vastannut kysyttyyn. Miksi abortista pitäisi aina tuntea syyllisyyttä? Kaikki kun eivät ajattele, että "tui tui kun se vauva on niin söpö".
eli sinun väittämäsikö ovat ainoita oikeita totuuksia?? eikö todellakaan omasta kokemuksestaan kirjoittava itse tiedä onia tunteitaan, vaan sinua tarvitaan "oikomaan" ne "oikeiksi"??
Nyt alkoi kiinostaa, että kuinka paljon oikeastaan tiedät asiasta?
Sikiötähän ei luokitella ihmiseksi vielä alkuvaiheessa, sillä ei ole mitään tuntoa tai tajua.
Ja vertaa tuota omaa mielipidettäsi vaikka tilanteeseen, että lapsi synnytetään ja se syntyy todella surkeisiin oloihin, ja kärsii vain enemmän eläessään.
"Sikiötähän ei luokitella ihmiseksi vielä alkuvaiheessa, sillä ei ole mitään tuntoa tai tajua."
Niin, SINÄ et luokittele.. mikä ei tarkota etteikö se sitä ihan tieteellisen todesti silti ois ;)
"lapsi synnytetään ja se syntyy todella surkeisiin oloihin, ja kärsii vain enemmän eläessään."
Sillon sen voi antaa parempiin oloihin.
Ei huonoihin oloihin syntyminen tarkota mitenkään automaattisesti koko loppuelämän surkeutta.
miten sunkin on aina vaan noin vaikee hyväksyä tiettyjä tosiasioita.. sitten suollat vihaasi niiden päälle jotka ne kurjat totuudet täällä vaan totee.
"kun ei se näytä menevän perille vuosikausien jauhamisen jälkeenkään?"
Miksi vuosikausia jankutettuja valhemutuja pitäs myöntää todeks kun ne ei sitä ole? Mitä muuta voitas tehdä kuin oikoa niitä sitä mukaa kun taas jauhetaan?
"Abortin tekemättömyys ei tosiaankaan tee ihmistä hyväksi ihmiseksi tai äidiksi."
No kyllä vaan tekee, ainakin niitä mukavuustappajia paremmaks ;)
Siis kun juuri nimenomaan se on tieteellisesti todistettu seikka :)
Menehän kultapieni lukemaan faktoja äläkä tule huutelemaan järjettömyyksiä asiallisille palstoille
Saisinko kysyä, että onko sinulla minkäänlaista kokemusta asiasta? Niin läheisen puolesta kuin omasta? Oletko ollut ikinä raskaana tai tuntenut ketään, joka olisi tehnyt abortin?
Tiedätkö oikeasti ollenkaan mistä puhut?
Tääkö
"Sikiötähän ei luokitella ihmiseksi vielä alkuvaiheessa"
:DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD keltähän tässä taas ne faktat on jääny tajuamatta... Sikiö joko ON ihminen, tai sitten se on jotain muuta lajia :)
Että hopi hopi sivistään ittees vaan ihan peruskoulutason bilsalla, ennenkun huutelet enempää järjettömyyksiä..
sä sillä tiedolla tekisit? Kalastelet tietoja mistä väännellä lisää nälvintöjä? :D
Sinäkö määräisit että täällä ei muut kun abortintekijät ja sun mislestä tarpeeks kokeneet sais kirjottaa mitään?!
Sehän sulle kelpais ettei vastustajat enää "häiriköis" sunkaan missioos täällä kiusallisilla totuuksilla ym. harmillisella :D
Pointtihan oli siinä, että onko noilla sinun kommenteillasi mitää perää? Ainahan tänne saa kuka vain kirjoittaa, kunhan tietää mistä ja mihin sävyyn puhua.
ja mikä siinä mahtokaan olla sitä "asiatonta"?? Tai ainakaan yhtikäs asiattomampaa kun mihin turhake törkyyn oli vastauksena...
Eheyttävää opetusta abortin tehneille:
http://www.tv7.fi/vod/player/?program=18399
Kiiton kaikille vastaajille. Ymmärrän tietysti, että kaikki eivät ajattele abortin olevan oikeutettua ja selvästi tuli kommenttia sellaisiltakin ihmisiltä joille tämä ei ole omalle kohdalle osunut. Siitä syystä lähinnä pyysin sellaisten kokemuksia, jotka tietävät mistä nyt puhutaan. Sitä kun ei voi ymmärtää ennen kuin osuu itsellensä.
