Nyt ensimmäiset suviseurat, jolloinka kiitosääniä ei korvin kuullut. Olen siihen kiinnittänyt erityistä huomiota viime vuosina. Ja viime vuonnakin oli muistaakseni ainakin yhden kerran kiittämistä.
Lopun aikana nämä äänet vaikenevat. Siionin tyttäret tulevat uneliaiksi ennen Yljän tulemista. Jumalalla on kuitenkin tämänkin ajan uskovaisille riittävästi armoa tuhlattavaksi. Uskovaisen sydän palaa halusta nähdä Kristus kirkkaudessaan.
Lopun aikana nämä äänet vaikenevat. Siionin tyttäret tulevat uneliaiksi ennen Yljän tulemista. Jumalalla on kuitenkin tämänkin ajan uskovaisille riittävästi armoa tuhlattavaksi. Uskovaisen sydän palaa halusta nähdä Kristus kirkkaudessaan.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Kyllä kuului. Markus Tuukkasen puheen aikana päätösseuroissa kuului kiitosääni. Kylmät väreet meni selkäpiissä; ajattelin että vielä eivät ole kiitosäänet vaienneet.
Kiitos tiedosta. Varmaan meni ohi lähtötohinoissa sitten. Jos oli loppupuhe, niin oltiin jo matkalla ja auton radio ei ole paras mahdollinen meillä. Pitänee kuunnella puhe jälkikäteen.
Lisäys, siis mitä minä suviseuroista muistan. Lapsena en niinkään ajatellut, onko vai ei kiitosta. Mutta sen huomioin, että sitä oli paljon useammin. Enhän minä niistä alkuajoista ja muustakaan pitkästä ajasta suviseuroja tiedä, miten kiittivät. Mutta luultavasti kiittivät. Lestadiuskin oli kuolinvuoteellaan kiittänyt Herraa.
Ihminen voi tulla transsitilaan kuunnellessaan ja eläytyessään tarpeeksi voimakkaasti tilaisuuden musiikkiin ja puheisiin.
Sama ilmiö voi toteutua niin seuroissa kuin rock-konserteissakin.
Ja urheilulliset tilaisuudet. Vaude mikä huuto.
Niin ja Hitler sai myös aikamoisen huutokonsertin aikoinaan aikaan.
Se on puhujasta kiinni.
Mie vain en jaksais. Liian laiska hurmioitumaan mistään. Vähän saatan hymyillä.
Toisaalta, mitä kiittämistä vl-ihmisillä oikiasti onkaan? Jos ne ovat nyt huomanneet, että eivät ne mitään Jumalaa kiitä vaan lahkoa ja yhteisöä?
Ennen vanhaan ja varmaan vieläkin vanhat ihmiset kiittävät Luojaansa, mutta paatuneet vl-lahkolaiset kiittävät vl-lahkoa.
Näin on. Itseäsi et maininnut, mutta rivien välit kertoivat kiittävän sinua itseäsi.
Tapauksessasi se ei tietty uusi asia ollu.
Wariska. Kuunteleppa tarkkaan, mitä kiitosäänissä yleensä sanotaan. "Herra Jeesus, ole kiitetty". Voiko sen selvemmin enää sanoa, ketä siinä kiitetään.
Korona-aika on pistänyt kyllä nykyajan ihmiset aika ahtaalle ja siinä tämän ajan jumalattomat ihmiset saavat kyllä sellaista opetusta, että sitä ei aivan äsken ole nähty. Nykyihminen on laitettu kontalleen.
Ville Suutari kun rykäs mikkiin, niin puoli telttaa kiitti.
Se vaan pitää olla oikea äänen paino puhujalla ja puheenaiheena taivaan ihanuus. Noin kai se menee. Paatosta yms.
Kyllä oli kiitosääniä myös kun oli ehtoollisuustilaisuus ja laulu tai virsi "Nyt kiitos virren mä riemuin laulan" . silloin kaikui voimakas kiitosääni ja käsien taputusta kuului. Vähentynyt on , mutta ei lakannut kokonaan.
Mitä nämä kiitosäänet ovat!?
