Eli mikä suuntaus olisi paras tuohon ylläolevaan diagnoosiin.
Olen saanut kahdelta eri hoitotaholta päinvastaisia suosituksia.
Toinen suosittelee ehdottomasti kongitiivista psykoterapiaa ja toinen psykodynaamista.
Kertokaa kokemuksia , että minkälaisia nämä suuntaukset ovat käytännössä? Miten tämä näkyy sielä terapia istunnossa? Ja jos on jotain todella hyviä psykoterapeutteja niin saa suositella.
Pelkään kauheasti, että ihmistuntemukseni menee mönkään ja aloitan pitkän terapian aivan väärän ihmisen kanssa ja saati aivan vääränlaisen työskentelytavankin valiten.
Miten tiedän mitä tarvitsen? Minkälainen suuntautuminen ja terapeutti minulle sopii?
Olen saanut kahdelta eri hoitotaholta päinvastaisia suosituksia.
Toinen suosittelee ehdottomasti kongitiivista psykoterapiaa ja toinen psykodynaamista.
Kertokaa kokemuksia , että minkälaisia nämä suuntaukset ovat käytännössä? Miten tämä näkyy sielä terapia istunnossa? Ja jos on jotain todella hyviä psykoterapeutteja niin saa suositella.
Pelkään kauheasti, että ihmistuntemukseni menee mönkään ja aloitan pitkän terapian aivan väärän ihmisen kanssa ja saati aivan vääränlaisen työskentelytavankin valiten.
Miten tiedän mitä tarvitsen? Minkälainen suuntautuminen ja terapeutti minulle sopii?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen juuri käynyt vuoden terapiassa täysin väärän terapeutin luona, joten en liene paras vastaamaan. Kuitenkin tuosta erosta osaan molemmat käyneenä sanoa sen verran, että käytännössä psykodynaaminen yrittää saada sinut käymään läpi vanhoja traumoja uudelleen ja uudelleen ja siten käsittelemään ne riittävän perinpohjaisesti. Tämä on sitä "miltä se sinusta tuntui"-terapiaa, joka on minulle yhtä tyhjän kanssa, koska vastaan "pahalta" ja jatkan seuraavaan aiheeseen. En osaa käydä läpi mitään vanhoja asioita tunnepohjalta ja kuvittelin naiivisti terapeutin osaavan auttaa siinä. No eipä osannut.
Kognitiivisessa terapeutti pyrkii hahmottamaan sinulle ajattelutapojesi vinoutumia ja "kouluttamaan" sinua pois erilaisten ajatusten noidankehistä.
Aika olennaisena pitäisin sitä, löydätkö heti äkkiseltään ongelmia lapsuusajalta, jossa sinulla olisi työstettävää vai tunnetko pikemminkin nykyisen elämäsi ja ajattelutapasi muodostuneen ongelmaksi.
Itse olen käynyt dialektisessa käyttäytymisterapiassa kaksi vuotta, joka siis edelleen jatkuu, ehdottomasti auttanut epävakaan persoonallisuuden kanssa elämistä. Mutta jos meinaa siis kognitiiviseen terapiaan lähteä, niin pitää olla motivaatio tehdä työtä.
Takana myös psykodynaamista terpiaa neljä vuotta, ihan ok, mutta en kokenut saavani apua.
kiitos vastauksistanne.
Siili123 siinäpä se onkin kun mulla on sekä, että. On lapsuusajan ongelmat vahvasti, mutta yhtä vahvasti on noita vinoutumia nykyelämässä.
häiriöinen mulle mainittiin tuo dialektinen käyttäytymisterapia mutta samaan syssyyn sanottiin ettei sellasta terapeutti oikein suomen perukoilta tahdo löytyä.
osaatko suositella mistä löytyisi tuollaisia päteviä terapeuttia onko joku virallinen sivusto?
kiitos kummallekin