Mikä sinun mielestäsi on pahin asia elämässä (yksinäisyyden lisäksi)?
Minun mielestäni se on se, ettei tunne, että olisi enää mitään odotettavaa elämältä.
Parikymmentä vuotta sitten sitä oli vielä "nuori" nyt jo yli keski-ikäinen.
Muistan vieläkin, kun sain tietää päässeeni opiskelemaan hakemaani opiskelupaikkaan. Muistan vieläkin, kun rakastuin lähes "järkeä vailla".
Nykyään odotan lähinnä vain eläkkeellepääsyä, jos sitäkään.
Ei tunnu olevan enää mitään, mitä odottaa :(
En laita listaan kuolemaa, sillä haluan kuitenkin vielä elää,
kun näen nuoria parikymppisiä, pystyn hyvin samaistumaan heidän
fiiliksiinsä ja iloonsa. Itsekin ajattelin vielä tuon ikäisenä positiivisesti omasta
tulevaisuudestani, mutta kuinka petolista elämä onkaan.
Elämä menee ohi nopeammin, kuin huomaakaan ja monesti ne
asiat oppii ja ymmärtää paremmin vasta vuosien kuluttua.
Tänään matkustaessani kotiin kesämökiltä ja katsellessani ulos kesäistä maisemaa junanikkunasta näin välähdyksiä lapsuudestani ja ajattelin miten nopeasti aika on mennyt ja myös sitä, miten paljon muistan elämästäni.
Joskus heikkona hetkenä ei ole kivaa muistella elämässä tapahtuneita ikäviä asioita ja jos vain pystyisin, niin pyyhkisin ne kokonaan pois mielestäni.
Jos nyt yrittäisi kiteyttää, mitä ajatuksia junamatkan aikana tuli mieleen, niin ainakin se, että päämäärää parempi asia on matkalla olo.
Tämä kappale alkoi jostain syystä soimaan päässä junamatkan loppupuolella,
katsellessani vieressä istuneen naisen heijastusta ikkunasta.
http://www.youtube.com/watch?v=QMNMChLDhLo
Tästä biisistä olen pitänyt jo lapsena 11-vuotiaana, ehkä jo silloin tiesin, että
yksin tässä elämässä saisi vielä olla paljonkin.
Minun mielestäni se on se, ettei tunne, että olisi enää mitään odotettavaa elämältä.
Parikymmentä vuotta sitten sitä oli vielä "nuori" nyt jo yli keski-ikäinen.
Muistan vieläkin, kun sain tietää päässeeni opiskelemaan hakemaani opiskelupaikkaan. Muistan vieläkin, kun rakastuin lähes "järkeä vailla".
Nykyään odotan lähinnä vain eläkkeellepääsyä, jos sitäkään.
Ei tunnu olevan enää mitään, mitä odottaa :(
En laita listaan kuolemaa, sillä haluan kuitenkin vielä elää,
kun näen nuoria parikymppisiä, pystyn hyvin samaistumaan heidän
fiiliksiinsä ja iloonsa. Itsekin ajattelin vielä tuon ikäisenä positiivisesti omasta
tulevaisuudestani, mutta kuinka petolista elämä onkaan.
Elämä menee ohi nopeammin, kuin huomaakaan ja monesti ne
asiat oppii ja ymmärtää paremmin vasta vuosien kuluttua.
Tänään matkustaessani kotiin kesämökiltä ja katsellessani ulos kesäistä maisemaa junanikkunasta näin välähdyksiä lapsuudestani ja ajattelin miten nopeasti aika on mennyt ja myös sitä, miten paljon muistan elämästäni.
Joskus heikkona hetkenä ei ole kivaa muistella elämässä tapahtuneita ikäviä asioita ja jos vain pystyisin, niin pyyhkisin ne kokonaan pois mielestäni.
Jos nyt yrittäisi kiteyttää, mitä ajatuksia junamatkan aikana tuli mieleen, niin ainakin se, että päämäärää parempi asia on matkalla olo.
Tämä kappale alkoi jostain syystä soimaan päässä junamatkan loppupuolella,
katsellessani vieressä istuneen naisen heijastusta ikkunasta.
http://www.youtube.com/watch?v=QMNMChLDhLo
Tästä biisistä olen pitänyt jo lapsena 11-vuotiaana, ehkä jo silloin tiesin, että
yksin tässä elämässä saisi vielä olla paljonkin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
http://www.youtube.com/watch?feature=endscreen&v=F3ZhIN84Mhc&NR=1
edelliseen viestiin liittyvää musiikkia.
Mielestäni pahin asia, ainakin omassa elämässäni, on se, kun tunnet olevassa jatkuvassa ristiriidassa itsesi kanssa, etkä tunne kelpaavan itsellesi sellaisena kuin olet. Usein kun ajattelin takaisin päin erilaisia ihmissuhdekonflikteja sekä joitain ihmisiä, joista en pidä, tajuan jossain vaiheessa itse olevani itseni pahin vihollinen. Jos ihminen ei pysty hyväksymään ja rakastamaan itseään sellaisena kuin on, on myös toisten ihmisten vaikea olla tämän läheisyydessä.
Nii kyllähän se yksinäisyys on koko elämän ajan rassannu.. 25 vuotias ja sinkkuna aina. Kun ei kelpaa, niin ei kelpaa. Ja perhe on mitä on..
Itselläni myös samoja fiiliksiä, ei mitään odottamista elämältä. Sitä samaa oravanpyörää vaan.
Ja olen huomannut itsekkin mitenkä se aika menee nopeesti.. Ja hups, kohta sitä ollaan jo 30v jne..
Se varmaan ettei tunne kuuluvansa mihinkään, ei ole ketään kelle puhua ja sit jos saa sydän kohtauksen niin kuolee varmana kun ei ole ketään auttamassa. Aika toivoton tilanne sanoisin.