Heippatirallaa,
minulla on todella korkea kynnys mennä lääkäriin, mutta nyt taidan olla ylittämässä sitä kynnystä.
Minulta on otettu kilppariarvot yläasteella, kun kouluterveydenhoitaja lähetti minut muistaakseni alhaisen hemoglobiinin takia testeihin. Silloin ne olivat kuulemma normaalit (en tosin tiedä mitkä).
Nyt olen 24 ja alkanut miettiä uusia testejä. Poikaystävänikin on jo pitkään ollut sitä mieltä, että masentuneisuuteni ja mielialanvaihteluni eivät ole normaaleja, jatkuvasta väsymyksestä (nukun n. 11 h yössä jos se vain suinkaan on mahdollista) ja aloitekyvyttömyydestä puhumattakaan.
Itse olen jo vuosia ihmetellyt alhaista ruumiinlämpöäni ja sitä, ettei minulle koskaan nouse kunnon kuume. Toisaalta jo pieni lämmön nousu aiheuttaa todella huonon olon.
Entinen personal trainerini ihmetteli pari vuotta sitten epänormaalin korkeaa sykettäni. Treenasin tuolloin paljon (nykyään en jaksa urheilla) ja sykkeet huiteli maksimissa silloinkin, kun en edes ollut hengästynyt. Leposykkeeni on n. 90.
Kaverieni keskuudessa on jo vitsi, että minulla on AINA kylmä (istun nytkin peitto jaloissani, keskellä kesää). Kuukautiseni olivat hyvin epäsäännölliset (n. 2 x vuodessa) ennen e-pillereiden aloittamista.
Minua nolottaa, sillä hajuaistini on niin huono, etten haista esimerkiksi voimakkaitakaan parfyymeja.
Ennen minulla ei ollut mitään ongelmia käyttää piilolinssejä, mutta vuosi sitten silmäni alkoivat kuivua niin pahasti, että nykyään käyttö onnistuu vain muutamia tunteja päivässä. Kampaajani ovat viime aikoina ihmetelleet sitä, kuinka helposti tukkani takkuuntuu.
Pahinta on ihan jatkuva väsymys ja ärtyneisyys. En jaksa sosiaalisia tilanteita ja voinkin olla vain sellaisten hyvien ystävien kanssa, joiden tiedän jaksavan nuutuneisuuttani. Uusien ihmisten tapaaminen tuntuu kohtuuttoman raskaalta. Muistini on niin huono, etten aina muista edes esim. parhaiden ystävieni poikaystävien nimiä, mikä on tosi noloa. Olen jatkuvasti ahdistunut ja pikkuasioista kohtuuttoman huolestunut. Nyt opinnäytetyötä kirjoittaessani huomaan, että jaksan keskittyä vain noin viideksi minuutiksi kerrallaan. Olen tosi tunnollinen, joten itseäni pakottamalla jaksan tehdä töitä jokusen tunnin päivässä, mutta mitään muuta en sen jälkeen sitten jaksakaan.
Mitä epäilette, uskallanko mennä lääkäriin vai nauretaanko minut sieltä ulos? Hirvittää, kun arvot on jo kerran silloin 10 v. sitten otettu, että minua ei nyt oteta tosissaan tai mitään ei edes ole.
minulla on todella korkea kynnys mennä lääkäriin, mutta nyt taidan olla ylittämässä sitä kynnystä.
Minulta on otettu kilppariarvot yläasteella, kun kouluterveydenhoitaja lähetti minut muistaakseni alhaisen hemoglobiinin takia testeihin. Silloin ne olivat kuulemma normaalit (en tosin tiedä mitkä).
Nyt olen 24 ja alkanut miettiä uusia testejä. Poikaystävänikin on jo pitkään ollut sitä mieltä, että masentuneisuuteni ja mielialanvaihteluni eivät ole normaaleja, jatkuvasta väsymyksestä (nukun n. 11 h yössä jos se vain suinkaan on mahdollista) ja aloitekyvyttömyydestä puhumattakaan.
