Tarvitsen nyt hyviä kokemuksia abortista. Olen raskaana ja teen abortin. En ole yhtään henkisesti hajalla mutta pelkään sitä kipua ja vihaan kun olen yksin asiani kanssa, koska jätkäkaverini jätti enkä halua vanhempia huolestuttaa enempää. Lapsen pitäminen ei ole vaihtoehto, koska en ole valmis. Olen myös sitä mieltä että lapsi tarvitsee molemmat vanhemmat.
Eli mitä tapahtuu ennen aborttia: keskustellaanko siitä lääkärin kanssa?
Entä jälkeen päin, pitääkö mennä tarkastuksiin jne.?
Eli mitä tapahtuu ennen aborttia: keskustellaanko siitä lääkärin kanssa?
Entä jälkeen päin, pitääkö mennä tarkastuksiin jne.?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Itse toimenpide on tosi pieni juttu. Sinut humautetaan...eli et tiedä mitään siitä. Toimenpide kestää n. 10 minuuttia. Se toinen puoli asiassa onkin sitten eri juttu. Itselläni ei ole kokemusta, mutta abortin tekeminen on lähes samanlainen juttu kuin kaavinta. Henkinen puoli vie varmasti paljon aikaa, jotta on asian kanssa sinut. Tsemppiä ja jaksamista!
kaksi vaihtoehtoa kaavinta tai pillereillä tehty keskytys..molemmat sujuvat nopeasti ja kivuttomasti..mutta se voi henkisesti olla raskasta ja kivuliasta, ei välttämättä...
itse tulin neljätoistavuotiaana vahingossa raskaaksi (söin pillereitä, mutta kuinkas kävikään..) ja ajattelin tehdä abortin. Kuitenkin kaksi päivää ennen lääkärin aikaani sain keskenmenon (joka oli TODELLA kivulias ja inhottava kokemus!). Minulle jouduttiin kuitenkin tekemään jostain syystä kaavinta, mikä ei sinällään ollut kivuliasta. Minut nukutettiin ja herättyäni olin ihan kunnossa, hieman pökkyräinen olo vain. nyt olen yhdeksäntoistavuotias naisen alku ja mietin toisinaan hiljaa mielessäni, että minulla voisi olla nyt vauva... Mutta keskenmenolleni en itse mahtanut mitään. Ja tuskinpa olisin kahdessa päivässä muuttanut mieleni ja pitänyt sittenkin vauvan. Tai eihän sitä koskaan tiedä... Minulla on jotenkin syyllinen ja paha olo, vaikka en itse tappanut lastani.
Tiedän, ettei tämä ole se, mitä haluat kuulla..mutta silti yritän vedota sinuun: puhu vanhemmillesi! En tiedä, millaiset vanhemmat sinulla on, mutta jos he ovat edes hieman myötätuntoisia ja oikeudenmukaisia ihmisiä, on parempi, että kerrot. Ajattelepa; joudut salaamaan noin isoa asiaa kaikista rakkaimmilta ihmisiltä.ja todennäköisesti koko elämäsi, sillä ei se kertominen vuosien salailun jälkeen ole varmaankaan yhtään helpompaa. Olen pari vuotta sinua vanhempi ja minulla oli avokki huolehtimassa minusta, mutta vanhempien tuki oli korvaamaton! Varsinkin jos sinulla ei ole muita, keneen turvautua. Vanhempasi ovat varmasti järkyttyneitä asiasta, mutta loppujen lopuksihan olet ottamassa nyt asiasta vastuun ja hoidat itsesi ajoissa keskeytykseen. Koska sinulla on "aikuisten ongelma", puhu vanhemmillesi kuin aikuinen. Hehän kuitenkin tiesivät (?) että sinulla oli p-ystävä, ja uskoisin, että he osasivat varautua siihen, että te harrastatte seksiä. ja vahinkoja sattuu. ehkäisy pettää joskus. Mikä olisi pahinta, mitä osaisit kuvitella vanhempiesi tekevän? Suuttuisivat?Kyllä ne leppyy. Järkyttyisivät? Kyllä ne tokenee siitä.
Vanhempien tuki on niin korvaamaton, etten sitä nyt pysty tarpeeksi korostamaan.
Olenkin harkinnut äitille kertomista. Enhän kuitenkaan enää ole "äitin kiltti pieni tyttö" ja kyllähän se sen tietää. Kiitoksia:)
..kun tuli niin hyvä mieli siitä että harkitset äidillesi kertomista.:)
Toimenpide menee varmasti hyvin. Kaikkea hyvää Sinulle!
Minulle on tehty abortti enkä ole ikinä katunut mitään yhtä paljon. Harmi kun sitä ei saa tekemättömäksi. Olen monet itkut itkenyt ja pyydellyt anteeksi. Ennen aborttia joudut käymään kuntasi terveyskeskuksessa ja mahdollisesti myös sisäultrassa josta raskauden kesto selviää. Minä kävin rv.8 enkä ikinä unohda kuinka pieni sydän sykki jo. En olisi alunperinkään halunut aborttia, mutta tein sen mieheni vuoksi ja äitinikin oli samaa mieltä. Olihan asemani työelämässä "vakiintumassa". Mikä ei sitten kuitenkaan vakiintunut. Ainut vauvan kannalla ollut oli isäni ja rakastan häntä sen vuoksi. Abortin jälkeen joutuu käymään jälkitarkastuksessa. Eli ei se ole tuosta vaan. Itse toimenpide ei käy kipeää eikä tunnu koska se tehdään humautuksessa. Yhtäkkkiä kun heräät et olekaan enään raskaana. Minun kanssa oli toinen samana päivänä ja muistan kuinka hän itki toim.jälkeen heti mielettömästi. Ja itse hoitoalalla olevana tiedän, että menit sitten minkä vaivan takia tahansa lääkäriin niin päällimmäisenä on paperi abortista. Varsinkin kun alat "oikeasti" odottamaan. Tämä on painajainen joka seuraa sinua lopun elämääsi. Tunnen itseni ainakin huonoksi ihmiseksi joka kerta asian tullessa puheeksi. Minähän rakastan lapsia yli kaiken. Mutta se on kaikkien oma asia, itse ne ratkaisut tulee tehdä. Minunkin olisi pitänyt kuunnella itseäni.
Manipulointi? Älä yritä. Liian läpinäkyvää! Olet yhtä inhottava kuin murhaajasyyttäjätkin!
HÄPEÄ!
Höpöhöpö, kyllä minusta voi kertoa muunlaisistakin kokemuksista kuin "ah, kuinka positiivista eikä yhtään edes harmita". Kuitenkin kyseessä on tärkeä päätös, jota kannattaa harkita tarkkaan ja kuunnella sydäntään. Katuminen on maailman inhottavin asia eikä sitä toivo kenellekään. Ratkaisu on oikea silloin kuin tuntee tekevänsä oikein itsensä takia.
voinut sitten sanoa, eikä jaaritella omiaan...
Itte on ole tehnyt aborttia. Kaverini on tehnyt. Itte ajatus abortista tuli kun tulin raskaaksi ja ruvettiin miettimään mitä tehdään jos niskassa on turvotusta. No, niskaturvotus oli normaalia ja jatkettiin toivottua raskautta. Oltaisiin tehty keskeytys jos ei olisi ollut kunnossa.
Luulempa, että vaikka me tehtiin yhdessä ratkasu että tehtäisiin keskeytys, niin oltaisiin välillä surtu ja harmiteltu keskeytystä jos se oltaisiin tehty.
Ei niin kova tartte olla ettei tuntisi mitään keskeytystä kohtaan. Menetys sekin on.
Onko ketään kotona????
Aloittaja sanoi tarvitsevansa hyviä kokemuksia abortista ja sai mitä nimimerkiltä ÄIPYLI? Ei tartte olla ihan tollo vaikka yrittääkin puolustella toisen asiatonta käytöstä!
Monet tarvii tukea valitsemalleen päätökselle, joten ei syötetä heille katumista. SE ON VÄÄRIN!
minulle tehtiin tänään keskeytys kaavintamenetelmällä. pelkäsin tosi paljon että se tulee sattumaan. alussa tosi vähän mahaa nipisteli kun sain lääkkeitä emättimeen sekä suun kautta, mutta itse toiminpiteestä muistan sen kun sain kipulääkettä ja seuraava muistikuva on heräämöstä :) eli hyvin meni, ei sattunut, eikä satu nytkään. ei tunnu henkisesti yhtään pahalta, ehkä sen takia kun mietin asian tosi läpikotaisin yksin ja poikaystäväni kanssa. onnea sinulle matkaan!
Itselleni tehtiin äskettäin raskauden keskeytys kaavintana.Täytyy myöntää kun hetki tuli kyllä minua pelotti.Mutta kun olin mennyt makaamaan toimenpide pöydälle saanut nukutuslääkettä ja happea hengittänyt hetken,sitten se muistikuva katkeaa.Ja seuraavaksi heräätkin hetken päästä heräämöstä.Itselläni ei juurikaan kipuja ollut.