Mihin suuntaisit ensimmäisenä

Miksi vain pariksi vuodeksi?
Miksei koko loppuelämäksi ;)

Matkailuautohan kertoo sen, että olet menossa Eurooppaan?
Tuskin sen kauemmaksi kuitenkaan?

Siis, ekana pitäs spesifioda minne ollaan menossa, mihin halutaan.

Juu, luultavasti ei taakkaa mukana, vaan pikkanen reppu selässä ja sillä edetään, ehkä hiukan kauemmaksi kuin ap on ajatellut.
Muualla maailmas, voi elää sillä mitä on mukana ja lopun voi ostaa paikanpäält--

Kesäaikana ensimmäiseksi kiertelisin Suomea matkailuautolla, talviaikaan lentäisin kaukoitään ja kiertelisin reppu selässä. Kevään viettäisin Euroopan vanhoihin kaupunkeihin tutustuen ja syksyksi siirtyisin Etelä-Eurooppaan.
Seuraavana vuonna viettäisin suven taas Suomessa ja talveksi voisin lähteä vaikka Australiaan ja Uuteen-Seelantiin, Karibiallakin olisi kiva käydä.

Kiinnekohta Suomessa.

Keväät ja syksyt Espanjassa kuten nykyäänkin.

Kesät Suomessa.

Marras- > maaliskuu Kuubassa. Ilosia ihmisiä. Kaikki ovat kavereita. Eikä maksa paljoa.

Muutama terveyteen ja käytännön seikkoihin liittyvä asia muodostaa muutospelkoiselle riittävän esteen korvaten Kuuban osuuden parin viikon piipahduksella jossakin.

Voi kauhiaa sentään, toivottavasti minua ei pakoteta lähtemään Kahdeksi vuodeksi (tai pidemmäksi ajaksi) jonnekin kauas-kauas.

Ensinnäkin jos pitäis lähteä yksin, niin en millään muotoa, en Misssssäääääääään nimessä tahtoisi köpötellä vain itseni kanssa.
Rupeis tuntumaan tosi tylsältä. Kaiketi oon niin tympee ihminen:)

Toinen syy lähtemättömyyteeni on se, että en voisi olla erossa mun lastenlapsistani niin pitkän ajan. Enkä tietystikään molemmista pojistanikaan.
Tahdon osallistua heidän elämään. Tahdon tehdä heidän kanssaan kaikkea mitä milloinkin nyt sitten teenkin. Se on kivaa.

Pariksi viikoksi tai kolmeksi viikoksi voisin jonkun kanssa (siis en menisi yksin) mennä talvella jonnekin lämpimään paikkaan. Mutta en niin kauas, että tarttis istua lentokoneessa yli kymmenen tuntia. Joku 6-7 tuntia on maksimi, jonka jotenkuten jaksan sietää lentokoneessa.

En mitenkään, enkä vieläkään näe itseäni muualla kuin täällä.

Aikasemmin oli joskus mielessä ex:än kanssa että miltä tuntuis ostaa asuntoauto ja kulkea kesät sillä pitkin poikin ja talven tullen laittaa jonnekin missä vois olla paikoillaan.
Ei tulis turhaa roinaa jne.
Luin jutun lehdessä missä oli nelihenkinen perhe joka asui sillä tavalla ja olivat lehden mukaan hyvin tyytyväisiä, sekä vanhemmat että lapset

Mulle riittää nykyään matkat silloin tällöin jonnekin ja sitten taas äkkiä omaan ihanaan kotiin.

Haaveensa kullakin. En ymmärrä, mikä matkustamisessa kiehtoo, monethan siitä puhuu, haaveilee. Turhaa saastuttamista ja luonnonvarojen tuhlausta.
Eipä minun tarvitsekkaan ymmärtää, eivät ne reissaajatkaan ymmärrä, miten minä viihdyn kaiken vapaa-ajan omalla tontillani.

Ei mulla tuollasta haavetta.. jos myisin kaiken, vaikkei myytävää paljo ookkaan, ois oltava jokin suunnitelma täysin uuteen elämään.
Niin pitkälle en oo suunnitelmissa mennyt, mitä ja missä; vaikka huonoina päivinä haluiskin vielä elämäänsä muutosta. Vähä siihen vielä intoa ja kuntoakin..
Mutta on niin paljo hyvääkin nykyisessä, usein kait se ruoho vihreämpää jne. :)