http://www.hs.fi/politiikka/Yle SDP lähes kokoomuksen rinnalla/a1305579401995
Sipilä on vain jatkoa näille keputurhakkeille, joita kepu johtoonsa valitsee.
Sipilä on vain jatkoa näille keputurhakkeille, joita kepu johtoonsa valitsee.
Sipilöitä mahtuu kolmetoista tusinaan
Kepu ei nouse.
3998
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
meni jo persujen ohi, että kyllä se siitä
Väyrysen johdolla oltaisiin jo lähellä 25% rajaa. Mutta kahden vuoden päästä voidaan vielä vaihtaa Väyrynen puheenjohtajaksi ja samalla pääministeriksi. Puoluekokouksesta 2014 jää yhdeksän kuukautta aikaa Väyryselle nostaa Keskusta suurimmaksi puolueeksi, tämä aika kuitenkin riittää Väyryselle koska hänen poliittinen kokemus ja taito ovat kuin toiselta planeetalta verrattuna kehen vain.
Keskusta polkee paikoillaan niin kauan kuin Väyrystä ei ymmärretä nostaa puolueen johtoon. Miten tyhmiä kepulaiset oikein voivat olla? Kuka lahjoi puoluekokousväen?
Jytkyn osoittautuminen gallupeissa tuhnuksi ei vaan näy kepun kannatuksen kasvuna noissa gallupeissa.
Oppositiossa on kaksi tuhnupuoluetta. Mutta eikö niillä ole sama perimä? Niiden kannattaisi taas yhtyä? Tulisi lisää keskinäistä riitaa ja kansalle naurunaihetta. Mikähän puolueen nimeksi tulisi, jos persu ja kepu yhtyy? Jarmo Korhonen oli yksi, joka tätä yhdyntää ehdotteli. Samoin Seppo Hietanen, joka toki ei ole kunniaksi kummallekaan puolueelle, vaikka kumpaakin on mukamas edustanut. Toista edustaa vieläkin. Otan osaa sen johdosta, Soini.
Puheenjohtajanvaihdos ei voi tietenkään heti näkyä puolueen kannatuksessa, vaikka valinta olisi kohdistunut itse.... Paavo Väyryseen. Valtaosa kansasta ei ole vielä edes nähnyt televisiossa Juha Sipilää, eikä muista hänen nimeään, saati kuullut hänen kommenttejaan.
Nyt on meneillään kesälomat niin kansalla kuin eduskunnallakin, eikä mielipidemittauksiin ole odotettavissa merkittäviä muutoksia ennen syksyä. Silloin Sipilän on kuitenkin astuttava julkisuuteen, oltava aktiivinen eduskunnassa ja suhteessa mediaan.
Kokoomuksen kannatuksen hiipuminen monen vuoden jälkeen viittaa siihen, että perussuomalaisten äänestäjien ohella myös kokoomuksen äänestäjät ovat löyhässä. Jo syksyn kuntavaaleissa keskustalla on mahdollisuus kasvattaa itseään molempien puolueiden kustannuksella. Ei se toki edellisten kunnallisvaalien pariinkymmeneen prosentin kannatusosuuteen nouse, mutta voi kuitenkin petrata kannatustaan kevään 2011 eduskuntavaaleista.
Juha Sipilästä minullakaan ei ole vieläkään selkeää käsitystä, mutta sen pari kertaa mitä hänen kommentointiaan olen kuullut, Sipilällä vaikuttaa olevan kykyjä kertoa asiat kansankielellä ilman poliittista ja virkamiehistä liturgiaa. Jos havaintoni on oikea, erottautuminen niin Kataisesta ja Urpilaisesta kuin kepun edellisistä puheenjohtajistakin myönteiseen suuntaan onnistuu. Soinin poliittinen kieli on tietysti oma tapauksensa toiseen äärimmäisyyteen, joka ei kuitenkaan sekään kaikkia miellytä.
Vituttaahan se, ettei Väyrystä valittu, mutta kehutaan nyt sitten Sipilää. Onhan hän sentään keskustalainen. Ja lesta.