Kuuntele tämä, niin tiedät: http://www.youtube.com/watch?v=lSOCtgX_kLE&feature=relmfu
Niistä kerrottiin mm. torstain aattoseuroissa, saarnaajana Eino Pigg. Eino Pigg kuvasi tällaista liikutusta raamatunlauseella "Minun maljani on ylitsevuotavainen", kuten kuningas Daavidilla hänen ylistäessään Herraa.
Näistä hengellisistä liikutuksista kerrotaan myös mm. Päätalon julkaisemassa Iijokisarjan kirjoissa, hänen äitinsä myös koki niitä joskus. Niissä kirjoissa, joissa kerrotaan lestadiolaisuudesta 1930-luvulla Taivalkoskella. Ihminen on silloin tiedottomassa tilassa ja kokonaan Herran käytössä, yleensä nousee spontaanisti taputtamaan käsiään ja huudahtelee " Herra Jeesus, ole kiitetetty, kiitetty, kiitetty.."
Missään nimessä ei sellaiin liikutuksiin pidä pilkallisesti suhtautua.
Kiittäjät olivat aivan tavallisia vielä 1970-luvulla ja olen nähnyt sellaisia kohtauksia. Niiiä on esiintynyt myös ainakin ns. pikkuesikoisten joukossa ja ilmeisesti vieläkin jonkin verran esikoislestadiolaisuudessa.
Juuri näin. Mutta tämän ajan ihminenhän pilkkaa. Alkaa olla kaikki pyhät arvot lokaan poljettuja. Mutta iski koronavirus-pandemia tälle nykyihmiselle ja nyt kaikki pelkäävät, mitä tuleman pitää ja mitä on edessäpäin. On ilmiselvää, että koronavirus on vitsaus, josta ihminen ei hevillä erilleen pääse.
On se vaan kumma, että ovat hiljenneet. Tunsin silti voimallisesti, että henki oli läsnä suviseuroissa, vaikka ei niinkään seurapuheissa. Minulle lapset kertoivat, että joku oli kiittänyt.
Uskon, että kiitosäänet ovat loppuneet se takia, että puheet eivät ole enää elävää jumalansanaa.
Olisivatko viimeisetkin Jumalan Rakkauden hengen rippeet lähteneet vl-rikostensalailu-uskonnosta?
Minun elinaikana ei siellä hirviästi ole oikeaa rakkautta ollut tarjolla. Enemmänkin sitä mantramaista hokemaa rakkaudesta, joka on voimassa juuri täsmälleen niin kauan, kun kumarrat sääntölistalle ja SRK:lle.
Kuulemma seuroja järjestetään niin tiuhaan ja niihin tullaankin siinä määrin, että "tarpeet" eivät pääse kerääntymään samalla tavalla kuin ennen. Viimeksetkin takavuosien kiittäjät alkavat olla haudassa.
Jotkut kiittävät ilman suusta lähteviä ääniä. Yleensä kiittäjät olivat melkeinpä etumaisissa penkeissä, jolloin ääni kantautui hyvin puhujan mikrofoniin ja siitä kaiuttimiin.
Matt.23: 5 "Ja kaikki tekonsa he tekevät sitä varten, että ihmiset heitä katselisivat. He tekevät raamatunlausekotelonsa leveiksi ja vaippansa tupsut suuriksi
6 ja rakastavat ensimmäistä sijaa pidoissa ja etumaisia istuimia synagoogissa"..
Rytmikkäät taputukset - kuin musiikkiliikuntaa.
Ihmiset alkaa olla sen verran valveutuneita ettei paskanpuhuminen enää tehoa.
Kun Jumala aukaisee sanaansa niin sitä ei yksikään sulje.
Kun Raamatulla selitetään Raamattua ja Sana aukeaa,
on kaukana ihmispuheesta.
Joillekin puhujille on vielä annettu erityinen lahja
perustaa puheensa paljoon Jumalan sanaan.
Kauniisti laitettu. Mutta lienee kuitenkin ihan arkisesti niin, että joku puhuja on toista sujuvasanaisempi. Olisi nimittäin hyvin kummallista, jos jumala antaisi vain joillekin paremmin puhumisen lahjan. Sellainen jumala olisi epätasa-arvoinen.
Houraavat ukot vielä kiitosta vailla.