VL seurat ovat muuttuneet ajan saatossa lähinnä tuttujen ja sukulaisten
tapaamiskertoihin. Saarnan sisältö ei ole ollelinen asia, jokainen
saarnamies papista maallikkosaarnamiehiin puhuu "omiaan fraaseineen".
Raamatun lausein ei saarnata, alkuoppi on kaukana, lisälistat synteineen kehittelyineen on sisältö. Vaikeista asioista ei puhuta, vain me tiedetään.
Populaatiokokoontuminen on sikäli pakollista, että poisjääminen aiheuttaa
hälinää muissa tutuissa, josta pitkälti seuraa hoitokokous.
tapaamiskertoihin. Saarnan sisältö ei ole ollelinen asia, jokainen
saarnamies papista maallikkosaarnamiehiin puhuu "omiaan fraaseineen".
Raamatun lausein ei saarnata, alkuoppi on kaukana, lisälistat synteineen kehittelyineen on sisältö. Vaikeista asioista ei puhuta, vain me tiedetään.
Populaatiokokoontuminen on sikäli pakollista, että poisjääminen aiheuttaa
hälinää muissa tutuissa, josta pitkälti seuraa hoitokokous.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Pikkulapset menevät vanhempien mukana. Nuoret menevät katsomaan "sitä oikeaa". Nuoremmat parit menevät, koska toinen puolisko haluaa ja lapset haluavat "matkoille". Tai koko perhe menee sosiaalisen paineen(=oma halu?) vuoksi. Vanhukset menevät - jos jaksavat - tottumuksen vuoksi.
Ei, vaan kaikki menevät ensisijaisesti kuulemaan Jumalan sanaa ja saamaan siitä virvoitusta.
Tottumusta kuin Joulunvietto.
Siinä oikeassa ollaan. ei kait sitä
muuta. Tuttuja tapaamassa. Saarnao on hölynpölyä.
Joku ukkeli itkien lukee Raamatun lauseen, saarnassaan
puhuu musiikin vaarallisuudesta ja lihan himon viettelyksestä.
Jos me vanhoillislestadiolaiset oikeasti menisimme suviseuroihin kuuntelemaan saarnaa, suurin osa jäisi kotiin kuuntelemaan sitä radiosta tai netistä. Paljon paremmin olen saanut kotona kuunneltua aina.
Suviseuroissa aika menee vessa- ja ruokajonossa ja lapsista huolehtimisessa. Toki tuttuja ehtii tavata. Ei paikan päällä ole lapsiperheellä mitään mahdollisuutta ehtiä kunnolla syventyä saarnaan.
Me-henki vahvistuu, aivopesua aina, monelle ainut vaihtelu vuodessa, lomaa se ei kaikille ole.