Sipilä toimii kenties hyvässä uskossa, mutta ei ole se mies, joka voi nostaa keskustan nousuun. Siihen pystyy vain valtiomies Väyrynen. Puheenjohtajaänestyksen tulos ei merkitse mitään, ei muuta mitään. Tosiasiat pysyvät. Väyrynen on korvaamaton. Väyrysen on saatava vielä yrittää. Me Väyrysen tukijat emme luovu taistelusta. JA NE JOTKA PETTIVÄT TIEDETÄÄN KYLLÄ, kosto tulee olemaan suloinen. Väyrynen ei saanut kunnon junttaa taakseen, mutta nyt on pitkä aika valmistautua lopulliseen revanssiin, älkää vielä nuolaisko...
Keskusta on vähän hukassa itseltäänkin. Ei-kepulaisetkin ymmärtää Väyrysen olevan ainoa, joka puolueen kykenee nostamaan, jos sitten hänkään. Vain Väyrysen näköisellä kepulla on mahdollisuus. Turha kepun on johtoon valita toinen toistaan turhempia tolvanoita pelkästään siksi, että puolueessa on Väyrysen kampittamisen halukkaita henkilöitä. Väyrynen on kiero kuin korkkiruuvi, mutta hän on sitä tavallaan "rehdisti". Kiviniemet, Vanhaset ja tämä nykysössö puolueen johdossa ovat virhevalintoja. Mutta kepunpa on asia.
PS. Uskon jälkiviisaasti, että Jäätteenmäen hylkääminen oli pitkässä juoksussa kepulta paha virhe.
Lopunajan enteitä, Kokoomuksen ja SDP:n kannattajat yrittävät nyt vimmatusti antaa vaikutelmaa, että kannatus senkun pysyy ja vankistuu, vaikka silta ahterin alta murenee koko ajan. Kysymys on siis samasta ilmiöstä kuin säätilassa: tyyntä myrskyn edellä. Jahka eurotakuut tulevat maksuun, pakkoliitoksia yritetään realisoida ja jokunen ökyfirma pistää taas lapun luukulle, ja lisäsäästöjä aletaan etsiä takuiden kattamiseksi ja kotimaisen talouden kuntoonsaattamiseksi, niin eiköpähän siitä uudet voimat tartu puikkoihin sangen ripeästikin.
Näin ainakin luulisi, mutta Perussuomalaisten hallitusfobia tietysti oudoksuttaa. Näyttää siltä, että valtakuntaamme on iskenyt uusi poliittinen kulttuuri, jonka mukaan valtaa pitää karttaa sen sijaan että siihen hinguttaisiin, kuten perinteinen doktriini kuuluu.
Tusinaan mahtumisen ennätys kuuluu kylläkin Kokoomukselle. Kyllä rahalla saa, muiden muassa mahtumaan vähintäänkin kolmetoista porvaria tusinaan. Siinä määrin heikkoa ja näköalatonta porvarien politiikka on ollut.
Teillä on kepulaistenkin kesken vielä määrittelemättä se, kuuluuko kepukin porvaripuoleisiin vai ei ja kuka on oikea ja kuka väärä kepulainen? Lsäksi kepulla on nolona painolastina pakkojäsenyysmoka, joka toki on pientä siihen verrttuna, että vaalirahoituskupaln pihjettua kepu menetti kannatuksensa ja sitä myötä lehdistö- ja puoluetuksensa ja on tätä nykyä melko varaton puolue.
Mutta hällä väliä, tässä pari linkkiä juttuihin, jotka osui silmiin.
http://www.suomenmaa.fi/etusivu/jäätteenmäki_ei_halua_väyrysen_kauppatavaraksi_5837046.html
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288471503984.html
"..uusi poliittinen kulttuuri, jonka mukaan valtaa pitää karttaa sen sijaan että siihen hinguttaisiin, kuten perinteinen doktriini kuuluu. "
Kannattaa kepunkin sitä karttaa, kun ei kepulla ole ongelmien ratkaisuun sen kummempia eväitä kuin muillakaan.
Kepu ei tietenkään menettänyt puolue- ja viestintätukiaan, vaan saa sitä samoin perustein kuin muutkin puolueet 180.000 euroa per kansanedustaja eli 6,3 miljoonaa euroa vuodessa. Summan voisi luonnehtia suuruudeltaan vaikkapa melkoiseksi siinä kun perussuomalaisten seitsemän miljoonan tukea on mediassa luonnehdittu jättipotiksi.
