En nyt tiedä onko tämä edes oikea alue, mutta kun en autokoululainenkaan enää ole. :)
Kortti ollut nyt kaksi kk ja nyt vasta tuntuu ajo suvuvan kun tullut vähän itsevarmuutta, mutta paaaaljon enemmän sitä pitäis kyllä ajella. Lähinnä nyt pelottaa vaan se, että mitä yksinajamisesta tulee. Itsevarmuutta karisti muutama päivä se, että kun naapurikaupungista lähdin kotiin ajamaan matkustaja kyydissä, niin jotenkin vaan tuntu ettei mun kädet "toimineet" niinkuin yleensä. Kaheksankympin alueella tuntui, ettei se auto meinaa millään mennä tasaisen suoraan. Ilmeisesti jännitin käsiä liikaa tai jotain. Mutta meinas sydän pysähtyä kun ajaessa jäin tuijottamaan sekunniksi liikaa nopeusmittaria ja matkustaja toteaa että älä nyt helv. kaidetta päin aja. Mitä JOS ei oliskaan ollut ketään kyydissä? Olisinko ajanut kaidetta päin. Oivoi. Muutenkin jälkeenpäin ajatelleena, tein ihan liian äkkinäisen korjausliikkeen, vois olla talvella paha. Hävetti kun mietin mitä takana oleva ajatteli ... Mietin vaan, että missä ajatuksissani oikein olin. :( Sääkin oli tosi hyvä ja aurinkoinen, mites sitten pimeellä ... en uskalla ajatellakaan!
Mutta joo, mulla siis tulee ajaessa jotenkin tosi outo olo. En näe itseäni kuskina ja jotenkin tuntuu, että olen jossain unessa. Tosi epätodellinen olo. Tuntuu myös oudolta olla ratissa ja pelottaa se, että MINÄ olen vastuussa, Minä ohjaan sitä autoa ja minä teen ne virheet. Aina tähän asti saanut rennosti istua penkillä ja välillä nukkua. Mikähän tähän auttais? Miten uskallan ikinä lähteä yksin ajamaan mitään pitempää reittiä? Kertaakaan en ole vielä yksin ajanutkaan. Oon kyllä oppinut tykkäämään ajamisesta, muttamutta. Harjottelu tekee mestarin?
Kortti ollut nyt kaksi kk ja nyt vasta tuntuu ajo suvuvan kun tullut vähän itsevarmuutta, mutta paaaaljon enemmän sitä pitäis kyllä ajella. Lähinnä nyt pelottaa vaan se, että mitä yksinajamisesta tulee. Itsevarmuutta karisti muutama päivä se, että kun naapurikaupungista lähdin kotiin ajamaan matkustaja kyydissä, niin jotenkin vaan tuntu ettei mun kädet "toimineet" niinkuin yleensä. Kaheksankympin alueella tuntui, ettei se auto meinaa millään mennä tasaisen suoraan. Ilmeisesti jännitin käsiä liikaa tai jotain. Mutta meinas sydän pysähtyä kun ajaessa jäin tuijottamaan sekunniksi liikaa nopeusmittaria ja matkustaja toteaa että älä nyt helv. kaidetta päin aja. Mitä JOS ei oliskaan ollut ketään kyydissä? Olisinko ajanut kaidetta päin. Oivoi. Muutenkin jälkeenpäin ajatelleena, tein ihan liian äkkinäisen korjausliikkeen, vois olla talvella paha. Hävetti kun mietin mitä takana oleva ajatteli ... Mietin vaan, että missä ajatuksissani oikein olin. :( Sääkin oli tosi hyvä ja aurinkoinen, mites sitten pimeellä ... en uskalla ajatellakaan!