Ja tämä, että jotkut eivät ole pitäneet aborttia ollenkaan paha ja toisille se on jäänyt vuosikymmeniksi vaivaamaan, tekee selväksi kuinka yksilöllistä se voi olla.
Olisiko vielä jonkinlaista neuvoa mahdollisesti niiltä, jotka ovet kokeneet abortin raskaaksi, mutta olisivat päässeet jopa yli asiasta?
Hei.
Minusta on hyvä, että kerrot tästä. Aborttiin, etenkin monet miehet ("tulevat isät") suhtautuvat kylmästi, kuin se olisi jonkinlainen ehkäisykeino. Myös monet abortin tehneet naiset suojaavat itseään kylmällä, tunteettomalla, "kliinisellä" suhtautumistavalla. Naisen keho on kuitenkin luotu synnyttämään ja hoitamaan vauvoja, ja biologisesti 19-vuotias on ihan ihanteellisessa äiti-iässä. Tämä yhteiskunta vain ei tue sellaista; 19-vuotiaita opiskelijaäitejä aivan liian moni pitää jonkin sortin luusereina tms., vaikka heillä on käsissään heidän koko loppuelämänsä tärkein asia.
Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole lainkaan moittia sinua tuossa ratkaisussa. Vaan kiittää siitä, että kerrot näistä tuntemuksista, epäilystä, itkuisuudesta ym. Taitaa olla niin, että sisimmässäsi olisit sitten kuitenkin halunnut lapsen, mutta "järki" ja ympäristön paineet voittivat? Asialle ei voi enää mitään eikä sinun kannata siitä liian suuria syyllisyydentunteita ottaa, mutta teet palveluksen, kun kerrot näistä rehellisesti.
Muuten, käsitykseni mukaan abortti ei aina onnistu. Oletko varma, että sikiö tai alkio todella on tullut ulos? Tosin jos se on tehty kahden kuukauden kohdalla, se ei varmastikaan (?) ole ollut kemiallinen, joten eiköhän se ole selvä juttu. Ehkä elimistösi, joka on lähtenyt valmistautumaan lapsen synnyttämiseen, ei vain ole vielä palautunut (isoja muutoksiahan se aiheuttaa).
En ole tehnyt aborttia, mutta olen ollut raskaana. Olin opiskelija vielä silloin (en ole enää). Syntyi terve lapsi. Mietin kyllä silloin alkuvaiheessa, onkohan tämä ihan järkevää nyt.
Koettakaa nyt ihmiset tajuta, että se on raskas kokemus ja abortin tehnyt on herkillä ja vaatii tukea JA että aborttiin päätyminen ei ole yksin äidin vaan myös isän ja koko yhteiskunnan rakenteiden syytä.
"Naisen keho on kuitenkin luotu synnyttämään ja hoitamaan vauvoja, ja biologisesti 19-vuotias on ihan ihanteellisessa äiti-iässä."
Biologia ei ole enää tärkeimmällä sijalla naisen elämässä. Ja vaikka biologisesti naisen vartalo sopisi synnyttämään, on paljon niitäkin naisia, jotka eivät edes biologisesti ole sopivia synnyttäjäksi. Paljon tärkeämmällä sijalla on henkinen kypsyys kuin biologinen sopivuus synnyttäjäksi. Lisäksi on paljon naisiakin, jotka kerta kaikkiaan EIVÄT HALUA lapsia. Heidän kantaansa tulee kunnioittaa, eikä höpistä naisen vartalon sopivuudesta synnyttämiseen.
Samalla kannalla. Miehen peenis on kykenevä siittämään 13-85 v mutta kuka määrää että heidän on siihen ruvettava, koska heillä on siihen mahdollisuus? Pitääkö 13-vuotiaan pojan alkaa kylvään siementään pirttiviljelyyn heti kun kykenee? Pakkoko sitä on lisääntyä kuin kanit vaan sen takia että siihen on mahdollisuus?