Kepulaisten ei tarvitse määritellä, kuuluuko puolueensa porvaripuolueisiin, koska Suomessa puoluekentän kahtiajaolla sosialistisiin ja porvaripuolueisiin ei ole merkitystä esimerkiksi hallituskoaliitioiden syntyyn ennen vaaleja, eikä niiden jälkeen. Tuota kahtiajakoa on harrastanut lähinnä vain media ja sekin vain silloin tällöin vanhasta muistista.
Keskustan aatteellinen oppi-isä Santeri Alkio käytti sanaa porvarit puhuessaan tai kirjoittaessaan kokoomuslaisista samaan tapaan kuin Seppo Ilmarinen täällä. Nykyiset keskustapoliitikot välttävät sanaa ja puhuvat kokoomuslaisista kokoomuslaisina. Minäkin vierastan porvari-termiä kaiketi siksi, että olen harrastanut historiaa ja tottunut yhdistämään sen kauppiaiden säätyluokkaan, enkä nykyisiin puolueisiin.
http://yle.fi/uutiset/perussuomalaisille_triplajattipotti_puoluetukea_yli_7_miljoonaa_euroa/5345220
Porvari -termi kuvaa huonosti nykypäivän yhteiskuntaa ja politiikkaa. Kokoomuslaiset kyllä itse puhuvat porvarillisesti ajattelevista ihmisistä, mitä se sitten tarkoittaakin. Historiallisestihan porvarissääty oli kaupunkilainen kauppias- ja käsityöläisjoukko eräänlaisena vastavoimana aatelistolle. Poliittisessa puheessa porvaristolla on haluttu erottautua sosialisteista ja laajemmin vasemmistolaisuudesta.
Kepuun ja erityisesti sen alkiolaiseen korostukseen porvarillisuus istuu äärimmäisen huonosti. Varsinkin kun porvarillisuus historiallisessa kontekstissa tarkoitti nimenomaan kaupunkilaisuutta. Poliittisessa kielenkäytössä toivoisi ilmaisuja, jotka osuvammin kuvaisivat kunkin puolueen politiikan sisältöä ja antaisivat siten oikeamman mielikuva siitä.
Kokoomus - liberaali oikeistolainen yrittäjähenkinen puolue
Kepu - konservatiivinen maaseudun puolue
SDP - ei-sosialistinen reformistinen palkansaajapuolue
PS - ei-sosialistinen populistinen kansanpuolue
Vihreät - liberaali ympäristöpuolue
RKP - liberaali kielipuolue
Vasemmistoliitto - ei-sosialistinen yleisvasemmistolainen puolue
KD - kristillisiä arvoja painottava konservatiivipuolue
Puolueita on siis syntynyt erilaisten asiakokonaisuuksien ympärille. Perinteisesti ihmisten sosioekonominen asema on tässä määrityksessä keskeisin (yrittäjä, palkansaaja, työläinen, tavallinen ihminen). Tällä akselilla on syntynyt myös jako oikeistoon ja vasemmistoon. Tämän määritelmän mukaisia puolueita ovat Kokoomus, SDP, PS ja Vasemmistoliitto. Kepu taas määrittyy ihmisen asuinpaikan perusteella. Se on syrjä-suomalaisten puolue. Muut määrittyvät kielen ja arvopohjan perusteella. KD:n arvopohja on kristillisyys ja Vihreiden luonnonsuojelu ja kestävä kehitys.
Puolueittain listaamasi asiasisällöt ovat tietysti omiasi, eikä niiden takana ole sen kummemmin politiikan tutkijat, media kuin puolueet itsekään. Sitä paitsi niiden perusteella puolueita ei voi ryhmitellä, kuten ei myöskään asettautumisessa viimeisessä kappaleessa mainitsemasi ihmisten sosioekonomisen aseman ympärille.
Vähintään viimeisten 25 vuoden ajan Suomen poliittinen kenttä on jakautunut kompromissina syntyneen hallitusohjelman takana olevien hallituspuolueiden ja sitä vastustavan opposition kesken. Erikoista meillä on, että hallituskoalitiot ovat vaihtuneet pääpuolueiden osalta aina neljä vuoden välein lukuun ottamatta Lipposen kaksi vaalikautta kestänyttä hallitusyhteistyötä. Siksi jakoa ei voi tehdä pysyvästi hallitus-oppositioasetelman pohjalta.
