Uran ja perheen ristitulessa tuntunnen välillä, että en vain jaksa.
Hoidan työni kunnolla (n. 50 tuntia viikossa), teen kotityöt, käyn kaupassa, pidän kämpän kunnossa ja koetan ottaa huomioon lapsen ja vaimoni parhaan mukaan. En juo tai tupakoi sekä ystäviäni näen ehkä kerran parissa kuussa tunnin parin ajan. Vaimoni hommiin kuuluu lapsen hoito, eikä oikeastaan muuta. Silti se jaksaa valittaa.
Meillä on mielestäni kaikkea (kämpät, autot yms.), enkä jaksaisi stressata turhasta. Olen mielestäni tarjonnut vaimolleni kaiken, mitä hän on ainakin materian saralla pyytänyt, mutta kiitosta ei tunnu tästä heruvan.
Tunnen syyllisyyttä sitä, että aikani ei riitä kaikkeen. Ehdin hoivata lastamme tunnin pari päivässä, mutta tämä ei kuulemma ole tarpeeksi. En tiedä mistä ylimääräisen ajan repisin.
Ehkä se on niin, että jostain on vaan pakko aina valittaa?
Hoidan työni kunnolla (n. 50 tuntia viikossa), teen kotityöt, käyn kaupassa, pidän kämpän kunnossa ja koetan ottaa huomioon lapsen ja vaimoni parhaan mukaan. En juo tai tupakoi sekä ystäviäni näen ehkä kerran parissa kuussa tunnin parin ajan. Vaimoni hommiin kuuluu lapsen hoito, eikä oikeastaan muuta. Silti se jaksaa valittaa.
Meillä on mielestäni kaikkea (kämpät, autot yms.), enkä jaksaisi stressata turhasta. Olen mielestäni tarjonnut vaimolleni kaiken, mitä hän on ainakin materian saralla pyytänyt, mutta kiitosta ei tunnu tästä heruvan.
Tunnen syyllisyyttä sitä, että aikani ei riitä kaikkeen. Ehdin hoivata lastamme tunnin pari päivässä, mutta tämä ei kuulemma ole tarpeeksi. En tiedä mistä ylimääräisen ajan repisin.
Ehkä se on niin, että jostain on vaan pakko aina valittaa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Moi
Mun faija teki 40 tuntista viikkoo ja sillä on 8 muksuu. Jostain kumman syystä hän ei vain jaksanut viettää aikaa omien lapsiensa kanssa katteli telkkuu työpäivän jälkeen.
Nyt kun hän on eläkeläinen ei muksut enää jaksa tai halua viettää aikaa hänen kanssaan. 20 vuotta lapsia kasvattanut ja silti joskus ja usein tuntuu et on vain henkilö jonka kanssa juttelee silloin tällöin ei oma rakas isä. Näin vanhempana minusta on outoa kun en paljoa juttele hänen kanssa kuin omat frendit juttelee ja naureskelee omiensa kanssa kun heidän luonaan käyn.
Mun ohje sulle on et vietä enemmän aikaa lapses ja vaimos kanssa. Niin minä ainakin aion tehdä kun minusta tulee isä. Tiedän minkä virheen omani on tehnyt kun ei viettänyt tarpeeksi aikaa kanssani lapsena.
Laita vaimo töihin, niin voit itsekin tehdä lyhyempää työviikkoa ja olla enemmän lapsesi kanssa.
No apeelle voin sanoa että meidän isä (yksityisyrittäjä) halusi perheen. Mutta käytännössä kävi toisin. Muutama vuosi ensimmäisen lapsen jälkeen tuli esille että iskä vietti päivät muualla kun töissä. Koska luottamus meni tuli ero ja tilanne ei ole muuksi muuttunut. Nyt vain sama näytelmä jatkuu lapille, isä on aina "töissä" ja minä puren hammasta ku kuulen kaikki selitykset miksi isä ei voi olla lasten kanssa (kouluikäiset). Pidä huoli siitä mitä on.. menetettytä ei saa takaisin!