Demokratian piirteitä on keskustelun vapaus, koska siitä seuraa vapaa keskustelu. Keskustelun vapaus tarjoaa kaikille oikeuden keskustella itselleen tärkeistä aiheista ja osallistua toisten aloittamiin keskusteluihin.
Kammottavaa ajan ja energian hukkaa. Sen seurauksena me vajoamme lörpötteleväksi kansakunnaksi, joka ei saa mitään aikaan, kun vielä pitäisi ennen työpäivän loppua ottaa kantaa kolmeen asiaan, jotka ovat kiihottaneet muiden mieliä, joten kai tässä omankin mielen kuuluu kiihottua, jotta tuntisi johonkin yhteisöön kuuluvansa.
Usein keskustelun aiheet ovat sen tasoisia, ettei niistä pitäisi keskustella, korkeintaan todeta ”Hiljaa, vammis!”, ja jatkaa matkaa johonkin virkistävään paikkaan.
internetissä alkoi keskustelu, johon ei haluaisi hirveästi puuttua, kun nyt ollaan sen verran intiimeissä tekemisissä mielenterveyden rajatilojen ja ajankäytön problematiikan kanssa.
Ensin We Love Helsinki -kollektiivi järjesti Helsingissä juhannustanssit. Niissä tanssittiin, DJ:t soittivat musiikkia ja mutisivat jotain kappaleiden väliin niin kuin ne tekevät. Tällaisia ne esimerkiksi mutisivat:
”Lavalla tanssii kolme naisparia, skarpatkaa vähän miehet ja hakekaa!”
”Naiset ovat erityisen kauniita, koska ovat laittautuneet – he ovat laittautuneet teitä varten, pojat!”
Voi suoraan sanottuna vittu. ”Skarpatkaa vähän miehet ja hakekaa!”
Niin on loukkaava ja heteronormatiivinen peppukehotus, että jos juhannustanssissa on paikalla joku, jolla on niin tylsää, että se kuuntelee, mitä DJ:t puhuvat, huonosti käy sen omalle päälle.
Ja huonostihan sille kävi. Paikalla oli joku normivihreä, joka suuttui, kun jotenkin sitä ei taas otettu huomioon. Kirjoitti nettiin, että paha mieli tuli, pissat valui päästä, kun DJ:t selkeästi ilmaisivat, että nämä tanssit on tarkoitettu vain heteroille, ei homoille.
Saa olla sieluntiloja ja saa olla omiin sieluntiloihinsa rakastunut, jos ei muuta ole, mutta sitten osui homo tuulettimeen ja paikat olivat ihan homossa.
Meillä alkoi tuohtunut, samaan aikaan sekä ylitunteellinen että anaaliargumentoiva keskustelu sen seurauksena, kun vihreä oli ollut pahalla päällä tansseissa, vaikka keskustelun sijasta olisi pitänyt olla vain, että vihreät nyt ovat aina pahalla päällä tansseissa, kun kuka separi niitä nyt hakisi.
Mutta me keskustelimme, otimme kantaa. Olimme asiallisia, loukkaantuneita, esitimme monen kohdan argumentteja puolesta ja vastaan. Revimme mukaan perussuomalaiset, seksuaalisuuden historian, filosofit, käytimme tuhansia sanoja muutaman DJ-sanan puhkianalyysiin.
Ei olisi niin monta sanaa tarvittu, ” homo, vähän rajaa nyt!” olisi riittänyt, mutta kun me olemme keskusteleva demokratia ja aurinkokin oli mennyt pilveen, me sekosimme siitä, kun vihreä oli ollut tansseissa ja poistunut sieltä niin kuin ne aina poistuvat; happamana ja halukkaana muuttaa oma happamuus yleiseksi vääryyden kokemiseksi.
Keskustelu kolumnista jatkuu osoitteessa: www.iltalehti.fi/blogit / Jyrki Lehtola
Kammottavaa ajan ja energian hukkaa. Sen seurauksena me vajoamme lörpötteleväksi kansakunnaksi, joka ei saa mitään aikaan, kun vielä pitäisi ennen työpäivän loppua ottaa kantaa kolmeen asiaan, jotka ovat kiihottaneet muiden mieliä, joten kai tässä omankin mielen kuuluu kiihottua, jotta tuntisi johonkin yhteisöön kuuluvansa.
Usein keskustelun aiheet ovat sen tasoisia, ettei niistä pitäisi keskustella, korkeintaan todeta ”Hiljaa, vammis!”, ja jatkaa matkaa johonkin virkistävään paikkaan.
internetissä alkoi keskustelu, johon ei haluaisi hirveästi puuttua, kun nyt ollaan sen verran intiimeissä tekemisissä mielenterveyden rajatilojen ja ajankäytön problematiikan kanssa.
Ensin We Love Helsinki -kollektiivi järjesti Helsingissä juhannustanssit. Niissä tanssittiin, DJ:t soittivat musiikkia ja mutisivat jotain kappaleiden väliin niin kuin ne tekevät. Tällaisia ne esimerkiksi mutisivat:
”Lavalla tanssii kolme naisparia, skarpatkaa vähän miehet ja hakekaa!”
”Naiset ovat erityisen kauniita, koska ovat laittautuneet – he ovat laittautuneet teitä varten, pojat!”
Voi suoraan sanottuna vittu. ”Skarpatkaa vähän miehet ja hakekaa!”
Niin on loukkaava ja heteronormatiivinen peppukehotus, että jos juhannustanssissa on paikalla joku, jolla on niin tylsää, että se kuuntelee, mitä DJ:t puhuvat, huonosti käy sen omalle päälle.
Ja huonostihan sille kävi. Paikalla oli joku normivihreä, joka suuttui, kun jotenkin sitä ei taas otettu huomioon. Kirjoitti nettiin, että paha mieli tuli, pissat valui päästä, kun DJ:t selkeästi ilmaisivat, että nämä tanssit on tarkoitettu vain heteroille, ei homoille.
Saa olla sieluntiloja ja saa olla omiin sieluntiloihinsa rakastunut, jos ei muuta ole, mutta sitten osui homo tuulettimeen ja paikat olivat ihan homossa.
Meillä alkoi tuohtunut, samaan aikaan sekä ylitunteellinen että anaaliargumentoiva keskustelu sen seurauksena, kun vihreä oli ollut pahalla päällä tansseissa, vaikka keskustelun sijasta olisi pitänyt olla vain, että vihreät nyt ovat aina pahalla päällä tansseissa, kun kuka separi niitä nyt hakisi.
Mutta me keskustelimme, otimme kantaa. Olimme asiallisia, loukkaantuneita, esitimme monen kohdan argumentteja puolesta ja vastaan. Revimme mukaan perussuomalaiset, seksuaalisuuden historian, filosofit, käytimme tuhansia sanoja muutaman DJ-sanan puhkianalyysiin.
Ei olisi niin monta sanaa tarvittu, ” homo, vähän rajaa nyt!” olisi riittänyt, mutta kun me olemme keskusteleva demokratia ja aurinkokin oli mennyt pilveen, me sekosimme siitä, kun vihreä oli ollut tansseissa ja poistunut sieltä niin kuin ne aina poistuvat; happamana ja halukkaana muuttaa oma happamuus yleiseksi vääryyden kokemiseksi.
Keskustelu kolumnista jatkuu osoitteessa: www.iltalehti.fi/blogit / Jyrki Lehtola
Vastaukset 1
Vanhimmat
Töppis ylitti itsensä - copypastasi älykkään tekstin (vai neuvoiko joku fiksumpi?)