Ymmärrettävää on, että sosialidemokraatit hokevat porvareista alinomaa ollessaan itse oppositiossa, mutta lopettavat porvareista puhumisen tyystin, kun vuorollaan ovat hallituksessa. Ihmeelliseltä sen sijaan tuntuu, että termi työväenpuolueet on hävinnyt SDP:n ja vasemmistoliiton poliittisesta kielenkäytöstä kokonaan. Kertonee omalla karulla tavallaan, etteivät edes nämä kaksi puoluetta katso edustavansa enää ihmisiä näiden sosioekonomisen aseman mukaan.
Se on totta, että Suomessa on ollut vallalla epäterve parlamentarismi jo pitkään. Muutos on kuitenkin näköpiirissä, kun alamme vähitellen päästä Kepusta eroon. Sen jälkeen on mahdollista tavoitella Ruotsin mallin mukaista blokkijakoa.
Työväenpuolue -termin käyttö on varmasti vähentynyt, mutta se ei kieli siitä, etteivätkö vasemmistopuolueet mieltäisi edustavansa ihmisiä näiden sosioekonomisen aseman mukaan. Demareilla työväki on vaihtunut palkansaajiksi, mikä johtuu työtehtävien ja koulutuksen vallankumouksellisesta muutoksesta. Perinteiset duunariammatit ovat rajusti vähentyneet ja tilalle on tullut hyvin koulutettua asiantuntija- yms. palkansaajia. Vasemmistoliitto ei puolestaan ole koskaan leimautunutkaan pelkäksi työväenpuolueeksi vaan enemmän köyhien ihmisten edunvalvojaksi riippumatta siitä, tekevätkö nämä palkkatyötä vai ei.
Sosioekonomisen aseman rinnalla on muitakin jakolinjoja, joista edellä kirjoitin. Näyttää kuitenkin siltä, että mainittu sosioekonominen asema on jakolinjoista vahvin ja pysyvin. Sitä heijastaa esim. viimeaikainen puolueolojen kehitys. Paljon selvempi tämä asia on nähtävissä naapurimaassamme Ruotsissa ja vanhassa luokkayhteiskunnan maassa eli Isossa-Britanniassa. Kummallinen puoluejako on sen sijaan toisessa naapurimaassamme Venäjällä. Vieläkin kummallisempi on toki Suomessa Kepun poliittisen erottumisen peruste.
"Kepu ei tietenkään menettänyt puolue- ja viestintätukiaan"
Ei tietenkään, mutta se menetti niitä niin paljon, ettei hurjimmissa painajaisissaankaan sellaista olisi kuvitellut. Menihän se rinta rottingilla voittamaan eduskuntavaaleja 2011.
Gallupit enteili hyvää, mutta vaalitulos oli kuin märkä rätti Kivinimen ja kumppaneiden naamalle. Ja erään yksittäisen galluptuloksen takia Kiviniemi myöhemmin sanoi, ettei sillä lärvillä parempaan pystykään ja jätti osallistumatta PJ-kilpaan. Edes se väyrysnoste ei kepua nostanut kuin hetkellisesti gallupeissa. Kepu menetti roimasti, persut sai roimasti lisää. Tämä tilanne tuli kepulle yllättäen ja pyytämättä. Persut saa ilmeisesti nyt nauttia hetken tilanteesta, mutta yhtä huonolta alkaa näyttää kuin kepullakin. Jos noihin gallupeihin nyt on mitään luottamista?
Ettei vain olisi menneen ajan puolueita kumpikin?
Termin työväenpuolue vaihtaminen palkansaajapuolueeseen ei ole auttanut demareita säilyttämään perinteisen kannattajakuntaansa, vaan päinvastoin karkoitti siitä suuren osan perussuomalaisiin. Termi palkansaaja ei nimittäin kuvaa millään tavalla ihmisten sosioekonomista asemaa, koska valtaosa suomalaisista on palkansaajia ja palkansaajien keskinäiset tuloerot ovat valtavat ja yhä kasvussa johtuen mm. ammattien kirjosta.
Vähän ansaitsevien palkansaajien ja työttömien katkeruus suuria tuloja saavia palkansaajia kohtaan on kova. Palkkahaitari duunariammattienkin sisällä on tosin kasvanut, mutta mielikuvatasolla termi työväestö on säilyttänyt sosioekonomisen luonteensa todellisuutta paremmin. Kun demarit eivät ymmärtäneet pitää termistä kiinni, kokoomus omi sen itselleen tavoitteenaan sekoittaa demarikannattajien pakkaa entisestään. Varmasti se saikin kannattajikseen suurituloisimpia duunareita samalla kun pienituloisimmat alkoivat äänestää persuja.
Sekä kepu, demarit että kokoomus menettivät puoluetukiaan persuille, mistä niiden budjetit menivät enemmän tai vähemmän sekaisin. Varmasti nimenomaan kepulla eniten, mutta kepukin pystyy nykyisellä nelivuotiskaudella saamallaan 25 miljoonalla maksamaan helposti vanhat velkansa pois. Joku tällä palstalla väittää, että ne on jo maksettukin. Ei mikään ihme, sillä muistaakseni velat olivat vain miljoonan euron luokkaa.
Kepun gallup-kannatus on yli 16 prosenttiyksikköä eli enemmän kuin eduskuntavaaleissa, joten en ymmärrä, mistä hetkellisestä nosteesta puhut.
Virhemarginaalin ollessa mitä? Kepun eduskuntavaalitulos 2011 oli muistaakseni 15,8% äänistä.
(Mitäpä kepu muuten aikoo galluptuloksellaan tehdä? Pysytellä gallupeissa kolmosena/nelosena ja opposition pienimpänä puolueena?)
Gallukannatus oli melkein 18 rosenttiia helmikuussa kepulla Taloustutkimuksen mukaan, kun Väyrynen kanpanjoi itseään pressaksi.
Väyrysen vaalikampanja päättyi jo tammikuun puolivälissä.
Mutta noste näkyi helmikuussa. Ei näy enää.
Väyrysen vaalikampanjakin taisi tulla vähän pyytämättä ja yllättäen kepulle? Kaiken lisäksi yllätys ei tainnut olla mieluinen kepujohdolle? Ja vielä epämieluisampaa kepujohdolle mahtoi olla, ettei Väyrysen lisäksi kukaan muu asettunut ehdolle ehdokkaaksi? Vaikka Laaninenkin nimesi toistakymmentä nimeä, jotka olivat varteenotettavia kepuehdokkeja. Itse asiassa Väyrysellä ei tainnut olla kovinkaan paljon puolestapuhujia ennen kuin selvisi, että hän on ehdokas? Sen jälkeen Jorma Olliloista sun muista höpisseet kepulaiset havahtuivatkin vasta kehumaan Väyrystä.
Väyrysen aiheuttama noste näkyi joulu-tammikuussa niin, että gallup-kannatus nousi noin 13 prosentin tasolta 14-16 prosentin tasolle. Esimerkiksi tammikuussa keskustan kannatus oli vielä vain 15,6 prosenttia.
Helmikuun mittauksessa kepun kannatus 17,7 prosenttia. Eihän kahden prosenttiyksikön yhtäkkinen nousu selity "vanhoilla" presidentinvaaleilla. Pomppaus johtui siitä, että kun eduskunta palasi joululomalta, kepu esiintyi ärhäkkäänä välittömästi valtiopäivien avaamisen jälkeen. Maaliskuusta lähtien kepun kannatusosuus on ollut 16-17 prosentin välillä eli korkeammalla kuin Väyrysen tehdessä vaalikampanjaa.
Ehtikö kepu käydä noinkin alhaalla? Sovitaan sitten vaikka niin, että kepu on jatkuvasti nousussa, kunhan ei tipahda alle kolmentoista.
Itse höpötin mitä sattuu.
Olihan se noloa puoluejohdolle, ettei enempiä ehdokkaita ilmaantunut, vaikka esivaaleista puhuttiin isoon ääneen tarkoituksena kerätä niillä median huomiota.
