Kuinka paljon ahmitte ennen oksentamista?

En oikeastaan tiedä miten pääsin yli bulimiasta, mutta kun ajattelen asiaa taaksepäin huomasin että parantuminen tapahtui hiljalleen ja monen asian summana. Tunsin itseni huonoksi ihmiseksi ja olin hirveän masentunut bulimia aikanani. Vieläkään kukaan ei tiedä minun siitä kärsineen.

Luulen että paranemiseni alkoi yksinkertaisesta lauseesta jonka eräs ihminen minulle sanoi: "minä uskon sinuun ja siihen että sinä voit saavuttaa sen mitä tahdot elämässäsi, ei tarvitse itkeä, uskon sinuun" Ajattelu tapani muuttui hiljalleen, rupesin tajuamaan mikä elämässäni oli tärkeintä ja mitä tahtoisin saavuttaa.
Niin naiivilta kun se kuulostaakin tahdoin tehdä maailmasta paremman paikan ja tasa-arvoisemman, tahdoin olla onnelinen ja rakkaiden ympäröimä. Olen kirjoitellut eri paikkoihin siitä kuinka maailma olisi parempi paikka jos ihmiset hyväksyttäisiin sellaisena kun he ovat, esim: homoseksuaalisuudesta, rasismista, uskontojen tasa-arvosta jne...pienilläki asioilla voi vaikuttaa, ja lopulta ne myös vaikuttaa omaan itseensä kun tajuaa että on auttanut edes yhtä ihmistä. Näin mulle kävi.

Olen ruvennut nauttimaan elämän pienimmästäkin iloista kuten sateesta ja ohi kipittävästä oravasta.
Maailma on kaunis sellaisenaan, niin sinäkin, sä oot arvokas vaikkei siltä ehkä aina tunnukaan.
Mun teksti on ehkä vähän sekava ja mahdollisesti typerä :) mutta toivottavasti ei haittaa, tahdoin vaan sanoa sulle sen että jos tahdot parantua, sä pystyt siihen, sä pystyt siihen kun oikein päätät niin, mietit niitä pieniäkin asioita jotka tekee sut onnelliseks. Parantuminen ei tapahdu hetkessä, mutta on täysin mahdollista. Mä uskon että sä voit parantua.

Jaksamista ja lämmintä kesää!