Pelkään haisevani

Kyllä, mulla on ns. hajufobia ja sitä on hankala myöntää.. Ensinnäkin olen tyttö ja ehkä maailman hygieenisin ihminen, huolehdin hygieniasta todella tarkkaan, käytän dödöä, pesen saippualla kainalot jne. Kuitenkin, tämä alkoi puoli vuotta sitten ja se on voimistunut entisestään. Kun olin kulussa, tämä oli ihan hirveää. Mulla on todella helposti haisevat kainalot ja sen lisäksi, jännitin niitä aina koulussa, jonka seurauksena kädet ja kainalot hikosivat ja sen lisäksi ne haisivat. Ystäviä on kyllä, mutta tosin, ovat hekin hieman eristäytyneet, sen huomaan.

Nykyään, olen muuttunut entistä ahdistuneemmaksi ja vainoharhaisemmaksi. Aina kun lähden pois kotoa muiden ihmisten seuraan, pelkään että haisen ja kainaloni alkavat jännityshikoilla ja haista. Seuraan aina ihmisten ilmeitä ja käyttäytymistä seurassani ja huomaan aina miten monet yskivät ja niiskuttavat kuin mikäkin hullu. Olen kokeillut kaikenmaailman dödöjä, mutta vain stickit pitävät parhaiten. Nekin tosin haisevat niin voimakkaasti dödöltä, enkä tosiaankaan tiedä, miksei muilla haise niin voimakkaasti, vaikka käyttäisivät samaa dödöä....

Pelkään myös, etten koskaan tule saamaan kumppania, koska jännitän etenkin miesten seurassa ja yleensä välttelen heidän kanssaan kommunikointia. Pelkään myös, että mitä he ajattelisivat tästä fobiasta ja pystyisivätkö korjaamaan mun masennusta.

Oikeastaan mua pelottaa nykyään lähes kaikki. Tiedän, että tästä kuuluisi kertoa psykiatrile tai lääkärille, mutta en ole varma pystynkö itse ja onko tarpeeksi päteviä lääkäreitä. En ole kertonut tästä ystävilleni, enkä kenellekkään, paitsi teille ruudun toisella puolen. Pelottaa mun tulevaisuus ja joskus haluaisin vain kuolla kupsahtaa pois. Olen myös muuttunut vähän välinpitämättömäksi, kuka välittäisi, vaikka istuisin koko päivän koneen ääressä ? en jaksa edes miettiä tuollaista...

Haluaisin vain jonkun, jolla on samanlaisia ongelmia ja jolta saisin vertaistukea. Mulla olisi niin paljon kerrottavaa, mutta kaikkea en tähän silti rustaa.

Huoh, tuntuu että olen säälittävä ja en edes oleta että ketään kiinnostaisi. Kannattaisiko mun kuitenkin lähteä lääkärin vastaanotolle ? Mua pelottaa ja itkettää ja välillä vähättelen tätä ongelmaa, tai sitten se ei ole vain niin suurta..... mutta jos osaatte ja haluatte auttaa, niin arvostan. Kiitos.