Yhtä kiusallinen tilanne oli sosialidemokraateilla. Kun Paavo Lipponen ilmaantui esivaaliehdokkaaksi, kaikki muut siihen mennessä ehdokkaiksi lupautuneet luopuivat ehdokkuudestaan. Lipposen taakse yksimielisesti asettunut puoluejohto joutui ympäripuhumaan esivaaliin ehdokkaita kakkos- ja kolmosketjuistaan, jotta torvia soitellen luvattu esivaali voitaisiin ylipäätään pitää. Lipposen vastaehdokkaiksi saatiin ex-piispa Kantola ja joku naispuolinen kaupunginjohtajan apulainen Helsingistä. Täysin muodollinen esivaali, mutta kiitos parin ihmisen uhrimielen, saivat sentään sellaisen järjestettyä.
Demarit ovat kyllä useissa yhteyksissä korostaneet olevansa pieni- ja keskituloisten palkansaajien puolue. Tähän joukkoon kuuluu valtaosa suomalaisista palkansaajista ja suurituloisia palkkatyöntekijöitä on suhteellisen vähän. Palkansaajien keskinäiset tuloerot eivät ole olleet erityisessä kasvussa. Tuloerojen yleinen kasvu on johtunut pääosin pääomatulojen kasvusta. Suomessa palkansaajien tuloerot lienevät kansainvälisesti vertaillen ihan siitä pienimmästä päästä ja varsinkin, jos niitä mitataan nettotuloina.
Siirtymä persuhin ei johtune ensisijaisesti palkkaeroista vaan siitä, että persujen populistinen politiikkaa uppoaa heikommin koulutettuun väestöön, jolla on vaikeuksia käsittää vähänkin monimutkaisempia taloudellisia vaikutussuhteita. Kokoomus pyrki kyllä profiloitumaan myös työväenpuolueena tarkoittaen olevansa työnteon edistämisen puolue eikä työväen edunvalvontapuolue perinteisessä mielessä. Ei Kokoomuksen sanomalla mitään erityistä uskottavuutta ollut kenenkään korvissa.
Selvää siirtymää äänestäjäkunnassa tapahtui ensin demareista Kokoomuksen suuntaan. Tässä siirtymässä oli aatteelista taustaa. Usko hyvinvointivaltioon ja ay-toimintaan rapautui varsinkin nuorten teknologia-huuman parissa työskennelleiden piirissä. Nyt kun Nokia ja koko alakin on suurissa vaikeuksissa, routa näyttäisi taas ajavan porsaita kotiin. Ihmisillä on lopulta kova turvallisuushakuisuus, kun pelkästään omat voimat eivät riitä. Persut eivät ole palkansaajanäkökulmasta mikään vaihtoehto. Tämähän näkyi hyvin liittovaaleissa, missä persujen rynnäkkö tyrehtyi alkumetreille. Persujen populismi puri vähän koulutettuun väkeen puoluekannasta riippumatta. Eniten se vei ääniä demareilta ja Kepulta, koska nämä ovat suuria ryhmiä. Kokoomuksen äänestäjäkunta on puolestaan koulutettua väkeä ja sellaiseen soinismit purevat jo paljon huonommin.
Jutta Urpilainen sai pari vuotta sitten tavallisen kansan raivostumaan keskustelupalstoilla niin netissä kuin lehdissäkin lausumalla jossain haastattelussa, että pienipalkkaisia ovat alle 3000 euroa kuukaudessa ansaitsevat. Noin suuri palkkahan on suurimmalle osalle kansaa pelkkä haave. Urpilainen yrittikin sittemmin paikata lausuntoaan, mutta liian myöhäistä enää siinä vaihessa. Urpilainen oli osoittanut, ettei hänellä ole käsitystä todellisten pienipalkkaisten palkkojen suuruudesta. Kansa piti silloin pienipalkkaisina muistaakseni noin alle 1800 euroa tienaavia.
Palkansaajien tuloerot ovat viimeisten parinkymmenen vuoden aikana kasvaneet erityisesti niin, että hallitukset ovat keventäneet veroprogressiota palkkahaitarin yläpäästä. Samaan aikaan myös suuripalkkaisten bruttopalkat ovat kasvaneet, vaikka niiden olisi pitänyt päinvastoin pienetä, koska ensinnäkin monina vuosina tupo-neuvotteluissa meni läpi pelkkä prosenttikorotuslinja ja toiseksi siksi, että työtaisteluissa varsinkin valtion aloilla suuripalkkaiset saivat läpi ylimääräisiä korotuksia sillä perusteella, että maksavat korkeaa veroprogressiota ja näin ollen palauttavat korotuksistaan suuren osan valtion kassaan.
