masentaa ja ahdistaa..

Tuntuu joka päivä, ettei oikee mikään kiinnosta. Ja masentaa se, että en usko ja luota itseeni ollenkaan. Olen ollut luonteeltani tunnollinen aina ja minulla oli 9,5 ka peruskoulusta, mutta tunsin, että olen epämiehekäs neiti. haluaisin olla miehekäs.. Menin sitten koulun jälkeen ammattikouluun rakennusalalle. Tosin rakentaminen on aina muutenkin kiinnostanut. Talvena masennuin lisää kun sain tietää että nimettömän pituus suhteessa etusormeen kertoo mieshormonin määrästä. Joudun nykyään joka päivä ajattelemaan ja katselemaan sitä, kun oma nimetön ei ole mikään miehekäs, se on todella rankkaa. Olin todella pettynyt ja masennuin vain lisää. Joka päivä käyn sisäistä kamppailua, olenko hyvä, olenko miehekäs. Olen nytkin tekemässä remonttia kesätöissä, enkä sielläkään usko osaavani tehdä mitään hyvin. En pysty hyväksymään itseäni ja se on voimia vievää. En pysty hyväksymään omaa keskeneräisyyttäni ihmisenä, fyysisesti, henkisesti ja ammatillisesti.. en usko voivani kehittyä.

Tilannetta ei helpota se, että ei ole ystäviä ja minua on kiusattu peruskoulussa. Silloin se ei sattunut niin paljon, mutta jälkeenpäin se alkaa tuntua. pidän itseäni luuserina, vaikka päällisin puolin asiat näyttäisivät olevan hyvin. en osaa ilmaista itseäni oikein ja se näkyy tässäkin viestissä
297
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Älä keskity siihen mitä haluaisit olla, vaan keskity siihen mitä olet. Niihin omiin hyviin puoliin. Kiusaajat vain näyttivät omaa pahoinvointiaan kiusaamalla sinua. He tekivät sen vaan toisella tavalla kun sinä joka alistuit.

Tehdään pieni ajatusleikki, kun nyt päätät oppia elämään itsesi kanssa sellaisena kuin olet, tulee matka olemaan pitkä, mutta jonain päivänä huomaat sen olevan ollut oikea päätös. Sinulla on kokemus siitä miltä tuntuu olla itsensä mielestä arvoton, tämän kautta halutessasi pystyt auttamaan niitä ihmisiä joilla samoja ongelmia kuin sinulla aikoinaan ja näin keventää taas heidän omaa matkaansa siihen päätepisteeseen missä itse seisot jo. Tsemppiä! Ja apua saa aina pyytää, muista se!

Äänestä

Tulokset miehellä on ok, koulumenestys ja päräät, mutta et koe suorittamisella toidistavasi itsellesi että kelpaat. Ja mmisäthän tukion sormien pituuden vertailu johtuu ja on tullut käsitys että tuon ilmiön perusteella vosis perusella miehekkyyttä ja hormonien eritystä. En ole aikaiseemin moista väitettä kuullut.
Eikä sinua ole tarpeeksi rohkaisut ja oletko tekemisellä joutunut toditamaan olemassaolosi ja itseisarvosi. Onko sinulle lapsena tolkutettu, että et ole hyvä ja et kelpaa juuri olemalla vain perheenjäsen ja lapsi. Ei ihmnen ole monesti sitä, mitä tosiet sanovat: yleensä se onkin juuri päinvastoin. Todellisuudessa olet varmaankin komea ja miehisyyden ilmentymä ja se on saanut kateelliset ja huonolla itsetunnolla varustetut nälvimään sinua. Ala tietosiesti arvostaa ja rakstaa itseäsi. Pikkuhiljaa asenteesi ja ajatuksesi alkavat muuttua ja alat mieltää itsesi ihan eri valossa. Kyllä itsekkin näytät ymmärtävän mistä kenkä puristaa ja että tuntemuksesi itsestäsi ovat sinulla vääristyneet.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


p. 17v kirjoitti:

Tuntuu joka päivä, ettei oikee mikään kiinnosta. Ja masentaa se, että en usko ja luota itseeni ollenkaan. Olen ollut luonteeltani tunnollinen aina ja minulla oli 9,5 ka peruskoulusta, mutta tunsin, että olen epämiehekäs neiti. haluaisin olla miehekäs.. Menin sitten koulun jälkeen ammattikouluun rakennusalalle. Tosin rakentaminen on aina muutenkin kiinnostanut. Talvena masennuin lisää kun sain tietää että nimettömän pituus suhteessa etusormeen kertoo mieshormonin määrästä. Joudun nykyään joka päivä ajattelemaan ja katselemaan sitä, kun oma nimetön ei ole mikään miehekäs, se on todella rankkaa. Olin todella pettynyt ja masennuin vain lisää. Joka päivä käyn sisäistä kamppailua, olenko hyvä, olenko miehekäs. Olen nytkin tekemässä remonttia kesätöissä, enkä sielläkään usko osaavani tehdä mitään hyvin. En pysty hyväksymään itseäni ja se on voimia vievää. En pysty hyväksymään omaa keskeneräisyyttäni ihmisenä, fyysisesti, henkisesti ja ammatillisesti.. en usko voivani kehittyä.

Tilannetta ei helpota se, että ei ole ystäviä ja minua on kiusattu peruskoulussa. Silloin se ei sattunut niin paljon, mutta jälkeenpäin se alkaa tuntua. pidän itseäni luuserina, vaikka päällisin puolin asiat näyttäisivät olevan hyvin. en osaa ilmaista itseäni oikein ja se näkyy tässäkin viestissä

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu