Niitä aikoja

Mihin se vaimo katosi ,eikö jaksanut kuunnella enää.

maailmanmeno silloin, eikös kaksipuolinen olis parempi?

Kuuntelemisen tasot

Kun tutustumme henkilöön, oleellista on oppia kuulemaan mitä hän sanoo tai muutoin ilmaisee. Kuuntelemisessa on eri tasoja, emmekä useinkaan pääse kovin korkealle. Paul Burns on jaotellut kuuntelemista kuudelle eri tasolle.
Alimmalla tasolla ihminen on hiljaa, mutta ei oikeastaan kuuntele puhuvaa osapuolta; hänen ajatuksen ovat muualla.
Toiseksi alimmalla tasolla ihminen kuuntelee toisen puhetta, mutta vain odottaa koska toinen lopettaa, jotta pääsisi itse puhumaan.
Kolmannella tasolla ihminen kuuntelee, mutta vain arvioidakseen mikä toisen puheessa on oikein tai väärin. Tavallaan voimme sanoa, että näillä alimmilla kuuntelemisen tasoilla emme aidosti halua kuulla toisen ajatusta.
Neljännellä tasolla yritämme kuunnella, mutta tavoitteena on soveltaa sitä, minkä me jo tiedämme; olemme kiinni omassa näkökannassamme.
Viidennellä tasolla ihminen kuuntelee tarkkaavaisesti, mutta tarve ymmärtää mitä toinen osapuoli tarkoittaa suhteessa aiempaan tietoomme estää rentoutuneinta kuuntelua. Tätä pidetään jo varsin kehittyneenä kuunteluna.
Ylimmällä tasolla ihminen kuuntelee yrittämättä ymmärtää niin paljon, että ymmärtämisen yritys estäisi kuulemasta. Ihminen ikään kuin antautuu kuulemalleen asialle ja antaa itselleen aikaa ja tilaa muodostaa mielikuvaa toisen tarkoituksesta ja sen yhteydestä omiin kokemuksiin. (Paul Burns: Psychology of Mind, Rapport 2001)

Ylin kuuntelun taso merkitsee antautumista siihen, ettei voi hallita keskustelua yksin. Kuuntelija luopuu siitä eräänlaisesta valtataistelusta, jota usein on peitettynä puhujan ja kuuntelijan välisessä suhteessa. Vaikka normaalisti ihminen ei tunnistaisi valtataistelua ja siitä puhuminen tuntuisi kummalliseltakin, on ilmeistä, että usein ensimmäisessä kohtaamisessa usein etsitään pelisääntöjä ja ratkotaan kysymys kuka hallitsee: kumpi puhuu, kumpaa kuunnellaan? Suostuvatko molemmat kuuntelemaan vai ainoastaan vain toinen - vai ei kumpikaan?

Eikö terapeutit ole sitä varten

onko vaikeeta ottaa toi avaus sillee empaattisesti ajatella miltä tuntuisi kun keskustelut oli juuri liikaa yksipuolisia niin että itse ei saa sanoa mitään ?

Kuuleminen ja kuunteleminen voi hiukan ailahdella, olosuhteista riippuen yms. Kuulin tekstisi kuuntelemisesta ja uskoisin usein olevani siellä korkeamman kuulemisen tasolla, mutta... jos elää ympäristössä jossa on paljon ääniä, niitä oppii tavallaan sulkemaan ulos, kun aina ei jaksa.

Hän taisi testata mun kuulemista ja kuuntelemista heti kättelyssä. Se oli outoa. Annoin tilaa sille ymmärtämättömyydelle, mutta sitä kuluu aina vähän liian kauan. :)))))

Itse kuuntelen hyvinkin tarkasti sellaista joka tietää paljon tai hänellä on oikeesti kerrottavaa. Menetelmä kantanut melko lailla hedelmää.
Esim. tylsissä palavereissa missä muut hyytyy, itse nimenomaan terästäytyn ja heidän kommenttia jutun juuren sekaan.
Toimii joka ainoa kerta. :)

Hermostunut ja epävarma ottaa tilaa puhumalla. Ei anna tilaa toisille koska se tekee hänet itsensä olemattomaksi, jota hän useimmiten onkin.