Mutta minkäs minä sille voin, etteivät demarit näitä asioita ymmärrä ja jos ymmärtävätkin, eivät halua niitä tunnustaa. Kokoomus on sentään suhteellisen rehellisesti aina ajanut suuripalkkaisten asiaa.
Miksihän Pekkaroinen luopui kepun puheenjohtajuuden tavoittelusta?
politiikkaa seuraavat tietävät kuka Sipilä on. Tietäähän kepulaiset, kuka tämä Calle nassukkakin on?
Ihmisenä Sipilä on kaikkea muuta kuin avaajan esittämää tusinatavaraa. Ehkä noin promille suomalaisista kykenee vastaaviin suorituksiin, kuin hän on kyennyt elämänsä aikana.
Hänen poliittiset lausuntonsa valinnan jälkeen ovat olleet raikas tuulahdus selkokieltä arkielämään. Kataista ja Urpilaista kuunnellessa pysähtyy joskus miettimään onko oma ymmärrys katoamassa mutta sitten tajuaakin heidän vain selittävän mustaa valkoiseksi. Kansankielellä valehtelevan.
Tietenkin ovat sitten nämä halosia ja haavistoja äänestävät "edistykselliset" kansalaiset, joilla aate korvaa älyn. He ovat tietenkin merkittävä voima kaikissa vaaleissa nykyään. Näihin ei ehkä Sipilän kaltaiset omalla työllään menestyneet ihmiset juuri vetoa.
Avaaja lienee arvioinut Sipilää poliitikkona eikä minä tahansa ihmisenä. Toki kepulaisissa vaikkapa Juha Mieto on ihminen, jonka suorituksiin omalla sarallaan harva pystyy, mutta ei se vielä hänen poliitikon taidoistaan mitään kerro.
Sipilällä on oppositopolitiikkona varaa selkokieleen, kun asiasta ei tarvitse kantaa vastuuta. Jos tarkastelet vaikka Mari Kiviniemen puhetapaa, siinä tapahtui kevään korvalla selkeä muutos. Kun vastuunkantajasta tulikin pienemmän oppositioryhmän vetäjä, jokapäiväinen räksytys alkoi siinä samassa. Hallituksessa Kiviniemi nyökyteli vielä kilpaa Kataisen kanssa ja eroja sai etsiä tikun kanssa.
Edistyksellinen ja oman työn arvostus eivät taida olla ihan vastinpareja. Jos otetaan vaikkapa esimerkiksi Björn Wahlroos, hän on menestynyt erinomaisesti omalla työllään, mutta on huomattavasti edistyksellisempi arvomaailtaan kuin Sipilä. Edistyksellinen ihminen tässä mielessä kavahtaa kaikkea holhoamista ja arvopohjan yksipuolista määrittämistä. Aatteet ovat älyllisten ponnistusten tulosta ja myös konservatiivinen arvopohja on aate muiden joukossa. Joten väittämäsi siitä, että aate korvaa älyn on aika heiveröinen. Irrationaalisesti johonkin arvopohjaan sitoutuminen kertoo kyllä siitä, että silloin aate syrjäyttää järjen. Näin on erityisesti niiden kohdalla, jotka ovat vahvasti sitoutuneet esim. uskonnolliseen arvopohjaan. Islamistit ovat tästä tyypillisin esimerkki.
Keskusta ja persut keräävät äänet kuntavaaleissa. Nyt kansan mittari on täysi. Irti eurosta ja heti. Nyt riitti rahan kylväminen etelän veronkiertjille. Näin on näreet??
Sipilä olisi varmaan mies paikallaan, mutta hän kuuluu pedofiilejä suojelleeseen uskonlahkoon. Tämän takia en äänestä enää keskustaa.
SDP on ainoa porvaripuolue, minkä ohejlaman keskeinen asia on sosialismiin pyrkiminen. Melkoinen on uhdistelmä!
Itse asiassa ainoa puolue, joka on onnistunut sosialistisissa tavoitteessaan on Kepu. Maatalous- ja aluetuethan ovat puhdasta sosialismia. Muut tukevat paljon enemmän markkinataloutta.