On ihmisiä, jotka haluaa pysytellä lapsettomana vaikka kroppa pystyis mihin. Ei naisen tärkein tehtävä ole holtiton lisääntyminen vaan naisen pitää itse määritellä se mitä hän elämältään haluaa. Jotkut menee nunnaluostariin, vaikka vois lisääntyä, jotkut tyytyy yhteen lapseen kun ei enempään ole halua. Jotkut on uraorientoituneita naisia, eivätkä vaan halua lapsia häiriimään uraputkea ja siihen heillä on oikeus. Toiset tykkää isosta perheestä ja tuntee kutsumuksen olevan isossa perheessä ja kotiäitiydessä. Ihmisoikeus on se, että saa päättää oman lapsilukunsa välillä 0-X .
Minkä helevetin takia muka kaikkien pitäisi lisääntyä kuin kanit, vaan sen takia että siihen on vehkeet. Seksiä on oikeus harrastaa aikuisten kesken jokainen, joka haluaa ilman että on lisääntymisen pakko.
Kiitos paljon vastauksestasi!
Tämä jatkuva tappelu palstalla laittoi jo miettimään, että teinkö virheen tullessani puhumaan tänne asiasta, mutta autoit kommentillasi.
Tosiaan tein keskeytyksen kemiallisesti, mutta asia tarkistettiin jälkikäteen että raskaus on keskeytynyt lopullisesti.
Ja todella miespuolinen osapuoli suhtautui kylmästi ja totesi abortin olevan täysin selvä ratkaisu, eikä hänen mukaansa asiassa olisi pitänyt olla mitään ongelmia. Se painosti osaltaan aborttiin, mutta yritin olla sen antamatta vaikuttaa kuitenkaan liikaa asiaan ja pohdinkin hetken lapsen pitämistä. Mutta koin parhaaksi, että lapsi ei synny niihin huonoihin tiloihin mitkä minulla oli ainoana tarjota. Ja lapsen synnyttäminen ja pois antaminen toiseen kotiin ei olisi tullut kyseeseenkään.
lapsettomuutta hinkuvat akat panemati että mitään ei voi tullakaan.
"Seksiä on oikeus harrastaa aikuisten kesken jokainen, joka haluaa ilman että on lisääntymisen pakko."
Ja sillon on sitten myös valmis ottaan riskin että seurauksista on se vastuu kunnialla (eli toisin kun muita tappamalla) kannettava.
Lyhyesti ja ytimekkäästi: ADOPTIO. :)
Vain typerys "unohtaa" jatkuvasti tän vaihtoehdon :D
Mutta ehkä sullakin on sitten vanhainkodin hyljätyssä homeisessa nurkkauksessa aikaa mietiskellä sitä mahtiuraas ja työn "tärkeyttä" elämässä ;))
Itse en ole tehnyt aborttia,synnyttänyt olen 6 kertaa(viimesin ihana ylläri) ja sanoisin kaikille sitä harkitseville että miettisi tarkkaan,sen asian kanssa on elettävä ,joskus niinkuin minun mummo yli 90 vuotiaaksi.Se voi tulla vasta eläkeiässä se kaipuu,kun on aikaa pohtia asioita.Tietysti toiset unohtaa helpommin,itse en olisi unohtanut koskaan.En ole uskovainen,mutta uskon kuitenkin sen verran että kaikella on tarkoituksensa,jokaisella ihmiselläkin joka tänne syntyy on jokin tehtävä.Omakohtaisia kokemuksia on suvussa adoptiosta ja isättömyydestä ja yksinhuoltajuudesta,jos kaikki menee hyvin eli lapsuus on onnellista ja tasapainosta niin pärjää.Adoptiovanhemmat välittää kuin omastaan ja yksinhuoltajalla kaikki ok ,lapsella kavereita ja muita sukulaisia ja harrastuksia, niin ei ne asiat muuten vaivaa, kuin ehkä isän henkilöllisyyden haluavat tietää.Voihan sitä joutua puoliorvoksi onnettomuudenkin kautta.Mutta aborttia en vastusta,naisen pitää saada valita itse synnyttääkö lapsia.Tsemppiä kuitenkin sinulle, ehkä saisit tukea joltakin ystävältä tai sukulaiselta.
Kiitos sinullekin!
Nimenomaan sitä minä pohdin raskaana ollessani, että vaikka olen opiskelija ja olisin ollut yksihuoltaja, niin olisiko se välttämättä tarkoittanut onnetonta lasta? Olen pohtinut asiaa jälkikäteenkin, mutta ehkä omaksi parhaaksenikin yritän olla sitä mieltä että tein oikean ratkaisun itseni ja lapsen kannalta.
