Onko minulla joku paniikkihäiriö vai mikä? En kestä sosiaalisia kontakteja muiden ihmisten kanssa. Ystäviä, kavereita tai edes tuttuja minulla ei ole koskaan ollut. Olen aina viihtynyt yksin, en ole tekemisissä edes sukulaisten kanssa, paitsi vanhempieni kanssa (niiden kanssa pystyn kommunikoimaan), mutta esim. siskopuolen kanssa en ole edes jutellut yli 10 vuoteen.
Yksinäisyys ei minua haita, mutta kun väkisin joudun tekemisiin ihmisten kanssa, niin saan "oireita". Esim eilen, joku ulkomaalainen kysyi minulta kadulta, että missä hän on, enkä osannut sanoa mitään järkevää, joten olin ihan paniikissa/häpeissäni. Jopa tunteja tapahtuman jälkeen, toistelin itsekseni (ja jopa äänen): "idiootti", "vi*u mikä häpeä", jne.. Seuraavanakin päivänä tapahtuma oli edelleen mielessä. Itse asiassa joskus muistelen mitä tuli koulussa sanottua kun vaikka olin 8-vuotias, enkä sen jälkeen saa tuntitolkulla unta, kun toistelen "unohda, unohda, unohda.." itsekseni.
Jotta en saisi noita "noloja" muistelmia yritän kaikkein keinoin välttää sosiaalisia tilanteita, ostan lähes kaiken internetissä. Ja jos joskus pitää käydä kaupassa, niin menen ruuhka-aikaan, ettei vaan myyjä tulisi kysymään: "Miten voin auttaa". Ja jos kaupassa ei ole muita asiakkaita, jotka vievät myyjän huomion, en mene koskaan sisään.
Toistaiseksi olen pärjännyt kohtalaisesti, mutta työnhaku pelottaa. Minulla on korkeakoulututkinto, mutta en ole ollut töissä päiväkään. Töitä olen hakenut jatkuvasti, mutta "onnekseni" en saanut sitä. En edes tiedä miten pärjäisin siellä, kun joutuisin olemaan jatkuvasti muiden ihmisten kanssa tekemisissä.
Kukaan ei tiedä tästä "ongelmastani", vanhemmatkin luulevat, että olen vain ujo. Lääkärissä en ole käynyt koulun jälkeen kertakaan. Ja käydä jossain kysymästä, mikä minua vaivaa, tuntuu aivan mahdottomalta ajatukselta. Ja mitä edes sanoisin? Anteeksi, mutta luulen että olen hullu? Ei tule edes kysymykseen…
Yksinäisyys ei minua haita, mutta kun väkisin joudun tekemisiin ihmisten kanssa, niin saan "oireita". Esim eilen, joku ulkomaalainen kysyi minulta kadulta, että missä hän on, enkä osannut sanoa mitään järkevää, joten olin ihan paniikissa/häpeissäni. Jopa tunteja tapahtuman jälkeen, toistelin itsekseni (ja jopa äänen): "idiootti", "vi*u mikä häpeä", jne.. Seuraavanakin päivänä tapahtuma oli edelleen mielessä. Itse asiassa joskus muistelen mitä tuli koulussa sanottua kun vaikka olin 8-vuotias, enkä sen jälkeen saa tuntitolkulla unta, kun toistelen "unohda, unohda, unohda.." itsekseni.
Jotta en saisi noita "noloja" muistelmia yritän kaikkein keinoin välttää sosiaalisia tilanteita, ostan lähes kaiken internetissä. Ja jos joskus pitää käydä kaupassa, niin menen ruuhka-aikaan, ettei vaan myyjä tulisi kysymään: "Miten voin auttaa". Ja jos kaupassa ei ole muita asiakkaita, jotka vievät myyjän huomion, en mene koskaan sisään.
Toistaiseksi olen pärjännyt kohtalaisesti, mutta työnhaku pelottaa. Minulla on korkeakoulututkinto, mutta en ole ollut töissä päiväkään. Töitä olen hakenut jatkuvasti, mutta "onnekseni" en saanut sitä. En edes tiedä miten pärjäisin siellä, kun joutuisin olemaan jatkuvasti muiden ihmisten kanssa tekemisissä.
Kukaan ei tiedä tästä "ongelmastani", vanhemmatkin luulevat, että olen vain ujo. Lääkärissä en ole käynyt koulun jälkeen kertakaan. Ja käydä jossain kysymästä, mikä minua vaivaa, tuntuu aivan mahdottomalta ajatukselta. Ja mitä edes sanoisin? Anteeksi, mutta luulen että olen hullu? Ei tule edes kysymykseen…
Vastaukset 3
Vanhimmat
Skitsofrenia?
Olen nähnyt kaikki Dr.Hose jaksot ja tämä on ehdottomasti syfilis!
En ole psykiatri enkä ole nähnyt yhtäkään osaa Dr Hose??? (saks.housut) vai tarkoitatko Dr Housea?
Tulee vaan mieleen, että kyseessä on kyllä melkoisen voimakas ahdistuneisuushäiriö. Käy ihmeessä puhumassa tuosta, pyydä lähetettä psykiatrian polille vai mihin siellä Suomessa mennään(?`)
Tuohon saa apua ja oppii tekniikoita taklaamaan sen sekä elämään sen kanssa niin että pystyt elämään 99% normaalia elämää. Kokonaan se ei ehkä lopu koskaan, mutta avun saat ja omalla tahdolla ja motivaatiolla tosiaan opit sen voittamaan. Tiedän, kun yttärelläni oli tuo, ehkä vielä pahempi kuin sinulla. Avun saatuaan hän on kuin eri ihminen! Sanoo, ettei se kokonaan ole loppunut mutta on sellasta "hiljaista muminaa" jossain tuolla pään sisällä mutta ei pysty määräämään enää.
Toivottomalle voi tuntua, mutta ota se kuukuisa Suomalainen Sisu käyttöön, et voi hävitä mitään jos otat tosissaan härkää sarvista!!!
Tsemppiä sulle!!