Itse olen jo vuosia ihmetellyt alhaista ruumiinlämpöäni ja sitä, ettei minulle koskaan nouse kunnon kuume. Toisaalta jo pieni lämmön nousu aiheuttaa todella huonon olon.
Entinen personal trainerini ihmetteli pari vuotta sitten epänormaalin korkeaa sykettäni. Treenasin tuolloin paljon (nykyään en jaksa urheilla) ja sykkeet huiteli maksimissa silloinkin, kun en edes ollut hengästynyt. Leposykkeeni on n. 90.
Kaverieni keskuudessa on jo vitsi, että minulla on AINA kylmä (istun nytkin peitto jaloissani, keskellä kesää). Kuukautiseni olivat hyvin epäsäännölliset (n. 2 x vuodessa) ennen e-pillereiden aloittamista.
Minua nolottaa, sillä hajuaistini on niin huono, etten haista esimerkiksi voimakkaitakaan parfyymeja.
Ennen minulla ei ollut mitään ongelmia käyttää piilolinssejä, mutta vuosi sitten silmäni alkoivat kuivua niin pahasti, että nykyään käyttö onnistuu vain muutamia tunteja päivässä. Kampaajani ovat viime aikoina ihmetelleet sitä, kuinka helposti tukkani takkuuntuu.
Pahinta on ihan jatkuva väsymys ja ärtyneisyys. En jaksa sosiaalisia tilanteita ja voinkin olla vain sellaisten hyvien ystävien kanssa, joiden tiedän jaksavan nuutuneisuuttani. Uusien ihmisten tapaaminen tuntuu kohtuuttoman raskaalta. Muistini on niin huono, etten aina muista edes esim. parhaiden ystävieni poikaystävien nimiä, mikä on tosi noloa. Olen jatkuvasti ahdistunut ja pikkuasioista kohtuuttoman huolestunut. Nyt opinnäytetyötä kirjoittaessani huomaan, että jaksan keskittyä vain noin viideksi minuutiksi kerrallaan. Olen tosi tunnollinen, joten itseäni pakottamalla jaksan tehdä töitä jokusen tunnin päivässä, mutta mitään muuta en sen jälkeen sitten jaksakaan.
Mitä epäilette, uskallanko mennä lääkäriin vai nauretaanko minut sieltä ulos? Hirvittää, kun arvot on jo kerran silloin 10 v. sitten otettu, että minua ei nyt oteta tosissaan tai mitään ei edes ole.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei muuta kuin suoraan endokrinologille. Jos ongelmia tulee matkan varrella, niin täältä löytyy aina apua :)
Tsemppiä!
Voi että..Kyllä tuli surulinen olo, kun luin kirjoituksesi. :(
Kyllä sä uskallat mennä lääkäriin. Tuskin kukaan ny sentäs nauraa ja jos nauraa, niin on kyllä naurajassa todella joku pahasti pielessä !! 10v. sitten otetut kokeet ei merkkaa enää mitään. Menet vain rohkeesti lääkäriin ja kerrot kaiken tuon, minkä kirjoitit tuohon aloitukseen. Tsemppiä sulle !!
Lääkärit väitti miullekki että TSH arvot on hyvät vaikka ne oli reilusti yli 3.. Ne pitäisi olla reilusta alle 2.. Voi olla että siulla oli 10 TSH ja silti olisivat väittäneet että ne on hyvät..
Käy lääkärissä ja vaadi saada itellesi noi arvot. Eli TSH pitäisi olla 1-2 välillä joillaki pitää olla alle 1. T4v pitää olla 15-20. Muilla arvoilla lääkärit väittää että ne on täydelliset vaikka ne EI ole. Toivottavasti löydät hyvän lääkärin joka kuuntelee sinua ei lappua. Oli mikä oli noi oireet pitää hoitaa. Olen ite vuoden vanhempi sinua ja tän ikäisenä pitäisi olla parempi olo kuin 80-vuotiaalla mummollani oli..36