Mutta joo, mulla siis tulee ajaessa jotenkin tosi outo olo. En näe itseäni kuskina ja jotenkin tuntuu, että olen jossain unessa. Tosi epätodellinen olo. Tuntuu myös oudolta olla ratissa ja pelottaa se, että MINÄ olen vastuussa, Minä ohjaan sitä autoa ja minä teen ne virheet. Aina tähän asti saanut rennosti istua penkillä ja välillä nukkua. Mikähän tähän auttais? Miten uskallan ikinä lähteä yksin ajamaan mitään pitempää reittiä? Kertaakaan en ole vielä yksin ajanutkaan. Oon kyllä oppinut tykkäämään ajamisesta, muttamutta. Harjottelu tekee mestarin?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Aja, aja ja aja. Aja mielellään muutamia tuhansia kilometrejä hyvissä olosuhteissa hiljaisia teitä pitkin, se antaa kokemusta ja varmuutta. Mielellään vielä kokeneempi kaveri vieressä, mutta mielellään sellainen, joka ei ole jatkuvasti neuvomassa, mutta voi kertoa ajon jälkeen, mihin pitäisi kiinnittää huomiota. Ryhdy sitten ajamaan myös huonoissa oloissa, eli sateessa ja pimeällä, tietysti vielä silloinkin hiljaisia teitä pitkin. Sitten kun olet saavuttanut riittävän varmuuden, voit tehdä tämän saman myös vilkkaammassa liikenteessä. Mutta pää pyörimään ja peilit syyniin silloin.
Jätä hetkeksi napit ja viina vähemmälle, niin kyllä se siitä lutviutuu.
Noi sun oireet kuulostaa samalta kuin paniikkihäiriössä ja ahdistuneisuushäiriöissä.
Voi olla että ajaminen on nostanut sulle jonkun muhivan ahdistuksen pintaan, kun paljon joutuu keskittymään ja pelkäämään.
Luulen että se helpottaa, jos opit rentouttamaan itsesi ratissa ja luottamaan omiin kykyihin. Stressi tekee kaikkia outoja juttuja ihmisille... jos jatkuu muualla kuin ratissa, niin käy jossain hyvällä lekurilla.
Rentoutusharjoittelua kehiin vain :) kyllä se siitä.
www.movia.fi/turvallistamatkaa
kertaa tuolta miten ajaessa toimitaan, niin alkaa sujumaan.
Olen itsekin istunut sellaisen kuskin kyydissä joka suoraan autokoulusta tultuaan ajeli päin punaisia useamman kerran yhden illan aikana. Kun kysyin että miksi ajelet noin, niin eihän se kaveri ollut huomannut koko valoja, saatikka niiden väriä.
Jos tuntuu siltä, ettei yksin ajaminen suju, niin ei sitä ehkä kannata lähteä tekemäänkään. Pelkäät ihan selvästi päätyväsi tilastoihin. Tuo epävarmuus ei lähde kuitenkaan kuin ajamalla. Mutta tärkeintä lienee se, että kanssamatkustaja osaa oikealla tavalla opastaa ja rohkaista tekemään asiat oikein siellä ratin takana. Tämä on yhtä kuin liikennettä ja ajamista itsekin kokenut matkustaja.
Jos nyt kuitenkin päädyt ajelemaan yksin, niin aloita vaikka tien valinnasta. Rauhallinen seututie, jossa rajoitukset ovat 60-80 km/h voisi olla hyvä valinta. Aja se vaikka useampaan kertaan. Äläkä toljota liikaa mittareita. Kyllä se nopeuden tajukin alkaa ajan kanssa toimia. Liika vauhti on seututiellä helppo havaita: mutkat alkaa tulla vastaan liian äkkiä, ja jarruja joutuu käyttämään koko ajan. Niinhän sen ei kuulu mennä. Nimenomaan sen vaistomaisen ohjaamisen ja tien seuraamisen oppii mutkaisilla teillä.
Tässä on hyvää mietittävää sille takana ajavalle että aina se
edellä ajava ei huvikseen aja epävarmasti tai jotenkin muuten
pyöri siinä jaloissa.
Syy on hyvinkin juuri tuossa, itsevarmuutta omasta ajamisesta puuttuu.
Sellainen peräkonttiin ei pidä mennä roikkumaan, paras on pitää reilu välimatka vaikka 100-200 metriä maantiellä esimerkiksi tai sitten mennä reilusti ohi vaan.
Sulle epätodellinen112, älä sitten omaksu huonoja ajotapoja muilta.
Sulla on nyt kuitenkin tuoreet opit päässä, tarviit vaan kokemusta mikä
ei tarkoita sitä että ajotaidoista aletaan tinkimään vaan päinvastoin
että opit paremmaksi.
Hyvää kesää toivottaa 14 vuotta ammatikseen ajaellut (ambulanssi).
Auto ei tee mitään itsekseen sun pitää ohjata sitä. Eli pelkäät itseäsi.