Ja tälle selkeälle vastustajalle tahtoisin sanoa, että onhan tuo arvostettavaa kuinka tuot mielipiteesi esille, mutta onko se välttämätöntä tuoda asia kyseisellä tavalla esille? Mielipiteet saa aina kertoa, mutta kuten minä nyt yritän, pyytäisin sinuakin yrittämään ymmärtää muiden tuntemuksia.
Jos sinusta tuntuu hyvälle, että abortin tehneistä tuntuu pahalle, etkö ole sitten saanut haluamasi? Varmasti hyvin moni abortin tehneistä tuntee olonsa pahaksi, ja tämä näyttäisi olevan se mitä tahdot? Varma en ole, mutta tyylistäsi päätellen uskoisin näin.
Ja tämän palstan tarkoituksena ei ollut väittely, riitely tai muu vastaava. Ihan vain kokemusten ja mielipiteiden jakaminen asiallisissa merkeissä.
Kiitos!
Olen 21-vuotias nainen ja tulin raskaaksi ollessani vielä 20-vuotias.
Kihlattuni sairastaa vakavaa masennusta ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja hänellä on myös koulu vielä kesken. Raskauteni oli täydellinen yllätys meille molemmille, itselleni iloinen mutta miehelleni kaikkea muuta. Hän ei sairauksiensa vuoksi olisi ollut kykeneväinen isäksi, kun ei edes pääse joka päivä sängystä ylös tai pysty hoitamaan normaaleja päivän askareita. Hän syö masennuslääkkeitä ja rauhoittavia lääkkeitä. Itse olen kyllä kouluni loppuun käynyt ja työelämäsä ollut jo useamman vuoden, omistan oman asunnon jne.
Abortti oli raskain kokemus jonka olen koskaan kokenut tai tulen koskaan kokemaan. Tein sen vastentahtoisesti, mutta samalla myös syntymättömän lapsen parasta ajatellen. En halunnut että lapseni olisi joutunut kärsimään isän vakavasta sairaudesta, mutta en myöskään halunnut että joutuisi kokonaan ilman isää kasvamaan. Eikä muutenkaan ajatus koko loppuelämästä yksinhuoltajana houkutellut 20-vuotiasta nuorta naista. Toivon sydämeni pohjasta, että olen tehnyt oikean valinnan, vaikka koko loppuelämäni kannankin tätä ristiä selässäni.
On todella kunnioitettavaa, että avaudun näin. Uskon, että valinta on ollut sinulle raskaampi kuin itselleni, sillä minulla oli monia syitä abortille, enkä loppujenlopuksi tehnyt sitä vastentahtoisesti.
Varmasti olosi on huono, eikä parannu hetkessä, mutta varmasti valintasi oli oikeudenmukainen.
Ajattelit abortin tehdessäsi siis enemmän muiden parasta kuin omaasi? Mikäli näin on, teit hyvin kunnioitettavan ja epäitsekkään päätöksen. Vaikka monet on sitä mieltä että abortti on todella itsekästä, tietyissä tilanteissa tilanne on päinvastoin.
Toivotan sinulle paljon voimia tulevaisuuteen.
Hyhhyh...
taas tätä naurettavaa tekopyhistelyä "lapsen parhaalla", - VÄKIVALTASESSA TAPPAMISESSA!!!!??? Haloo ja äly hoi..... Kuvottavaa.
Oisit jättäny ajoissa tollasen luuserin jos ei mihinkään pysty. Mutta sua houkutti enemmän ottaa lapseltas nirri pois... taidat olla ite aika pahasti sen vätyksen talutusuorassa. Hyysäile sitä nyt sitten lapses hengen kustannuksella, vaikka tuskin on edes mitään pysyvää. No eipä tollasen jälkeen mitään kunnon miehiä enää voikaan saada.
Muhahahh, eikä..
Aina vaan paranee :DD
"Mikäli näin on, teit hyvin kunnioitettavan ja epäitsekkään päätöksen."
Juu, sitähän se muiden ITSEKÄS tappaminen onkin... ;D kaikkee hulluuksia sitä kans vakuutellaan niissä syyllisyyden tuskissa.... :))
Olethan käynyt jälkitarkastuksessa missä tutkitaan onko kohtu tyhjentynyt kunnolla? Istukkahormonit aiheuttaa itkuisuutta ja pahoinvointia.